IRC-Galleria

Kirjoitin NaNoWriMon valmiiksi kolmessa päivässä. S'oli ihanaa.

On nimittäin aika mielenkiintoinen tunne kun pääsee todella lähelle niitä hahmoja, joista kirjoittaa. Helkor, tuulimaagini, oli sen verran ihmeellinen yksilö etten voinut lopettaa kirjoittamista ennen kuin olin saanut hänen tarinansa päätökseen. Hassuinta (tai surullisinta) siinä on se, että vaikka tahdoin Jennille ja Helkorille kaikkea hyvää, päätin tarinan kuitenkin huonosti molempien kannalta. Olen paha ihminen.

Venäjä on hankalaa. Minulla olisi sanelukoe, mutta kun olen uskomattoman laiska. Dammit.

Ja tekisi mieli vain lukea, lukea ja lukea. Kirjahyllyni pursuaa kirjoista, mutta minulla on jokin blokki. En tajua mistä se johtuu, kai minun on ohjelmoitava aivoni uudelleen tai jotain. Tai soitettava Merrille. Hahhah, olipas hauska juttu, nauran tuolle vielä eilenkin.

Ahaa. Päiväkirjaparkani saa traumat jos jatkan tällaista. Siksipä voisi vaikka lopetella, heipä hei.

Vehka vaikenee, mutta vain hetkeksi.

Ring ring.