IRC-Galleria

Sherlockin 2. tuottarin merkeissä.


Joo, eka jakso ilmesty jo 1. päivä (siis Englannissa, Suomessa nähtäneen töllöstä joskus vuoden 2013 puolella [edit: ookoo, twitterin uusien tietojen mukaan näköjään 2012 kesällä, mutta SILTI siihen on liian kauan]), mutta meikäläinen vasta viime yönä, kun ei nukuttanut, jaksoi ladata kyseisen jakson ja katsoa sen netistä silmät verestäen.

Kannatti. <3

Hihittelin ja hykertelin ja päästin säälittäviä fanityttökiljahduksia, ja siinä jaksossa oli niiiiiin paljon kaikkea minkä tahtoisin jakaa kaikkien kanssa, jotta kellekään ei jäisi epäselväksi, miten upea sarja on kyseessä. ><

Ja kerronkin pätkiä sieltä ja täältä, joten spoilereita välttää haluavat, poistukoot nyt.

Ensinnäkin, vuoropuhelut oli aivan mahtavia monin paikoin. Kuten nyt tämä:

Sherlock: “Yes, punch me, in the face. Didn’t you hear me?”
John: “I always hear punch me in the face when you’re speaking, but it’s usually subtext.”

Tai sitten se, että jopa Irene shippaa Sherlockia ja Johnia:

Irene: “Does that make me special?”
John: “I don’t know, maybe.”
Irene: “Are you jealous?”
John: “We’re not a couple.”
Irene: “Yes, you are.”
John: ”For the record, if anyone out there still cares, I'm not actually gay.”
Irene: ”Well I am. Look at us both.”

Hahaaaaaaaaaaaaa kyllä.
Jos lesbo dominatrix voi rakastua mieheen, niin miksei sitten hetero armeijatohtorikin...? ;D

Plus kaikki muut upeat kohdat mitä kyseisessä jaksossa oli. Kuten joulun vietto Baker Streetillä ja se seikka, että Lestradekin oli siellä (joulu on perhejuhla, mutta tämä se hengailee "sosiopaatin" kämpillä mieluummin, outoa siitä huolimatta, että onkin riitaa muijan kanssa o_O), ja se miten Sherlock soittaa viululla joululauluja ja kaikki nggggh. >> <<

Ja se miten KUKAAN EI SATUTA MRS HUDSONIA tai lentää alas toisen kerroksen ikkunasta. <3

Ja se miten Lestrade, tunnollinen poliisi, kysyy pokkana tämän tapahtuman jälkimainingeissa: "Exactly how many times did he fall out the window?" 8D

Ja se miten oblivious Sherlock on, mitä tulee flirttailuun. Sille voi ehdotella mitä vaan ja ei mene perille. Lähestulkoon tähän malliin:

ja paras:
Ja joku joka ei jostain syystä tajua viimeistä, katsokoon tämän pätkän:

XDDD

Ainut mitä mulla oikeastaan on huonoa sanottavaa, liittyy Mycroftiin ja sen vittuiluun Sherlockille. Joo joo, Sherlock on neitsyt. So what?! Tukehdu sateenvarjoosi, paskiainen. Osakkeesi laskivat ja pysyvästi. D:<

Nyt pitäs varmaan seuraavaks ottaa työn alle seuraava jakso.

Ja odottaa itku kurkussa tuottarin kolmatta ja viimeistä. T^T


Siinä kaikki tältä erää.

Ja hengailen itse asiassa Porin kirjaston koneella täällä nyt. -.-

Mutta anyway meikäläinen löysi tämän



tosta DVD-hyllystä niin enhä mä voinut kuin lainata.

Tosta saan sit nautiskella myöhemmin illalla. ;P

Uusi vuosi, uudet murheet, vai miten se menikään? :D

No joo. Joka tapauksessa hyvät uudet vuodet kaikille kavereille ja miksei tuntemattomillekin - ja erityiskiitokset eilisestä "Luvian poppoolle" eli Nooralle, Lauralle, Tarjalle ja Rikulle.

Oli hauska ilta ja hauska yö syömisen, juomisen ja lautapelien sekä baareilun merkeissä. Tämmösiä pikku illanistujaisia useamminkin. Ehkä seuraavan kerran Turussa sitten. ;)

Eilen tein LJ:iin blogimerkinnän siitä, miten olen vahdannut hullun lailla Doctor Whota netistä muutamat viime päivät.

Yöllä tämä hörhöily sitten kostautui, koskapa näin koko viime yön unia, joissa seikkailin TARDISilla pitkin aikaa ja avaruutta Tohtori nro 10:n kanssa.


Onko säälittävää, että olin pettynyt kun heräsin ja tajusin, ettei ne unet olleetkaan totta..? :'D

On se mukavaa se, kun sähköt melkein toimii Noormarkun perämetsässä.

Ja uutisten mukaan haja-asutusalueille voi mennä vielä päiviä ennen kuin saadaan sähköt - mitä en epäile, koskapa siellä metsässä tosiaan on puita edelleen linjojen päällä, sähköjohtoja kokonaan repeytynyt irti tai roikkuu hengenvaarallisesti yli teiden. Ja Noormarkun keskustassakin kuulemma menee kaikki jätevedet tällä hetkellä suoraan jokeen, koska pumput eivät toimi.

Eli olen evakuoinut itseni Poriin sivistyksen pariin Ellun kämpille. Jos ihmettelisin siellä metsän keskellä ilman sähköjä vielä hetkenkin eristyksissä ulkomaailmasta, menettäisin viimeisetkin järjen hiveneni.

Meinaan siellä metsikössä ei toimi tällä hetkellä kunnolla edes kännykät.

Suomen ensi-ilta tänään. 8D

Hitto mutta on pakko kyllä nähdä piakkoin.

Traileri kertoo, että taattua Guy Ritchie-rymistelyä (jollaisen suurin fani en ehkä ole), mutta the amount of gay takaa sen, että meikäläinen ei tosiaan tule istumaan aloillaan tota leffaa tuijottaessaan. Eli: kanssakatsojat saavat kärsiä.

Plus voisin listata tähän varmaan sata ja yksi asiaa, jotka mun mieleen tuli tosta trailerista, mutta ehkä en tee niin ja kirjoitan oikein pitkän postauksen vasta sen jälkeen kun olen käynyt katsomassa kyseisen leffan.

(Päivänäytös ja mahdollisimman vähän kanssakatsojia, pl0x.)

ja miten ne kohdallani selkeästi tuovat esiin paitsi sen, että obsessoin kenties liikaa jostakin henkilöstä juuri sillä hetkellä, myös sen, että alitajuntani saattaa olla hivenen kiero.


Eli mä näin viime yönä taas ihan kaikenlaisia sekalaisia unia, joista en muista kauheasti mitään tarkkaa. Joitakin kavereita oli mukana mun unissa, ja, kuten myös usein mun unissa, tapahtui paljon epämääräistä harhailua ja eksymistä outoihin paikkoihin, mutta tosiaan, muistikuvani ovat hatarat. Mutta parasta ehkä: jossakin vaiheessa mun uniani Martin Freeman kidnappasi mut.

XDDD

Miksi joka kerta kun näen jotain unta julkkiksista, se ei voi olla mitään suht normaalia?

Niin no joo, oonko mä nyt niin kauhean normaali muutenkaan, mutta siis. Mietitäänpäs taaksepäin mun viimeisimpiä julkkisuniani.




...

Ja nyt pikkuinen brittimies (jota mä haluan paijata maailman loppuun saakka koska se on niin yltiölutunen ja miten helvetissä mulla on kestänyt näin kauan tajuta se kunnolla) KIDNAPPAA mut.



HAHAHAHAHAAHAHAHAHAHAHAHAAH. 8D

Mutta tämä on selkeästi väärin, koska:

a) siitä nyt ei takuulla olisi kidnappaamaan ketään. Edes unissa.
b) Mun olisi päinvastoin pitänyt kidnapata se.

Mistä tuli mieleen, että Martin olisi kyllä kiva joululahja:



>;D

Mutta pukki tuskin tuo sitä mulle lahjaksi, koska en usko olleeni kyllin kiltti. Yhy. ;_;

Joo joo. Nyt menen ja olen hiljaa.

Ja kaivan itselleni haudan samalla, koska olen säälittävä. :---D

Olin eilen tosiaan katsomassa Happoradiota Bar Kinossa Ellun, Jonin ja meen äidin kanssa. Alunperin suostuin lähtemään oikeastaan just siksi kun meen äiti sano haluavansa nähdä sen ja se ei oo koskaan missään keikoilla käynyt niin lupauduin henkiseksi tueksi. Ja Ellu änkesi sit mukaan kanssa ja pakotti poloisen miehensäkin tulemaan. XD

Mutta ihan hyvä se oli livenä. Itse asiassa mun mielestä melkein parempi live-esiintyjä kuin miltä ne kuulostaa levyllä, eli pisteet nousi kyllä. En ole mikään Happoradion fani, mutta kyllä niitä silleen joskus tykkää kuunnella.

Tuli myös todistettua, miten pieni paikka maailma (ja etenkin Pori onkaan), kun Happoradion äijät esittivät tämän kipaleen:



ja omistivat sen entiselle lavamiehelleen, jonka tunnistin väenpaljoudesta samaksi leppoisaksi tyypiksi, joka oli töissä mun viimisemmällä harjoittelupaikalla. :D OK.


Sitten yöllä näin tosi levottomia unia, joista en muista puoliakaan, mutta kerron tähän nyt kaikkein "parhaimmat", mitä muistan.

A) Mä myin mun unessa mun Nissanin muutamalla satasella jollekin turkkilaiselle jolla oli mukamas autokorjaamo Porin torin laidalla. DDD:

B) Sit mä ostin itelleni tälläset ääliöt lasit, joita käytin joka paikassa ihan reteänä:



Mun alitajunta on mielenkiintoinen paikka, selkeästi.

Leffa "V2: Jäätynyt enkeli" ja yölliset twitter-keskustelut kera lazzi_bitch ja Saz-san inspiroi mut tähän:


Niin että siinä teille sitä jäätynyttä enkeliä sitten.

Oikeasti, kaikki mun tuntevat luultavasti tietää, että mä en kauheasti jaksa katsoa telkkaria. Elokuvia kyllä, mutta en mitään sarjoja. Siitä yksinkertaisesta syystä, että noin 95 prosenttia niistä on mun mielestäni huonoja. Tosi-tv:tä, teinidraamaa, saippusarjoja, kotimaista angstia... Ei kiitos.


Mutta kun Yle taannoin (oisko ollut tän vuoden alussa?) näytti Sherlockin, meikäläinen liimautui töllön eteen.

Vaikkakin olin huolissani. Olen lukenut alkuperäsiä novelleja ja kirjoja, plus katsonut Jeremy Brettin tähdittämää Granada-versiota Sherlockista, ja pelkäsin, että saatana, nyt ne pilaa kuiteskin tänkin, miksi tää on pitänyt tuoda nykyaikaan? Sherlock ja 2000-luku? Ei voi mitenkään toimia. Ensinnäkin: toi äijä ei edes ole sen näköinen kuin miksi mä olen Sherlockin kirjojen perusteella kuvitellut. Plus eikös toi Watsonin näyttelijä esittänyt Linnunradan Käsikirja Liftareille-leffassa Arthur Denttiä?! Kitoooooooooooos.

Noh. Onneksi olin väärässä. Siis en siinä, etteikö Martin Freeman olisi esittänyt myös Arthur Denttiä, koska on se esittänyt, vaan siinä, että epäilin kyseisen sarjan olevan täyttä paskaa.

Koska heti ekan jakson ensimmäiset kymmenisen minuuttia sai mut vakuuttuneeksi, että TÄMÄ. ON. JOTAIN. LOISTAVAA.
Eli siis kun tilasin muutama viikko sitten Sherlockin itselleni joululahjaksi, sorruin heti kun posti toi sen mulle ja ajattelin, että vitut. Tää on mun joululahja itselleni ja mä päätän, että haluan antaa tän joululahjan lähes kuukautta liian aikaisin. Ja niin sitten tuijotin töllöä seuraavat tunnit. XD Ja nyt olen katsonut kaikki kolme puolentoistatunnin jaksoa jo muutamaan kertaan läpi. Koska ne on niin hyviä ja aina huomaan jotain uutta.



Ensinnäkin, vaikka mulla epäilykseni olikin, Benedict (reps mä en varmaan ikinä pääse yli siitä että jonkun nimi voi olla Benedict XD) ja Martin on loistavia rooleissaan. Ehkäpä parhaat Sherlock ja Watson ikinä, ja ne tuo, ainakin mulle, jotain vielä syvempää niiden persooniin. Sherlock on ehkä vieläkin tunnevammaisempi 2000-luvun versiossa kuin se oli alkuperäisissä tarinoissa, Watson puolestaan on Afganistanin sodan vammauttama veteraani, mutta siinä missä alkuperäisissä tarinoissa Watsonin vammat kuvailtiin lähinnä fyysisinä, 2000-luvun versiossa ongelmia on nimenomaan henkisellä puolella ja vaikeuksina sopeutua normaalielämään. Seuraavat vuoropuhelut onkin mun mielestä aika kuvaavia:

Sherlock: Seen a lot of injuries then. Violent deaths.
John: Well. Yes.
Sherlock: Bit of trouble too I bet.
John: Of course. Yes. Enough for a lifetime. Far too much.
Sherlock: Wanna see some more?
John: OH GOD YES.


Sherlock: You took your time.
John: Yeah, I didn't get the shopping.
Sherlock: What? Why not?
John: Because I had a row in the shop with a chip and PIN machine.
Sherlock: You... You had a row with a machine?!
John: Sort of. It sat there and I shouted abuse.


Niin. Eikä sovi myöskään unohtaa noiden keskinäisiä kemioita. Epic Bromance FTW.
(Ja kerrankin, siis KERRANKIN, en tarkoita tätä välttämättä siinä mielessä, että iih, haluan lukea noista kasoittain NC-17-ficcejä, vaan itse asiassa juuri se niiden välinen henkinen yhteys ja luottamus ja ystävyys on rakastettavaa, aivan kuten jo alkuperäisissä tarinoissa. Plus olen täysin varma, että Sherlock on aseksuaali, joten sekin jo sulkee pois kaikken pahimmat irstailut.)



Vaikkakin lähes kaikki, siitä huolimatta, että pitää Sherlockia psykopaattina, luulee, että sillä ja Johnilla on suhde. XD


Mrs Hudson: There's another bedroom upstairs if you'll be needing two bedrooms."
John: Of course we'll be needing two."
Mrs Hudson: "Oh, don't worry! There's all sorts around here."

Mycroft: "What is your connection to Sherlock Holmes?"
John: "I don't have one. I barely know him. I met him... yesterday."
Mycroft: "And since yesterday you've moved in with him. And now you're solving crimes together. Are we to expect a happy announcement by the end of the week?"

Sherlock: "This is my friend, John Watson."
Sebastian: "A friend?" *suggestive smile*
John: "A collegue."

John: I'm glad no one saw that."
Sherlock: "Hm?"
John: "You. Ripping my clothes off in a darkened swimming pool. People might talk."
Sherlock: "People do little else."
Both: *laugh*


Se, että homma on tuotu 2000-luvulle, toimii myös. Jokainen jakso perustuu johonkin Doylen alkuperäiseen kirjaan/novelliin, eli alkuperäiselle ollaan uskollisia, samalla kun tapahtumat on siirretty nykyaikaan ja hienosti.

Kaikki myös näyttää ihan hiton hyvältä. Kuvakulmat, värit, kaikki.

Ja myös molemmat äijät fyysisesti. Esim. Benedictin kädet, voisin katsella niitä tyytyväisenä ties miten pitkään, koska ne on niin kauniit: pitkäsormiset ja sirot ja samalla miehekkäät. Ja Martin, joka näyttää usein niin eksyneeltä, että mun tekisi yksinkertasesti vaan mieli rutistaa ja paijata sitä kuin kissanpentua. Plus tässä 2000-luvun versiossa on onnistuttu siinäkin, että Watson näyttää oikeasti vanhemmalta kuin Sherlock, Watsonhan kumminkin on Sherlockia jonkun verran vanhempi oikeasti.



Eikä sovi unohtaa sitä, että voisin katsella tunteja putkeen myös sitä, miten Sherlock heilauttelee takinhelmojaan. Miten voikin pitkä takki näyttää noin hyvältä jonkun päällä. O___O

Sekä pitänee vielä mainita sekin, että myös suurin osa sivuhenkilöistä on kerrankin sellaisia, että tykkään niistä. Otetaan nyt esim. komisario Lestrade. Alkuperäisissä tarinoissa se ainoastaan ärsytti mua, Granada-versiossa mä halusin mukiloida koko ukon koska se oli niin perseestä. Tästä versiosta mä kuitenkin tykkään:


Ja jostakin syystä mä lämpenin myös Mycroftille, koska aw, vaikka se on ärsyttävä, se on kuitenkin huolehtiva isoveli. <3 Vaikka sen huolehtiminen tarkoittaakin sitä, että se pistää hallituksen tyypit vakoilemaan Sherlockia mutta whateverrrrrrrrrr.




Mietin nyt vaan sitä, että kuinkahan kauan menee ennen kuin tuotantokausi 2 näytetään Suomessa... Varmaan sellaset pari vuotta, ottaen huomioon, että eka tuottarikin tuotiin Suomeen vasta noin vuosi sen jälkeen, kun se oli jo näytetty Englannissa (ja suunnilleen kaikkialla muualla maailmassa -.-). Ja mä en haluaisi odottaa. Etenkin kun kakkostuottarissa yksi jaksoista on Baskervillen koira, eli mun suosikkini kaikista Holmes-tarinoista. Ja tietysti Reichenbach Falls. Mikä mun mielestäni viittaisi siihen, että tulisi vielä kolmaskin tuotantokausi.

Koska ei ne nyt VOI lopettaa sarjaa sillä tavalla kuin se tarina loppuu. Tai sitten itken ja parun niin kauan, että mun silmät muuttuu verisiksi palloiksi ja putoaa päästä. D:

Mutta siis. Olipas taas kiinnostavaa ja silleen. Anteeksi Sherlock Holmes-nörttiyteni ja fanityttöyteni määrä.