IRC-Galleria

...eikä kumpikaan niistä ole matematiikka tai fysiikka

No, eduskuntavaalit meni aika perseelleen sitten lopulta. No jos nyt tulee porvarihallitus, niin eiköhän kansa kuitenkin herää, kun huomaavat miten palveluja aletaan ajaa alas. Niin että neljän vuoden päästä tulee oikeistolle turpaan niin että raikaa. Mutta ennen seuraavia vaaleja täällä laitetaan köyhät kyykkyyn ja rikkaat nostetaan vielä entistäkin suuremmille jalustoille. Ainoa valopilkku näissä vaaleissa oli Paavo Arhinmäen läpimeno Helsingistä. Pidä, Paavo, kovaa ääntä oppositiossa! Olet ainoa, joka siihen kykenee.

Ennakkoäänestys alkoi tänään ja kävin itsekin ensimmäistä kertaa elämässäni nyt sitten äänestämässä :) Ääneni meni vasemmistoliiton Jussi Saramolle. Valinta oli loppujen lopuksi melko helppo, vaikkakin todella hyviä ehdokkaita olisi ollut muutama muukin: Salla Salo, Kirsi Pihlaja, Katja Syvärinen, Claes Andersson ja Ilmari Haapanen. Puolue oli minulle itsestäänselvyys, en voisi kuvitella äänestäväni eduskuntavaaleissa muuta kuin vasemmistoliittoa. Myös vihreistä ja SDP:stä löytyy joitakin hyviä yksittäisiä ehdokkaita, mutta kokonaisena puolueena vasemmistoliitto kuitenkin sopii parhaiten minun arvomaailmaani. Toivotaan nyt sitten, että Saramo menee läpi ja Helsingin vaalipiiristä pidän peukkuja Paavo Arhinmäen puolesta, siinä on mies, jota rohkeampaa vasemmistolaista poliitikkoa Suomesta tuskin vähään aikaan löytyy.

Olen parin viime viikon aikana käynyt katsomassa niin monen bändin keikkaa, että joku voisi todeta, että alan olla riippuvainen musiikista - jos en sitä ole jo pitkään ollut. Mua ei pitkään aikaan oikeestaan huvittanu enää mikään muu kuin musiikin tekeminen ja sen kuuntelu.

Tän viikon keikoista päällimmäisenä nyt on mielessä Maija Vilkkumaan torstainen keikka Espoossa Tapiolasalissa. Nää uudet sovitukset konserttitalokiertuetta varten toimi todella hyvin ja sanoisinkin, että sain keikalta sellaisen Taide-elämyksen, jota ei ihan joka päivä saa. Eniten pidin "Aina on liian kauan" -biisin uudesta ilmeestä, jossa oli lähes shamanistisia ja fantasiamaailmasta peräisin olevia sävyjä. "Ei" toimi myös erittäin hyvin alkaen ensin vain juuri sopivan yksinkertaisen pianosäestyksen saattelemana ja kasvoi loppua kohti mahtipontisesti niin kuin biisi vaatii. Maijan äänessäkin kuulin ihan uusia sävyjä. Hänen suurin vahvuutensa, eli äänen raakuus (joka hänelle on parin viime vuoden aikana kehittynyt) ja suoraviivaisuus, jäi tällä kertaa syrjään ja hänen äänessään saattoi havaita jopa yllättävää pehmeyttä, joka toimi sekin äärettömän hyvin.

Sen verran täytyy vielä sanoa, että sanoittajanahan olen aina arvostanut Maijaa Suomen kolmanneksi parhaimpana Samuli Putron ja Heikki Salon jälkeen. Säveltäjän taidoillaan sen sijaan hän on paljon Putron ja Salon edellä. Arvostan eniten Maijan taitoa tehdä sävellyksiä, joissa sointukuviot ja jopa sävellajit vaihtuvat oudoissa kohdissa siten, että laulumelodia muuttuu vain hieman ja pysyy erinomaisesti kasassa. Kuunnelkaapa vaikka "Kristiina" -biisiä, jossa on sointukuvioiltaan hyvin erilaiset säkeistöt, kertosäkeistöt ja näiden välinen "bridge"-osa. Ihmeellistä on se, että laulumelodiassa ei tule missään kohdassa taukoja vaan melodia jatkuu ja jatkuu koko ajan pysähtymättä ja muuttumatta. Vaikka toinen sävellyksen peruselementti (soinnut) muuttuu radikaalisti, toinen (melodia) pystyy etenemään sujuvasti ilman yhtäkkistä muutosta, se on ihailtavaa. Ja sitten kun vielä liitetään mukaan kolmas elementti eli sanoitus ja sekin toimii erinomaisesti, ei voi muuta kuin hämmästellä lopputulosta. Maija on yksi niistä harvoista lauluntekijöistä, joka pystyy rakentamaan hämmästyttävän ehjiä kokonaisuuksia - jotka samalla ovat sekä kauniin yksinkertaisia, mutta myös yllättäviä.

Keskiviikkona olin Tavastialla katsomassa Tuomari Nurmion & Kongontien orkesterin keikkaa. Suu vääntyi hetkittäin aika leveäänkin hymyyn. Vai miltä tuntuisi kuulla Tuomari Nurmion tulkitsevan Unto Monosen Satumaatangoa?

Maanantai-iltana käväisin Perinnearkkuklubin kansanmusiikkijameissa kuuntelemassa. Jaksoin olla paikalla vain 2 tuntia, sillä jameissa soitettiin pelkästään suomalaista perinteistä kansanmusiikkia, jossa ei toki ole mitään vikaa, mutta välillä olisivat voineet soittaa vaikka väliin jonkun irkkubiisin, joka olisi vähän tuonut vaihtelua meininkiin.

Edellisellä viikolla kävin lisäksi Tavastialla Pelle Miljoona & 1980:n keikalla ja Semifinalissa Jouhiorkesterin keikalla. Jouhiorkesteri on siis jouhikkokvartetti, joka soittaa suomalaista ja ruotsalaista kansanmusiikkia jouhikoilla. Itsellenikin syntyi kova halu hankkia jouhikko ja ruveta soittamaan sitä. Saa nähdä, koska sitten ehdin hankkia. Hintojakin selvittelin ja yllättävän kohtuulliseen hintaan jouhikkoja kyllä saa. Nyt kevään mittaan ei kyllä ainakaan olisi aikaa alkaa opetella uutta soitinta, tässä pitäisi vähitellen päästä taas biisinteossa vauhtiin, pitäisi tehdä uusia kappaleita sekä Aurinkokennolle että omille akustisille trubaduurikeikoilleni esitettäväksi. Mutta jouhikon minä vielä jossain vaiheessa hankin, vaikka se jäisi elämäni viimeiseksi teoksi!

Pakkoliikunta pitäisi lopettaa.

"On suurempi kunnia elää kuin kuolla isänmaansa puolesta." - Juice Leskinen

Enpä oo tänne pitkään aikaan ehtiny kirjotella. Luin juuri äsken uutisen, että Suomen yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista muusikoista Juice Leskinen on kuollut. Järkyttävää.

Ankan nokka ja majavan häntä.

Aivan helvetin loistava keikka Flogging Mollylla Ankkarockissa!!!!!!!!

Oon vieläkin ihan taivaissa eilisen Zen Cafén keikan jälkeen. Vetivät tapansa mukaan täydellisen keikan. Ja uusia biisejäkin niiltä tuli viis. Huomaa, että Samuli Putro on taas kehittyny entisestään biisintekijänä. En malttais odottaa enää syksyä, kun tulee levy.