IRC-Galleria

-Karjalainen ei kertakaikkisesti osaa käyttäytyä täysin asiallisesti. Aina on jotain liikaa. Joko sitä istuu tuppisuuna tai sitten mennä meuhkaa niin maan pirusti. Usein lentää lasia ja lautasta, hyvässä tahdossa ja puhtaassa vahingossa. Eihän sitä voi asiaansa selväksi tehdä ilman, että selkeästi käsillänsä huitoo kun heikkomielinen tuulimylly. Joko sitä heti heittäytyypi liian läheiseksi ja kertoo viidessä minuutissa koko elämäntarinansa, tai sitten ei sano juur mitään. Keskitietähän ei ole. Kaiken saa anteeksi kuitenkin, kun sanoo että "Yritä ymmärtää, olen karjalasta".

- Karjalainen luonne menee todella vaikka läpi harmaan kiven. Tapoja kuitenkin luovalla Karjalaisella on, ja paljon. Kukaan ei sano, että ne olisivat viisaita, mutta jälkikäteen voi todella sanoa, että kaikkea kokeiltiin. Ei on vastaus minkä Karjalainen persoona hyväksyy huonosti. Kaikesta voi aina neuvotella, pakottaa tai hellästi huutaen suostutella.

- Karjalainen itkee ja nauraa samaa aikaan. Välillä tätä persoonaa tuntematon henkilö saattaa luulla että Karjalainen olisi jotenkin löyhä päästään. Tämä ei pidä paikkaansa. Karjalainen on tunnepersoona, mikään ei jätä kylmäksi ja jos jättää, on jossain vikaa.

- Temperamentti. Nollasta sataan nanosekunnissa. Koskee iloja ja suruja. Karjalaisella on häät tulossa, ja suunnitellessaan niitä, ei voi tehdä muuta kuin itkeä. Ja sitten nauraa sille räkäisesti, että pitääkin itkeä. Koskaan ei ympäristö Karjalaista tuntematta, voi olla aivan varma siitä, missä tunneskaalassa nyt mennään. Naamasta näkee kuitenkin usein ainakin se punaisen värin, mikä tyypillinen hehku nassussa Karjalaisen suuttuessa. Savu nousee samalla korvista, joten tunnetilasta ei oikein voi erehtyä.

- Uskoo hyvään kaiken jälkeen. Karjalaista, joka luonteeltaan on perin hyvätahtoinen ja ihmisrakas, on valitettevan helppoa välillä huiputtaa. Ihmisten keskellä viihtyvänä persoonana altistaa itsensä usein noloihin tilanteisiin joista selvitään Karjalaisella hurtilla huumorilla. Ongelmissa myös tuo tulisielu usein on, niihin ajautuu vain kuitenkin hyväntahtoisuuttaan.

- Luonne on avoin ja välitön. Hyväntahtoiseksi hölösuuksi nimetty. Jos ette usko, tulkaa meille kylään. Ja äänekäs. Kaikkea pitää myös selvittää suurin elein ja esimerkein. Karjalainen on Iloinen joka solullansa, löytää yleensä kaikesta pahasta paljonkin hyvää. Logiikka saattaa kuitenkin olla aidon Karjalainen, eli aivan hukassa.

- Ruoka. Karjalainen on perso hyvälle luonnonläheiselle ruoalle. Keskivartaloon kertyy usein muutama vararengas, eihän sitä tiedä koska joutuu seuraavan kerran ruoatta olemaan. Joten syödään nyt kun saadaan ja hyvin syödäänkin! Ja nauretaan samalla. Joten Karjalaisessa ruokaseurassa kannattaa aina olla mukana yksi ensiaputaitoinen, heimlichin otteen osaava, joku kuitenkin rykäisee lihanpalan henkitorveen nauraessaan.

-Matkailu. Karjalainen pärjää hienosti välimeren maissa, tinkiessää torilla tarjouksista. Kielitaitoa ei tarvita, elekieli on sen verran näyttävää ja helposti tajuttavaa. Mutta Karjalaista ei saa kusettaa, ainakaan niin että jää kiinni. Muuten tulee tuper-rapinat ja basaarista kuuluu muhkea "PERKELE"!

- Paneutuminen. Asioista kiinnostutaan ja todella. Turha yrittää taivutella Karjalaista pois innostuksensa parista. Asiaan perehdytään suurella innolla ja tarkkuudella sekä siitä osataan sitten kaikki. Ja jos ei osata, niin opetellaan. Soitellaan keskellä yötä ystäville ja sanotaan "en mä halua häiritä, mutku tää sukan kantapää ei ny toimi. Anteeks kovasti, mutta mie haluan nyt tän osata"! Puhelun jälkeen tajutaan, että ehkä asia olisi saattanut voida odottaa seuraavaan päivään.

- Suhde muihin. Hämeen hitaat ovat Karjalaisille pahoja tapauksia. Ne toimivat oikeasti hitaasti! Ja pohtivatkin vielä "noooh, josko tuosta, tai enpä tiedä, tokkopa": tässä vaiheessa Karjalainen huutaa "PERKELE" ja tarttuu toimeen. Vetäisee metsän tyhjäksi puista kun piti joulukuusi kaataa.

- Karjalaiset naiset ovat kauniita, Rintavia, Reiteviä ja Perseviä. Kilometrien päähän näkyy hohto joka Karjalaisesta naisesta lähtee. Hedelmällisyyden ja äitiyden perikuvia nuo naiset ovat. Ja itse perkeleitä "niinä päiväinä" sekä viikon ennen ja jälkeen. Tai sitten ne siivoavat, hullun lailla puunavat tuvan nurkat, lakanakaapit ja maustehyllyn. Sitten itketään kun on selkä kipiä viikon kestäneestä siivousurakasta, mutta "enhän minä muuta voinut, kuka muu ne olisi siivonnut".

Annea pahoinpiteli työkaveri

Otteet sairaalasta

Lekuri:
"Käsitinkö oikein? Siis sä kerrankin sait mustalta mieheltä patukkaa ja sit vain pimeni?
Pysyisit vaan valkoisissa - niin ei tarttis tota päätä tutkituttaa.. Viedään nyt sut kuitenkin kuvauksiin - Kyllä toi sun pää pitää tutkia." (Jee, vihdoinkin joku sanoo että mun pää PITÄÄ tutkia..)

Mie:
"Miten te sen tutkitte?"

Lekuri:
"Me viipaloidaan sun aivot ja sit EHKÄ kootaan ne takaisin. Jos jaksetaan.."

Mie:
"Voisitteko koota vähän parempaan järjestykseen, nää blondin aivot ei oo kauhian toimivat.."

Krista sit tuli mun henkiseksi tueksi.

Sivariseikkailija:
"Kumman pää täällä piti kuvata? Kummatkin on siviileissä, jote ei teistä ota selvää.."

Mie:
"Kai mun pää vähän enemmän sekaisin on.."


Lopuksi tultiin siihen tulokseen, että miulla on vakava aivotärähdys ja nestettä päässä.
(Eli kusi on noussut päähän liiaksi - jess!!) Ymmärrystä vailla, piruparka.

Kohdelkaa mua hyvin - aivot mulla (kuulemma?) on, eli olen ajatteleva olento.

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.

Osaavatko naiset oikeasti puhua muusta kuin omista lapsistaan ja miehistään?
Monta kahvilakeskustelua sivukorvalla kuunnelleena Hynynen on vakuuttunut
siitä, että ei ne osaa. @!#$, akat lähtee keskenään kahville tai kaljalle
ja käyttävät koko sen ajan ihmissuhteittensa analysointiin tai lastensa
taitojen ja vaivojen kertaamiseen. Ja joku idiootti käyttää aikansa siihen,
että kuuntelee tällaista keskustelua viereisessä pöydässä. Ei, @!#$!

Ja jos ei puhuta ihmissuhteista ja lapsista niin sitten puretaan
työpaineita. Aina puretaan jotain, nainen ei osaa rentoutua koskaan. Jos
sillä on hetken kivaa, niin silläkin hetkellä se kerää jotain negatiivista
energiaa, joka pitää purkaa viimeistään kuukautisten aikaan astioita
heittelemällä, miehelle vittuilemalla (esim. haukkumalla tämän auton, se on
jo pyhäinhäväistystä!) tai sitten sille omalle, rakkaalle sydänystävälle
puhumalla. Joko tuntikausia puhelimessa tai kahvilassa.

Mikä @!#$ tarve naisella on aina arvostella muita ihmisiä, varsinkin
muita naisia? Aina jollain on törkeät vaatteet, ruma kampaus tai aina joku
on muuten vain vitun tyhmä. Oikeassahan he monesti ovat, ei siinä mitään,
mutta silti. Nainen itse ei ole koskaan tyhmä. Nainen itse on maailman
keskipiste. Ja yksi miehen tehtävistä on pönkittää tätä uskoa kukkasin,
hellittelyin ja rakkaudentunnustuksin. Hyi, @!#$!

Naisen tulee saada tietty määrä omaa miestään per viikko. On olemassa tietty
kiintiö, joka on määritelty suhteen alussa, ja jos se ei toteudu, niin
nainen tuntee itsensä hylätyksi. Mies ei enää rakasta häntä, koska munaa ei
tulekaan enää toistakymmentä kertaa viikossa. Yritä siinä sitten selittää,
että aivot ovatkin nousseet kiihkeän alun jälkeen sykkivästä jalkovälistä
päähän takaisin, että eihän sitä koko ajan jaksa soutaa. Eikä naista
itseäänkään niin usein huvita, mutta kun on se kiintiö! Kiintiö on saatava
täyteen, muuten keskinäinen rakkaus on kuolemaisillaan! On lemmittävä vaikka
väkisin, vaikka kumpaakaan ei kiinnostaisikaan.

Nainen haluaa tehdä asioita yhdessä miehensä kanssa. Ahtaaseen keittiöön on
mahduttava yhdessä tekemään ruokaa, vaikka mies haluaisi edes sen hetken
olla rauhassa turhalta hössötykseltä ja pusuttelulta. Yhteiset kävelylenkit
ovat aivan ehdottoman pakollisia, muuten ei heru ja saattaa lentää
tavaratkin. Miehen on krapula-aamuna lähdettävä naisen kanssa
vaateostoksille korvaukseksi siitä, että tuli edellisenä iltana jätkien
kanssa vedettyä pilkkuun asti. Kauppoihin on lähdettävä heti yhdeksältä..
Miehen tehtävä on olla makutuomarina ja olla juuri sitä mieltä, mitä nainen
haluaa. Jos nainen sovittaa omasta mielestään hyvännäköistä vaatetta,
miehen on sanottava, että onpa se hyvännäköinen. Nainen saattaa myös
virittää ansan. Hän saattaa tahallaan sovittaa rumaa rättiä ja kokeilla,
miten tarkkaavaisena mies vaatteidensovitusrituaalia seuraa. Älä, mies,
koskaan lankea tähän ansaan! Seuraa aina tarkasti ja sano vaatetta rumaksi
jos se sitä on, muuten tulee karatea! Jos puolestasi olet välinpitämätön
(Hynynen on sitä aina, varsinkin krapulassa, ei nimittäin kiinnosta
pätkääkään) niin rakkaus on jälleen lopussa. Alkaa mökötys, jonka voi
kuitata ainoastaan lemmellä ja kenties romanttisella illallisella. Ja
kukilla tietysti, ne toimivat aina. Kukkakimpulla nainen kuin nainen sulaa,
se on varma.

Nainen haluaa näkyviä merkkejä yhteiselosta ja keskinäisestä rakkaudesta.
Näitä merkkejä ovat esim. lapset tai suhteen alkupuolella kotieläimet. Koira
tai kissa on hankittava, tai vähintään kultakalat, joita sitten yhdessä
hoivataan. Juostaan, @!#$, yhdessä pitkin puistoa ja "koulutetaan"
yhteistä koiranpentua. Heitellään keppiä ja käskytetään niin perkeleesti.
Nauretaan yhdessä, kun on niin ihanaa yhteisen harrastuksen äärellä,
keräillä jotain koiranpaskaa puiston nurmikolta paperipussiin pienellä
lapiolla tai kumihanskalla. Miestä koko touhu yleensä vain @!#$, hän
tekisi koirasta mielellään vaikka lämpimän karvahatun, mutta ei auta, ei.
Koiran kanssa on peuhattava, muuten mies ei rakasta naista tarpeeksi ja
sanomista tulee.

On ne aika epeleitä ne naiset. Mutta onneksi niillä on aina hyvät tissit ja
perse. Naamalla ja älykkyydellä nyt ei ole niin väliä. Turhaa hifistelyä.

Ei sun kannata, ei kai kannata mennä uimaan ukkosella ei se kannata
Ei sun kannata, ei kai kannata koittaa ottaa kyytä käteen ei sun kannata
Mennä juhlimaan sen saman tyypin kaa, joka parin tuopin jälkeen alkaa päätään aukomaan
Ei sun kannata, ei kai kannata tulivuoren juureen taloo rakentaa

joku nalkuttaa, joku lyö,
joku sairastuu ja toista syö,
joku kadehtii tai työ
menee kaiken edelle
ja vitun raskasta olla mustasukkainen
joku rakastaa mut tajuu et tarvii vapauden vapauden.


joku juo liikaa, joku pettää, joku puhuu liikaa, joku ei mittää
joku juo liikaa, joku pettää, joku puhuu liikaa, joku ei mittää
joku juo liikaa, joku pettää, joku puhuu liikaa, joku ei mittää
joku juo liikaa, joku pettää, joku puhuu liikaa, joku ei mittää

Tunne sääliä niitä kohtaan,
jotka sammuttavat tulen
ja kuvittelevat olevansa rauhassa.

Tee heidät rauhattomiksi
ihanuuksia enteilevällä hymyllä.


---

Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään

tietää

että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima.

---

Aurinko, sinä sanoit kun me katselimme kuuta.
Sinä vannoit pitäneesi tähtiä kämmenellä,
että kissat olivat suudelleet lintuja,
kielot kukkineet pakkasessa.
Kun me olemme rakastelleet
sinä olet aina
sillä tavalla
oikeassa ja väärässä
etten muuta voi kuin rakastaa sinua.

---

Tulla lähelle
vaatii sinulta voimaa,
paljon
väkevää voimaa.

Olla lähellä
vaatii sinulta rohkeutta
paljon
paljasta rohkeutta.

Päästää lähelle
sisälle
vaatii sinulta
vain
uskoa toiseen ihmiseen.

---

Voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä,
jossa minä olisin vain tiellä


Hurmuri on aina imagonsa vanki
Ei, en oo
Vaikka väitetäänkin, en ole pelkkä kanki
Me nähdään niin harvoin,
ei pilata hetkeämme puhumalla


Montako elämää
meil on vielä jäljellä, niin
Mene vaan, minä jään
En pysty selittämään
Ja kuitenkin jossain on maa,
jossa sinua odotetaan

Hei mene vaan, minä jään.

Älä sano, että olet
ihastunut minuun, saatat tarkoittaa sitä
Älä sano, että olet
ihastunut minuun, saatat tarkoittaa sitä

Kietouduit peitoksi ympärilleni,
piilotit pimeydeltä.


Hiuksesi tuoksuivat
eiliselle suihkulle,


Ripsiesi kärjissä
kuiskivat tähdet.


Kätesi kulki
pitkin selkääni


Lämmittäen jokaisen
soluni sykkimään.


Minä huokasin hiljaa,
puristin hieman lujempaa.


Ja kaipasin sinua jo
koko ensi viikon edestä.

Lähdettyäsi, lausuin sata rukousta
ja kirosin itseni jälleen kerran

siihen äänettömään uneen, jonka
helmassa unelma unohtuu ja

muuttuu muistoksi hetkestä

jolloin sudenkorennot
neuloivat aikaa
umpeen

lukit hyräilivät loitsuja

kutoessaan
uneeni uusia
reittejä pois luotasi

eikä kukaan muista mainita
ei sanallakaan

kuinka kipeäksi rakkaus voi käydä