Lähdettyäsi, lausuin sata rukousta
ja kirosin itseni jälleen kerran
siihen äänettömään uneen, jonka
helmassa unelma unohtuu ja
muuttuu muistoksi hetkestä
jolloin sudenkorennot
neuloivat aikaa
umpeen
lukit hyräilivät loitsuja
kutoessaan
uneeni uusia
reittejä pois luotasi
eikä kukaan muista mainita
ei sanallakaan
kuinka kipeäksi rakkaus voi käydä