IRC-Galleria

Maailmassa on kolme asiaa, joita voi pitää ystävinään. Ensimmäinen ovat ihmiset. Ihmiset ovat kuitenkin kaikkein huonoimpia ystäviä, sillä ihmiset hylkäävät ja ovat välinpitämättömiä. Toinen asia ovat laulut. Ne ovat kuitenkin siitä huono asia, että ne ovat kuin lapsia tekijälleen: niitä pitää jatkuvasti olla hoitamassa. Minä en ole moneen kuukauteen koskenut kitaraan ja nyt minusta tuntuu, että laulunikin ovat jättäneet minut. Joko ne ovat kuolleet, tai sitten ne ovat tulleet aikuisiksi. Tosin en tiedä, onko sillä mitään eroa. Ainakaan ihmisten tapauksessa kuolemisella ja aikuiseksi tulemisella ei ole mitään eroa - sen olen huomannut.

Ai niin, meinasi melkein unohtua se kolmas asia. Se on alkoholi. Se ei koskaan petä.

"Kaikki vapauttaan vahtii
niin kuin vapautta voisi varastaa"

Miljoonasade - Rakkauden pakolaistaivas

Toiset elävät päivä kerrallaan,
toiset kuolevat päivä kerrallaan.

"Jos joku asia pelottaa, se on selkeästi merkki, että sitä kohden täytyy mennä."

- Samuli Putro

"Entä jos elämän ikuinen känni
katkeaa kuin lahonnut ränni...?"

Indica - Ikuinen virta
27.9.2008 @ Tavastia

Mietin äskettäin, mitä tapahtuisi jos maailmassa olisi 50 vesinokkaeläintä. Siis minä ja 49 kaksoisolentoani. Todennäköisesti lopputulos olisi katastrofi, sillä en yleensä tule toimeen toisten ihmisten kanssa puhumattakaan että tulisin itseni kanssa toimeen puhumattakaan että tulisin toimeen toisten itsejeni kanssa. Mahdollisesti syttyisi uusi maailmansota. 50 sivaria aloittaisi keskenään sodan. Tai siis 50 työkkärin tätiä aloittaisi keskenään sodan. Jokainen, joka ei osallistuisi sotaan, saisi 3 kuukautta karenssia. Sodan voittaisi se, jonka päässä kukkahattu pysyisi pisimpään. Vaikka pää ei olisi enää kiinni muussa ruumiissa, niin voittoon tosiaan riittäisi, että pää on kiinni hatussa. Sellainen sota ei siis olisi lainkaan päätön sota, kuten kaikki sodat yleensä tuppaavat olemaan niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin. Siltikin, lienee kuitenkin parempi vaihtoehto se, ettei vesinokkaeläimiä ole kuin tämä yksi.

Hei, olen työkkärin täti, jota myös sosiaalitantaksi kutsutaan. Minulla on kukkahattu ja huono palkka. Teen kutsumustyötäni ja olen niin tyytyväinen elämääni, että keskustelen asiasta mielelläni naapureideni kanssa rappukäytävässä iltaisin kello kahdeksan jälkeen. Samalla muistutan naapureitani taloyhtiön järjestyssäännöistä, joissa sanotaan, että kaikki kunnon kansalaiset menevät nukkumaan viimeistään kello kahdeksan aikaan ja nukkuessaanhan ihminen ei vedä vessaa, soita musiikkia kovaa, itketä vauvaa, haukuta koiraa tai häiritse muin laittomin konstein onnellista tätinaapuriaan. En koskaan kuitenkaan valita naapureilleni suoraan, vaan puhun mieluummin heistä heidän selkänsä takana. Ainoa kerta, jolloin toden teolla olen suuttunut naapurilleni, on se kerta, jona yläkerran hävytön 4-vuotias kakara uskalsi nauraa kukan pudottua hatustani.

Noin 20 sekuntia sitten minulle selvisi, mitä merkitsee olla erilainen. Sain käteeni Erilaisen oppijan käsikirjan (oli tullut postipaketissa työkkäriin) ja löysin sieltä lauseen:

"Erilaiseksi voi joko kokea itsensä tai jokin taho voi sellaiseksi määritellä."

Nytpä siis tiedämme senkin, että erilaisuudella on olemassa määritelmä ja on olemassa myös jokin taho, joka tietää mikä tuo määritelmä on. Hurraa, kaikella maailmassa on nyt määritelmä! Jopa niillä, jotka eivät hyväksy tai ymmärrä määritelmiä. Määritelmänvastustajillakin on nyt oma määritelmänsä. Hurraa!

Irlannissa 8 päivässä 500 euroa pelkkään kaljaan.
Kaksi viikkoa siitä eteenpäin Ruisrock ja palanut nenä.
Tänään Herra Ylppö & Ihmiset Tavastialla.
Perjantaina Kauko Röyhkä samassa paikassa.
Lauantaista ensi viikon lauantaihin Kaustisen kansanmusiikkifestarit.
Ja siitä eteenpäin tulevaisuus on yhtä auki kuin työvoimatoimiston ovet kello 9.00-15.45 välillä (ellei sitten vahtimestari ole niin virkaintoinen, että hän sulkee ovet jo 15.44 päästäkseen lähtemään minuuttia aikaisemmin kotiin.)

Varokaa entisiä vihaisia vahtimestareita ja purkkaa liian äänekkäästi maiskuttelevia asiakkaita.