IRC-Galleria

"Jos joku asia pelottaa, se on selkeästi merkki, että sitä kohden täytyy mennä."

- Samuli Putro

"Entä jos elämän ikuinen känni
katkeaa kuin lahonnut ränni...?"

Indica - Ikuinen virta
27.9.2008 @ Tavastia

Mietin äskettäin, mitä tapahtuisi jos maailmassa olisi 50 vesinokkaeläintä. Siis minä ja 49 kaksoisolentoani. Todennäköisesti lopputulos olisi katastrofi, sillä en yleensä tule toimeen toisten ihmisten kanssa puhumattakaan että tulisin itseni kanssa toimeen puhumattakaan että tulisin toimeen toisten itsejeni kanssa. Mahdollisesti syttyisi uusi maailmansota. 50 sivaria aloittaisi keskenään sodan. Tai siis 50 työkkärin tätiä aloittaisi keskenään sodan. Jokainen, joka ei osallistuisi sotaan, saisi 3 kuukautta karenssia. Sodan voittaisi se, jonka päässä kukkahattu pysyisi pisimpään. Vaikka pää ei olisi enää kiinni muussa ruumiissa, niin voittoon tosiaan riittäisi, että pää on kiinni hatussa. Sellainen sota ei siis olisi lainkaan päätön sota, kuten kaikki sodat yleensä tuppaavat olemaan niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Siltikin, lienee kuitenkin parempi vaihtoehto se, ettei vesinokkaeläimiä ole kuin tämä yksi.

Hei, olen työkkärin täti, jota myös sosiaalitantaksi kutsutaan. Minulla on kukkahattu ja huono palkka. Teen kutsumustyötäni ja olen niin tyytyväinen elämääni, että keskustelen asiasta mielelläni naapureideni kanssa rappukäytävässä iltaisin kello kahdeksan jälkeen. Samalla muistutan naapureitani taloyhtiön järjestyssäännöistä, joissa sanotaan, että kaikki kunnon kansalaiset menevät nukkumaan viimeistään kello kahdeksan aikaan ja nukkuessaanhan ihminen ei vedä vessaa, soita musiikkia kovaa, itketä vauvaa, haukuta koiraa tai häiritse muin laittomin konstein onnellista tätinaapuriaan. En koskaan kuitenkaan valita naapureilleni suoraan, vaan puhun mieluummin heistä heidän selkänsä takana. Ainoa kerta, jolloin toden teolla olen suuttunut naapurilleni, on se kerta, jona yläkerran hävytön 4-vuotias kakara uskalsi nauraa kukan pudottua hatustani.

Noin 20 sekuntia sitten minulle selvisi, mitä merkitsee olla erilainen. Sain käteeni Erilaisen oppijan käsikirjan (oli tullut postipaketissa työkkäriin) ja löysin sieltä lauseen:

"Erilaiseksi voi joko kokea itsensä tai jokin taho voi sellaiseksi määritellä."

Nytpä siis tiedämme senkin, että erilaisuudella on olemassa määritelmä ja on olemassa myös jokin taho, joka tietää mikä tuo määritelmä on. Hurraa, kaikella maailmassa on nyt määritelmä! Jopa niillä, jotka eivät hyväksy tai ymmärrä määritelmiä. Määritelmänvastustajillakin on nyt oma määritelmänsä. Hurraa!

Irlannissa 8 päivässä 500 euroa pelkkään kaljaan.
Kaksi viikkoa siitä eteenpäin Ruisrock ja palanut nenä.
Tänään Herra Ylppö & Ihmiset Tavastialla.
Perjantaina Kauko Röyhkä samassa paikassa.
Lauantaista ensi viikon lauantaihin Kaustisen kansanmusiikkifestarit.
Ja siitä eteenpäin tulevaisuus on yhtä auki kuin työvoimatoimiston ovet kello 9.00-15.45 välillä (ellei sitten vahtimestari ole niin virkaintoinen, että hän sulkee ovet jo 15.44 päästäkseen lähtemään minuuttia aikaisemmin kotiin.)

Varokaa entisiä vihaisia vahtimestareita ja purkkaa liian äänekkäästi maiskuttelevia asiakkaita.

Hyvää päivää, hyvät ystävät. Tai siis te jotka luette tätä, olitte ystäviä tai ette. Tajusin äskettäin, etten ole kirjoittanut tänne pitkään aikaan mitään, vaikka olisin voinutkin. Tästä lähin en missään nimessä lupaa parantaa tapojani, sillä minullahan ei tunnetusti koskaan ole ollut mitään tapoja, joita voisi parantaa puhumattakaan siitä, että niitä voisi pahentaa. Rutiinini on rutiinittomuus ja silloin tällöin minusta tuntuu, että olen sen vanki. Mutta koska edellisen virkkeen päälause kuulostaa tekotaiteelliselta ja sivulause turhankin suurelta kliseeltä, jätän koko aiheen tähän ja siirryn seuraavaan.

Seuraavaa aihetta ei tietenkään vielä ole olemassa, sillä kirjoitan tätä tekstiä täysin intuitiivisen inspiraationi pohjalta. En tiedä, mitä "intuitiivinen inspiraatio" tarkoittaa, mutta se kuulosti niin hauskalta sanayhdistelmältä, että sitä oli pakko käyttää. Ihmiset käyttävät turhan paljon sivistyssanoja, mutta tämän kirjoitukseni tarkoitus ei olekaan miellyttää teitä, hyvät lukijat, saati sitten että yrittäisin miellyttää itseäni. Toisten ihmisten miellyttäminen on äärimmäisen vaikeaa, enkä onnistu siinä kovinkaan usein, mutta siltikin on todettava, että itseni miellyttämisessä onnistun vielä harvemmin. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen perfektionistinen narsisti, joka odottaa itseltään liikoja vaiko siitä että vesinokkaeläimiä on kenties ihan yleisellä tasolla vaikeampi miellyttää kuin ihmisiä. Ihmiset ovat laumaeläimiä ja siksi jos onnistut miellyttämään yhtä, olet jo aika lähellä sitä pistettä, että kaikki hyväksyvät sinut. Kaikki paitsi vesinokkaeläimet. Me vesinokkaeläimet hyväksymme ainoastaan sellaiset oliot, jotka ovat valmiita hyväksymään meidät, eikä sellaisia olioita valitettavasti hirveän montaa tällä planeetalla astele.

Lapsi osoitti minua sormella ja huusi kovaan ääneen: "Tuossa kävelee setä!"

MITÄ, OLENKO MINÄ VANHA???!!!

Kiirastorstaina 20.3. Aurinkokenno kahden muuden orkesterin ohella Semifinalissa. Ovet klo 20, showtime 21.00, liput 7€.