IRC-Galleria

Kaikki me ihailemme jotakuta - salaisesti tai julkisesti. Pidämme heitä salaisessa paikassa sydämessämme, siinä pienessä sopukassa jota emme usein muille näytä. Joillakin se on oma äiti, joillakin vahva isä tai veli. Joillakin - taasen - joku muu.
Tästä vahvimmasta roolimallista, legendasta ja unelmasta, emme usein voi muille kertoa. Siksi keksimme muita, korvaavia idoleita. ( "Siis miksenmä näytä samalta ku Britney?" "Hitto Muhammed Ali oli kova jätkä, jos mäki osaisin lyödä niin nopeesti ja väistellä niin kauniisti!" )
Mutta meillä jokaisella on salaisempi, rakkaampi idoli joiden perään me katsomme ja toivomme, että he katsoisivat meidän yllemme.
Niin on minullakin.

Niin, ketä minä ajattelen, ihailen ja yritän samaistuttaa itseeni.
Judge Roy Bean. Ah, amerikkalainen länkkärilegenda vuodelta 1820 eteenpäin. Ei siinä, että hän olisi todellisuudessa ollut sellainen, jonkalainen minä nyt hänen kuvittelen olevan, mutta hän oli kuitenkin Äijä.
Roy Bean oli mies, joka ajatteli sydämellään oikeuden asiat Langtryn pienessä hiekkakaupungissa. Hänellä ei ollut vankilaa, joten hän rankaisi "rikollisia" omilla tavoillaan. Rikollisilla hän tarkoitti ihmisiä, jotka olivat Häntä kohtaan epäeettisiä ja moraalittomia - eli kusipäitä tai ihmisiä, jotka laiminlöivät velvollisuuksiaan.
Rangaistukseksi hän käytti sakkoja, jotka menivät hänen omaan taskuunsa. Tosin, kaupungin asukkaat olivat kohtalaisen turvassa hänen allaan. Ainakin luulisin näin - jos et aukonut lärviäsi, niin sait jotenkuten rauhassa tehdä asioitasi. Järjestys pysyi.
Legendan mukaan hän oli Hirttäjä, sillä pahimmista rikoksista hän rankaisi vain yhdellä tavalla - hirttämällä. Oli hän ampunut rikoksentekijän hirttämistä ennen tai ei.
Kaupungin hän nimesi rakkaimman naisidolinsa mukaan, Jumalatarmaisen Lilly Langtryn mukaan - jolle Tuomari kirjoittelikin kirjeitä.

"Minä en ole koskaan nähnyt sinua, tahi kuullut sinun laulavan - mutta sinä valaiset yöni, tuot minulle lämpöä minun yksinäisissä ja kylmissä öissäni. Minä olen ylpeä siitä, että olen saanut palvoa sinua.
Sinun Ihailiasi ja suojeliasi - Tuomari Roy Bean"

Taisivat nuo olla hänen viimeisimmät sanansa hänen viimeisimmästä kirjeestään neiti Lilly Langtrylle. Naiselle, jota hän palvoi kaikista eniten kaikista naisista.

Jokatapauksessa, Roy Bean oli siinä oikeassa, että Laki ei ole Oikeus. Eikä Oikeus ole aina Laki. Lain puitteissa voidaan tänäpäivänä tehdä lähes mitä vain, voidaa murhata ihmisiä ja voidaan ottaa heidän omaisuus pois - vain koska se on laillista. Onko se oikeutettua? Onko se Oikeutta?
Ei.
Laki ei ollut tuon miehen este Oikeudelle. Eikö, jokatapauksessa, Oikeus ole lähempänä ihmistä kuin kaukainen ja kylmä laki? Eikö lain pitäisi olla oikeuden saattopoika, eikä itsenäinen vuori ihmisen niskoilla ja ajaa Oikeutta lokaan?
Kuinka moni ihminen on enää samanlainen, kuin Tuomari Roy Bean? Ei enää kovin moni. Oikeastaan - ei enää kukaan.
Mutta täytyy muistaa, että Roy Bean oli ihminen myös ja hän itse myös sen tiesi. Rikolliset, moraalittomat ja epäeettiset ihmiset pääsivät maksamaan hänelle rikoksistaan, joka oli huomattavasti oikeudenmukaisempaa kuin Lain puutteessa heidän ohjaaminen vapauteen tai lievempiin tuomioihin, kuin kahden dollarin sakkoihin tai hirttoköyteen.
On tapaus(tapauksia) jolloin Roy Bean on näyttänyt, ettei hänkään ole ihmistä enempää.
Eräs kiinalainen murhattiin erään Irlantilaisen miehen kädestä ja tuolla Irlantilaisella oli <paljon> ystäviä, jotka sanoivat, että jos tämä Irkku todetaan syylliseksi, he kaikki lähtevät kapinoimaan.
Roy Bean hieroi pistoolia partaansa, sitten baaripöytäänsä, selaten lakikirjaansa loputtoman kärsivällisesti - sivu sivulta hänen silmänsä selasivat lakitekstejä. "Eip - ei mitään kinkeistä. Juttu suljettu."

Jokatapauksessa, hän on ihminen jonka kanssa minä haluaisin istua, edes hetken. Ja pelata ehkä erän pokeria. Vain että pääsisin näkemään hänet, katsomaan hänen silmiinsä ja ehkä, keskustelemaan hetken hänen oikeudenkäsitteistä. Olisin hänelle vain "poju", mutta se ei haittaisi.
Yksi huikka hänelle, Tuomari Roy Beanille, kun meni potkaisemaan tyhjää vuotta aikaisemmin, kuin unelmiesi nainen tuli etsimään häntä.