Laske hiljaa kymmeneen, kuule valuvan äänesi tummentuneen
Kaiva esiin kaikki jalokivesi, joita pitkään jo lie säilönyt
Ota askel hitaasti eteenpäin, nosta katseesi taivaaseen
Kuinka pilvet hajoavat palasiksi aina takaisin kokoontuen
Jälleen jokainen suruvirsi vielä kantautuu paikalleen
Tarjoaa pahaa siementä, jonka kauan sitten ottanut kantaakseen
Laske sormesi värttinään, tunne kuinka pääsi sut kavaltaa
Kuinka sydänmesi murtuu jäätikön alle sinne ikuisesti jäädäkseen
Muistot tulvivat myrskyisillä vesillä aina haaksirikkoutuen
Ikuisesti paikalleen jäädäkseen kunnes kuolema korjaa
Älä anna keuhkojesi paleltua älä koskaan, milloinkaan
Revi huulipielesi irralleen vain lupauksesi paljastaen
Halkipoljetun oikopolun päässä korppi naurahtaa
Hellästi olkaasi koputtaa kunnes meidät hautoihimme lasketaan
Päästä tunteesi valloilleen, anna kyynelten kovettua hiekassa
Anna niiden lasittua auringossa niitä helminä säilöen