IRC-Galleria

Se on kyllä ihan pakko sanoa että yhden asian takia mulla on todella paha olla. Nytkin ihan oksettaa kun niin tuntuu pahalle. Pala on kurkussa ja rinnassa raskas paino.

Eräs minulle hyvin läheinen ihminen tyrmäsi minut täysin suhtautumisellaan minuun. Aina olen tiennyt ajattelevansa pohjimmiltaan niin..... Mutta silti se tuli niin nurkan takaa... Ja juuri silloin kun on kaikenlaista mietityttävää muutosta ja murrosta elämässä, kun tukea kaipaisi lähimmäisiltään.

Kun tietää itse tehneensä parhaansa, eikä ole muuta voinut. Tietää tehneensä oikein. Niin rakas ihminen tuomitsee siitä aivan järjettömällä hyökkäyksellä. Osoittaa totaalisen halveksuntansa kaikkea sitä kohtaan jota edustan ja pidän elämässäni tärkeänä. Haukkuu aivan pataluhaksi. Syytää käsittämättömiä syytöksiä. Kääntää selkänsä ja haluaa poistaa minut elämästään.

Niin, kyllähän tuossa välillä jo erästä asiaani sihteröit, kiitos siitä.

Mutta kuitenkin....sanasi eivät koskaan katoa muististani. Valitettavasti. Haluaisin ne unohtaa. Anteeksi olet saanut jo ajat sitten. Itseasiassa jo ennen kuin sanoit sanottavasi. Enkä minä mitään pahaa sinusta ajattele, en ole koskaan ajatellut.

Tahtoisin tämän painon heittää pois, vaan en voi. Menetin sanojesi myötä hyvin paljon. En tiedä tuleeko se koskaan takaisin. Tuskin koskaan ainakaan täysin.

Ja tiedänpä vielä että se ei sinun elämääsi juurikaan vaikuta, ainakin niin sanoit. Ja sekin minua surettaa. Että olen niin halpa sinulle. Vaikkakin toki olen iloinen siitä, etten ole millään lailla aiheuttamassa sinulle mielipahaa. Sitä en sinulle halua.

Sanasi painavat vain niin paljon. Niin käsittämättömän raskas möykky sisälläni.

Mutta minähän aina selviän. Hetkittäin möykky saa vallan, mutta ei koskaan kokonaan. Kyllähän se alati tuntuu, mutta onneksi olen niin vankalla pohjalla nykyään... Kylven valossa, onnessa ja rakkaudessa.

Kyllä minä möykkyni käsittelen ja heitän menemään kun on aika. Niinhän olen aina tehnyt. Olen oppinut selviytymään.

Ja siitä saan kiittää Jumalaa. Universaalia rakkautta. Kaikkea hyvää sinulle, rakas ihminen. Kunpa löytäisit valosi sinäkin.

Ah ja oi. En kyenny yöllä enää ees lukemaan...koitin siinä syödessä, mut ei pystyny. Ei meinannu pystyy syömäänkään... =) Hymisin vaan ja rakastin. Lähettelin rakkautta maailmaan. Ah ja oi miten taivaallinen olo.... Tuntui että silmissä on niin valtava valo että se ei mahdu loistamaan tarpeeksi.. Haluaisi katseellaan loistaa ja valaa rakkautta ihmiseen...

Ja kun usein kun on valtavasti virtaa ja energiaa, vaikka reikin jälkeen tai kun joku suututtaa, ja tuntuu että voi paiskoa tulipalloja käsistään... Kuulema ne tuntuvatkin lämpiminä humauksina kun joskus testin vuoksi jonkun ohitse niitä olen heittäny....heh...ei uskalla päin paiskoa.... =O

Niin sitten on niitäkin tuntemuksia että voi heitellä jotain kirkasta valkeaa valoa, taikapölyä, kirkkauden kipinöitä, sellaisia jotka ei polta, vaan ovat vain iloa ja rakkautta, parantavia ihmeitä tekeviä säkeniä... Lempeitä. Sellaisia jotka leijailevat ja tanssivat ilmassa ja kieppuvat kauniisti kuin keijuparvi. Ihan ku elokuvissa =)

Ja tuntuu että voi nostattaa pieniä tuulenpyörteitä ihan vaan ilosta ja riemusta, laittaa lehdet leikkimään ja tanssimaan tuulessa, hiukset nousemaan pystyyn kieppumaan....että sillä tuulella voisi vaikka ihmisen nostaa ilmaan.... Jonkun pariskunnan vaikka näkee riitelevän, niin tekisi mieli nostattaa sellainen tuulenpyörre joka lennättäis riitelijät toistensa syliin ja kukkasia ja taikapölyä kieppumaan ylleen....

Ah ja oi... ei ihan vielä ole onnistunut...tai ehkä onkin...ehkä se ei vain näy... =) Mutta vielä jonain päivänä...ehkä... toivon =)

Hmmm.... hih.... <3

Jep. Ihanaa oli taas. Kivat reenit ja lopuks vähän hierottiin toisiamme. Tai paineltiin selkää. Enemmänki piti mutta ku ei maltettu lopettaa ajoissa ni ei ehitty pitkän kaavan mukaan. Tuli taas siivet selkään. Ja ihanan lämmin keli =O

Kiva ku opettaja vähän testas mua olinko oppinu mitään la reeneistä ku sain vähän ekstraopetusta noin niinku naisnäkökulman kannalta... Jep. Ja olin oppinu =) Turha tulla jätkät mua kuulkaa kuristeleen 8D Oli kivaa ku se tolleen huolehtii =)

Oli niin hyvä mieli että vaikka piti mennä kotiin suoraan ja syömään, ni piipahinpa kuiteski rannan kautta. Jotenki hirmuisen pehmeä olo, sillain sisältä. Tuntuu että....hmm...

On vaan niin tyyni. Sisällä on vaan suuri rakkaus ja hyvä tahto. Jotenki niinku kuplis rinnassa kun niin rakastaa. Voi mä haluun pian saada alkaa parantamaan ja auttamaan ihmisiä...

Mitähän sitä oikein tekis....miten? Miten voin alottaa? Millon? Mitä mun pitää tehä? Millon?

Ah...tää rakkaus... valtava rakkaus... On se ihmeellinen voima. Tuntuu häntäluusta hiusten latvoihin asti... hih =) ihan sellanen niinku enkelit sivelis joka puolelta...sisältä ja ulkoo... On vaan niin hyvä olla. Niin levollinen. Päivällä oli niin....argh....ja nyt on niin...hmmm... =) Pieni hetki, hiljentyminen, lyhyt hetki toista ihmistä hoivaten, hellästi hieroen, ja saavanakin osapuolena... Pieni hetki, kosketus voi muuttaa kaiken.

Heh. Ensin tapellaan ja nujutaan ja väännellään ja aaaaaaaaaaa karjutaan ja paiskotaan toisiaan ja sitte hymyillen hellitään ja paijataan... hihi..... niin. Pehmeä ja kova, kylmä ja kuuma, pieni ja suuri..... vastakkaisuudet tasapainoon.... =)

Hih =) Ah. Ja nyt vihdon ruokaa. Hirvee nälkä. Hih. Ihan höpsö olo. Tuntuu ikävälle jopa kaikki negatiiviset sanatki... "ei, hirvee, ikävälle..." hui kun tuntuu niin ...hih =) Haluun puhua vaan kukkasten kielin nyt =)

Ah oi tämä ihana elämä <3 So smooth..... <3

Ja nyt rakkaat ihmiset, syön ja käyn levolle. Tosin siinä välissä hiukan hellittelen itseäni ja saatan jonkin taian tehdä jotta tämän rakkauteni kipinöitä sinkoilisi teidänkin yllenne =) Aaaaaaaaaaaaaa rakkaus rakkaus rakkaus... ah ihana elämä <3

Olkaa siunatut, oi valon lapset, olkaa huoleti, enkelit ovat suojananne, universumin kaikki rakkauden lähettiläät vartioivat =) Olkoon yönne levollinen, unenne virkistävät, ja jos syystä tai toisesta valvotte, sujukoon yönne vaivatta, olkoon mielenne levollinen. Rakkaus teidän sydämissänne, valo sieluissanne =)

Hyvää yötä =)

AAAAAAAAARGH!!!!!!!!!

Oon taas ihan tulessa!

Kierin vaan pitkin sohvia ja lattioita ja raavin seiniä ja ovia ja raastan tyynyjä ja mouruan......

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRRRRRRGH!!!!!!!!

Mä haluun saada rakastaa!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Miten voi näin pienessä ihmisessä olla näin iso rakkaus =O

Hullua. En tajuu. AAARHG!!!!!!!!!!!

AAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!

!!!!!!!!!

AAAAAAAAAAAAAAAAAAARRRRH!!!!!!!!!!!!!!!!

Valtava roihu..... Mutta missä kohde!?!?!?!?

Argh.

Haluun rakastaa tän maailmanki hajalle. Ja rakastaa sen sitte taas ehjäks. Paremmaks.

On tää yhtä per*¤&#**!! Rakkaus on ihan hullu keksintö.

Tää on jo huolestuttavaa taas.....

Olin taas herätessäni ihan pihalla. Heti ekana ennen ku ees tajusin heränneeni ja oli silmät auki tms niin mieleen het oikein jysähti että onkos taas reenipäivä..... JA ku hetken aikaa rähmittyä silmiäni tajusin että on sunnuntai, ei maanantai, ni alko ihan ahistaa että voe helevata...ei oo reenipäivä....

Mut no hätä. Sitten soikin jo puhelimen muistutus...olin sen laittanu herättään...nii...ja kyllä sitä nyt herätään ennenku ees herätys piippaílee...ku töissä olin ni kyllä oli vaikee herätä...en aina ees kuullu koko herätystä... Nii. Ni siis muistutuksena oli että "Jipii...Sunnuntai =) Painimatolla nujuamaan... Ja kaikkee kivaa =) Ehkä uimahalliin..?"

Siis voi kiesus mua.... Joo. Heti helpotti ku tajusin että pääseehän sitä reenaamaan. Noh. Syöpöttelin ja kahvittelin. Sit vaan liikkarille painimatolle itekseni nujuamaan. Kaatumistekniikkaa ja kärrynpyörää ja potkuja...laitoin patjan seinää vasten ja siihen potkin. Ja sellaen kivan hien pidin jonkun tunnin siinä. Ja sit venyttelin oikein antaumuksella. Siellä on hyvä venytellä ku on tilaa. Saa pyöriä. Ja tietty alku- ja loppumeditaatiot ja muut rutiinit ihan niinku reeneissä kuuluu. Niistähän ei luisteta.

Siittä sitte suoraan salille. Selkä-haukkarireeni. Aika jumppaahan tää vielä on mutta eiköhän nuo lihat kipeeks tuu huomenna... Hoppas. Piti oikein repiä itteni pois salilta...olin siinä vaiheessa jo yli kolme tuntia liikkarilla viettäny...mut en malttanu vielä lähte...piti vatsajumppaa tehä ja selkäjumppaa ku en pysty polven takia penkissä tekeen selänojennuksia. Ja venyttelin taas.

Jep. Kotona taas ruokaa. Ja niiiiiiin teki mieli vielä lähtee lenkille mut onneks en.... Jotain rajaa.

Aaah. Jee. Ja huomenna on sitte oikeet reenit =) Ja päivällä vois käydä lenkillä. Jep.

Heh. on kyllä hauskoja muistutuksia mulla olllu herätyksinä...joka aamu jotain...noh, esim tää: "No ni..jotain kivaa jo=)" tai "Jipii reenit 13.00 =D " tai "Jiihaa!!!!! Ihana pitkä päivä eessä =D Kaikkee kivaa =D" tai "Kiva kiva kiva jee jee jee :-D" tai " jeepä jee taas :-D" tai " Ihkua aamua jee jipii :-)" Ja nää kaikki siis vaan tältä viikkoo.....

Ei oo ainakaan asennevammaa mulla.....????

Jep. Nyt koitan vähän hiljentää mieltä ennenku meen taas näkeen unia reenaamisesta... mrh... Huokaus.

Levollista yötä koko maailmankaikkeudelle <3 Siunausta ja valoa jokaiselle kautta universumin <3

Mä haluun katanan. Mä haluun katanan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

HALOO!!!!!!! MÄ HALUUN KATANAN!!!

Oikeesti. MÄ haluun katanan.

Jep. Ja kattokaa ihmiset elokuva Lentävien tikarien talo.

OOOOOOOOOOOOO rakkaus =OOOOO

Ja nyt on sellaset fibat että lähettävä yön pimeyteen husimaan lattialastan varrella ja loikkimaan itteni nurin uudestaan ja uudestaan. Mut rantahiekalle on pehmee mätkähtää. Vaikka ninjahan mätkähtää vaikka asvaltilleki pehmeesti. Ja vaikka mätkähtäski vaikka kovaaki ni so?

Jep. Vedän kissanaisninjapuvun (mielikuvituksessani, siis ei mulla oikeesti sellasta oo...vielä ;)) ja katoan yöhön...

......ksssssssss................

Oho..... Lenkki venähti kahteen tuntiin... =Ooo

Testailin vähän potkuja ja hain ytyä lantiosta. Ja hain samalla päivän reenien teemaa muistellen sitä ytyä myös hartioista. Etulyönteihin siis. Tulipahan samalla paremmin hiki. Juosta pyrähtelinki. Eikä pahemmin sattunu koipiin. JIHUUU!!

Kohta siis voinen juosta vähän enemmänki. Jotenki ei vasurilla lähe noi lyönnit. Ja lantioki touhuaa ihan eri tahtiin kun vasurilla huitoo. Mut kyl se sieltä vielä löytyy.

Vähän piti ujoilla....jos tuli ihmisiä vastaan ni ei oikein kehannu... Yks nuori mies pääs yllättään... =DD Huidoin ja alakoukkuaki tapailin.... yhtäkkiä vaan kuulin juoksuaskelet takaa... Ahhaahhaaaa ehin sivusilmällä nähä ku nuorta miestä hymyilytti... Olinkohan mä niin säälittävä rimpula... =O Höh. Noo..... Saavat vielä tottua moiseen näkyyn tuolla lenkkipoluilla. Heha.

Sainpa muuten pikkusen moukkua reeneissä..ai miten niin pikkusen =OOO ja lentelin päin seinää =DD Onneks oli patja välissä. Ja päin lattiaa. Mut siinä ei ollu patjaa. Siistiä. Huomenna vasta näkyy mustelmasaldo. Anteeks kroppa. Mutku.... noku... Se on vaan niin siistiä =) Mut hyvittelen nyt vähän.

Jep. Ja nyt ninjarakkauselokuvaa kahtomaan. Hui. Vaikutteitahan mä siitä tietty saan, mut so???? Sehän on vaan hyvä. Mä sit kahtoessa hieroskelen kädet ja jalat ja pään ja naaman (meinas muuten nahatki lähtee ku hierty sitä patjaa vasten =DD ) ja otan jalkakylvyn. Nii.....törsäsin ja vuokrasin leffan..ja ostin vähän karkkiaki...ihan vähän vaan, en ees kahella eurolla...varmaan enkkavähän =O mut saahan sitä...näin viikonlopun kunniaks vähän törsätä =) Aaaaaaah ruokaa...hirvee nälkä. =O oliko sokki? Että mulla nälkä..? Nöyp.

Ruokaa, porkkanaraastetta ja karkkia ja teetä. Nam. Ja ninjaleffa =)

Morooo!

Aaaaaaaaaaaaaaaaa ihkulaalaa aurinko paistaa ja lähen kohta lenkilleeeeeee lelelelelleeeee lalalalaaallaaaaaaa =D Ihkulaaaaaaalaaaaaaaaaaa =D

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Perkele!!!!!!!! Ihanaa!

Uskokaa nyt perkele että on ihanaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa!!

Aaaaaaaaaaaaaaaaaaarrrrrrrrrrrrrrrghhhhhhhhhhhh!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

AAAAAAAAA!!

Ihana rakkaus. Elämän rakkaus. Aurinkorakkaus. AAAAAAAA ihanaa. Kyllä saa pehmolelut taas kyytiä tänään. Ja sohva. Rakastan senki taas kappaleiks. Ja kaikki. Rakastan perkele koko maailman palasiks.

AAAAARHG!

Jep. Nii. Ja reenit oli äksen taas. Oli kivaa. Kivakivakivakiva kivaaaaaaaa jeejeeeejeeeeeeeeee!!!!!!!!!

AAAAAAAAAAAAAARGH!!!!

Rakkaus rakkaus rakkaus. On se hassu juttu. Pitäs saaha nyt rakastaa joku ihan muusiks. Hehe. Hehahehahehaaaaaaaaaaaaa ahahahaahhhhhhahaaaaaaa.

Ei mua mikään hajota =OOO Ai miten niin? ^^

Joo. Lähen lenkille. Jos vaikka oikein juoksis. Jos vaikka purkaantus tota virtaa. Ja lujaa. Tai no sen mitä näillä töppösillä pääsee. Jee. Sellanen sadan metrin pyrähys ja sitte taas kinkkaa seuraavat kilsat. Ou jee.

MOROOOOOOOOO!!!!!!!!!!!!!!!!1

Jee. Oli reenit. Kivaa. Ja kuu kumotti talojen välistä. Ei tienny onko se jonkun ikkuna vai kuu. Mut kuu se oli.

Taidan rakastaa itseäni. Ihanaa. Tuli ihan itku ku olin alkamassa syömään ja istahin, ni sattu polveen. Tuli sellanen niin jotenki liikuttunu olo. Piti jättää kaikki touhu sikseen ja itkee. Tuli niin hellä olo. Halusin vaan helliä itteäni. Alko niin säälitää jotenki. Heh.

Voi ku mun kroppa koko mun elämän vaan sitkeesti mua palvellu ja jeesannu vaikka mä oisin kuinka sitä rääkänny. Ja miten paljon oon inhonnu sitä =OO Ollu kaikki kauheet anoreksiat ja tyyliin oksettanu ku oon kattonu itteeni peilistä. Ja oon hävenny ja vihannu kaikkea ulkonäössäni. Paitsi hampaita. Ja muutenki. Aina oon parhaani yrittäny. Koko elämäni vaan yrittäny ja yrittäny. Pyristelly kaikkea vastaan ja sinnitelly ja koittanu selviytyä. Eikä mikään oo ottanu onnistuakseen. Kroppa on tehny töitä ja kärsiny unettomuudesta ressin takia ku oon yrittäny. Pitäs vaan olla! Tehä! Toteuttaa! Antaa toteutua!

Ja oon rääkänny sitä. Rankassu siitä että mulla on ollu paha olla. Reenannu itteni rikki, antanu muinaisen poikaystävän hakata sitä. Siis älkää hyvät ihmiset luulko että sellaisen eksän jonka tiiätte!!! EI!!! Vaan sellasen yhen mun nuoruudesta, Helsingistä.

Ja oon iteki rikkonu. Tahallani. Viillelly ja kaikkee. Voi että. Ja ollu välittämättä jos joku paikka onhajalla, niinku esim armeijassa. Jalat kärsii siitä vieläki. Ja tää polviki nyt... =,(

Ja oon ryypänny ja polttanu tupakkaa ja kaikkee. Ottanu tyhmiä riskejä...

Voi mun kroppa rakas. Anteeks.

En voinu ku itkee ja pyytää anteeks siltä. Joka paikkaa halasin ja koskin ja paijasin ja pyysin anteeks ja itkin.

Voi kun kaikki ihmiset tajuis rakastaa itteensä. Tai siis kehoaan. Ja tietenki sitä oikeaa itseäänki. Ois kaikilla niin paljon parempi olla.

Kaikkensa se kumminki tekee. Siis todella kaikkensa. Joka hetki on pieni ihme. Täynnä miljoonia pieniä ihmeitä....

Siitä pitää ymmärtää olla kiitollinen. Ja sit vielä itkin ja kiitin että mä mäen, ja kuulen, ja voin puhua ja haistaa ja maistaa ja tuntea ja hengittää ja syödä ja liikkua ja tehdä kaikkea kivaa. Pitää muistaa olla kiitollinen siitä mitä on.

Huoh. Nyt lepuutan näitä mun pieniä reppanoita käsiäni ja sormiani ja niskaani ja hartioitani rakkaita ja heittäydyn sohvalle ja alan kattoo jotain ihanaa rakkausleffaa. Vaikka tosta ton Mustan orin seikkailut. Rakkautta se on eläinrakkauski. Rakkaus mikä rakkaus.

Ja syön. Jotta tää mun rakas kehoni jaksaa paremmin.

Rakastaa! Rakastakaa!! Rakastakaa!!!

Olkaa rakkaus! Ole rakkaus. Ole itse Rakkaus.

Minä olen. Minä olen rakkaus. Olen rakkaus.

Minä olen. Minä olen-tietoisuus.

Minä olen . Olen .

Om.

<3

Pohdiskellut taas tässä...

Ollut vähän stressiä tämän arjen kanssa, vienyt ajatusenergiaa hiukan liikaa. Siis olen antanut viedä. Ihan kuin en tietäisi miten se jarruttaa niiden etenemistä. Hölmöä lastata kuormaan vielä oma painonsa. Kun se kulkisi ihan hyvin sillä omallaan.

Jep. Ihanan maadoittava hetki oli tuossa maanantaina. Kävelin pienelle kukkulalle järven rantaan, männikön suojaan. Istuin ja annoin ohjat korkeammille olennoille. He hiukan fiksailivat minua. Ihanaa. Hmmm..

Juu. Panostettava taas vähän enemmän tietoisempaan oloon. Kaipaan voimapaikkaani. Ihana... Mulla on niin kaunis rakas koti meditaatiomaailmassani. Pieni sammalkattoinen savunharmaa piilopirtti...metsälammen rannalla. Haluan sinne keittelemään liemiäni. Ah. Armas paikka.

Taidankin kohta poiketa siellä taas....en tiiä..... tekis mieli jäädä sinne....

Mut kuhan siellä poikkeen, tai jossain muussa voimapaikassani, niin johan taas alkaa elo maistua =) Ja kun saan tungettua johonki kirpparille tai myytyä huutonetissä tätä rompetta...

On se vaan totta. että lopulta omaisuutesi omistaa sinut. En oo tajunnukaan kuinka paljon on ahistanu se että kaapit on täynnä kaikkea mitä ei varmaan ikinä tarvii. Vapautunu olo jo pelkästään siitä että on päättäny luopua turhasta....eli loppujen lopukshan sitä pitäs sitte lupoua kaikesta..heh... Mut jos nyt pikkuhiljaa.. =)

Tekis mieli toi telkkariki johonki toimittaa, mitä mä sillä. Pitäs vaan olla niin digidigi nykyään, eihän tuota kukaan huoli. Mut jospa joskus hommaan vaikka videot, ni vois niitä sitte katella.

Jep. Nyt teen kyllä jotain ihan muuta ku tätä. Koneella istumista. Lähen vaikka vähän reissuun...... ;)