IRC-Galleria

"Jumalääni kuulutti kaiuttimista:
maksettuja lippuja emme vaihda
vaikka joku saattoikin pettyä näkyyn
niinkin käy kun saapuu maailmaan
tai maailmannäyttelyyn."

Jarkko Martikainen

Jos kaikille peloilleni antaisi nimet, aakkoset loppuisivat kesken, vaikka käyttäisikin kymmenkirjaimisia sanoja.

Torstaina aloin ihmetellä vesipisaran liikettä ikkunalasilla. Se ei kulje suoraan alaspäin, vaan kääntyilee välillä vasemmalle ja välillä oikealle. Se ei kulje täysin sattumanvaraisesti, vaan toiset vesipisarat näyttävät jotenkin vaikuttavan siihen. En kuitenkaan saanut oikein sen liikkeestä selvää, yrittääkö se vältellä toisia pisaroita vai meneekö se niitä kohti. Ikkunalasilla voi joskus olla miljoona sadepisaraa ja sellaista lasia fyysikko kutsuu kaoottiseksi systeemiksi. Päivä ennen tätä havaintoa hoksasin, että näillä (Dublinin ja miksei myös kaikkien muiden kaupunkien) kaduilla kävelee vastaan viisaus, muttei millilitraakaan onnea.

Maailmassa on kolme asiaa, joita voi pitää ystävinään. Ensimmäinen ovat ihmiset. Ihmiset ovat kuitenkin kaikkein huonoimpia ystäviä, sillä ihmiset hylkäävät ja ovat välinpitämättömiä. Toinen asia ovat laulut. Ne ovat kuitenkin siitä huono asia, että ne ovat kuin lapsia tekijälleen: niitä pitää jatkuvasti olla hoitamassa. Minä en ole moneen kuukauteen koskenut kitaraan ja nyt minusta tuntuu, että laulunikin ovat jättäneet minut. Joko ne ovat kuolleet, tai sitten ne ovat tulleet aikuisiksi. Tosin en tiedä, onko sillä mitään eroa. Ainakaan ihmisten tapauksessa kuolemisella ja aikuiseksi tulemisella ei ole mitään eroa - sen olen huomannut.

Ai niin, meinasi melkein unohtua se kolmas asia. Se on alkoholi. Se ei koskaan petä.

"Kaikki vapauttaan vahtii
niin kuin vapautta voisi varastaa"

Miljoonasade - Rakkauden pakolaistaivas

Toiset elävät päivä kerrallaan,
toiset kuolevat päivä kerrallaan.

"Jos joku asia pelottaa, se on selkeästi merkki, että sitä kohden täytyy mennä."

- Samuli Putro

"Entä jos elämän ikuinen känni
katkeaa kuin lahonnut ränni...?"

Indica - Ikuinen virta
27.9.2008 @ Tavastia

Mietin äskettäin, mitä tapahtuisi jos maailmassa olisi 50 vesinokkaeläintä. Siis minä ja 49 kaksoisolentoani. Todennäköisesti lopputulos olisi katastrofi, sillä en yleensä tule toimeen toisten ihmisten kanssa puhumattakaan että tulisin itseni kanssa toimeen puhumattakaan että tulisin toimeen toisten itsejeni kanssa. Mahdollisesti syttyisi uusi maailmansota. 50 sivaria aloittaisi keskenään sodan. Tai siis 50 työkkärin tätiä aloittaisi keskenään sodan. Jokainen, joka ei osallistuisi sotaan, saisi 3 kuukautta karenssia. Sodan voittaisi se, jonka päässä kukkahattu pysyisi pisimpään. Vaikka pää ei olisi enää kiinni muussa ruumiissa, niin voittoon tosiaan riittäisi, että pää on kiinni hatussa. Sellainen sota ei siis olisi lainkaan päätön sota, kuten kaikki sodat yleensä tuppaavat olemaan niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Siltikin, lienee kuitenkin parempi vaihtoehto se, ettei vesinokkaeläimiä ole kuin tämä yksi.

Hei, olen työkkärin täti, jota myös sosiaalitantaksi kutsutaan. Minulla on kukkahattu ja huono palkka. Teen kutsumustyötäni ja olen niin tyytyväinen elämääni, että keskustelen asiasta mielelläni naapureideni kanssa rappukäytävässä iltaisin kello kahdeksan jälkeen. Samalla muistutan naapureitani taloyhtiön järjestyssäännöistä, joissa sanotaan, että kaikki kunnon kansalaiset menevät nukkumaan viimeistään kello kahdeksan aikaan ja nukkuessaanhan ihminen ei vedä vessaa, soita musiikkia kovaa, itketä vauvaa, haukuta koiraa tai häiritse muin laittomin konstein onnellista tätinaapuriaan. En koskaan kuitenkaan valita naapureilleni suoraan, vaan puhun mieluummin heistä heidän selkänsä takana. Ainoa kerta, jolloin toden teolla olen suuttunut naapurilleni, on se kerta, jona yläkerran hävytön 4-vuotias kakara uskalsi nauraa kukan pudottua hatustani.