Hei, olen työkkärin täti, jota myös sosiaalitantaksi kutsutaan. Minulla on kukkahattu ja huono palkka. Teen kutsumustyötäni ja olen niin tyytyväinen elämääni, että keskustelen asiasta mielelläni naapureideni kanssa rappukäytävässä iltaisin kello kahdeksan jälkeen. Samalla muistutan naapureitani taloyhtiön järjestyssäännöistä, joissa sanotaan, että kaikki kunnon kansalaiset menevät nukkumaan viimeistään kello kahdeksan aikaan ja nukkuessaanhan ihminen ei vedä vessaa, soita musiikkia kovaa, itketä vauvaa, haukuta koiraa tai häiritse muin laittomin konstein onnellista tätinaapuriaan. En koskaan kuitenkaan valita naapureilleni suoraan, vaan puhun mieluummin heistä heidän selkänsä takana. Ainoa kerta, jolloin toden teolla olen suuttunut naapurilleni, on se kerta, jona yläkerran hävytön 4-vuotias kakara uskalsi nauraa kukan pudottua hatustani.