Me oltti Turus ja eletti rauhas,
ol katla ja puuro katlankauhas.
Sit tul tää joulukuu ja tuho,
kuulu vaa Matin turhampäiväne uho.
Meil ol naissi ja ne ol meiä kans onnellissi,
ain lauletti ja kauhiast matkustetti.
Ensmäinen,
ol jolukuun päevä ensmäinen.
Matti otti vallan paholainen,
ei ollu enää kivaa meilläkään.
Vanhase äij meijä saarehe paiskas,
kaappas Hirvose ja sen raiskas.
Tääl me ny olla ja etitä poispääsy,
olla kaik sinkui ja meil o kauhia väsy.
Armeijaha Masa ihmisii pakotti,
possunuhaa varte vaa ittes rokotti.
Ny me yritetä pärjät tääl,
ja ainane suru o kaikil pääl
Ensmäinen...
-VITTU rasittava kappale. Että osaa rasittaa myös se ku noi idiootit kävi pelastamassa rakastelevaiset Jorman ja Marcon. Mut onneks saatii kehitettyy suunnitelma, sanoi Pukki itselleen. Hän oli ennen reen tuhoutumista saarelle havainnut valtamerialuksen, joka oli ilmeisesti matkalla saaren suuntaan. He tekisivät vain suuren nuotion ja lähettäisivät savumerkkejä. Suunnitelmaa oli jo toteutettu nuotion tekemiseen asti. Jorma ja Marco nojasivat toisiinsa nuotion vierellä paahtamassa vaahtokarkkeja.
-HELVETIN IDIOOTIT! Tulkaa nyt heti pois sieltä. Ilkka, hae heti puvuntakkisi ja rupea tekemään merkkejä, tiedät kyllä miten niitä kuuluu tehdä. Me ollaan vähä niinku Lost nytte. Meiän on pakko toimii tiiminä, jotta selviydytään, jakoi Pukki ohjeita naama punaisena.
-Selvä o Pukki. Mää teen ny merkei. HEI KATTOKKA! Tual se näkyy! Ihan ko Silja Eurooppa! Mut eikä! Se o Silja Eurooppa! Mitä se tekee tääl? kysyi Kanerva ihmeissään.
-Saatana. Mä tiiän! Se on Seiskan bileristeily! Muori olis halunnu sinne, mutta ei vittu! Miten ne on täällä? kysyi Pukki ja katseli kuinka Eurooppa pikkuhiljaa lähestyi saarta. Veneestä laskettiin vesille pelastusvene, jossa näkyi kaksi tuttua hahmoa.
-EIIIIIIIII ANTTI JA HENNA KURHINEN!
