IRC-Galleria

Kynteni sulavat ikenieni päälle minun raapiessa huuliani auki.
Silmäni vesittyvät kunnes kylkiluut murskaavat keuhkoni lopullisesti.

~There used to be me, with my own eyes and thoughts~

Kitalakea polttaa, suu on kuiva ja aivot kasautuneet.
Suonet rullalla, veri vuodatettuna tiet aivoihini tukkiutuneet.

~If I only was another being... no... would it have changed a thing? ~

Ugliness, count your breathtakes and wipe
Greedy, what does it sound like here?
Filthy, fall inside this mess
Despise, every fucking thing in me!

You can't see the light that lightens our minds.
(There is nothing you could do!)
One does not simply live forever
(How the fuck even told you so!?)

This place is everything
Everything you'll ever be in
Bloody walls, bloody sheets;
Everything we believe in

我々は呼吸; それが吹く
我々は翼を持っていない

Wipe, baby! Wipe! Fuck You!
Wipe, fucker! Smile fucker!
Wipe, baby! Wipe! Fuck You!
Wipe, fucker! Fuck yourself!

The air is so pure
Blue sky without it's wings
Freedom banished long ago
We are the puppets to dust

Pelaan kaninloikkaa
Nostan kortin ja pompin hetken kunnes maa hajoaa altani

(Enkä taaskaan saavuttanut porkkanaa)

Pelaan Afrikan Tähteä, etsin smaragdia, mutta rosvo vei perkele kaiken...

Lohdutukseksi sain hevosenkengän ja lennon Tangeriaan...

Voiko joku tuhota nämä kolikot?
Olen kyllästynyt arpapelin tekemään päätökset puolestani
"Elämä? Kuolema?"
"Tuska? Pelastus?"
"Kruuna vai klaava?"

Silti en voi antaa arvan päättää puolestani
Vaikka kolikko on pyörähtänyt jo monta kertaa
En suostu alistumaan sattumalle

Kruunatut juo aina kaiken veren
Numerot antavat lisää ajateltavaa

Voiko joku heittää seuraavan kolikon puolestani?
Sillä toivon pääseväni eroon tästä kaikesta
Ja kaikesta muustakin mikä minulle ei ole "kaikkeutta"

Jälkeen synkän talven, karun ja kylmän.
Värisi muuttuu silmissäni täysin.
Päällekkäin asetetut muistot eivät romahda vaikka muutaman ottaisin välistä pois.
Kaikki rajoittautuvat vain mieleni tuolla puolen.

Tahdon maalata tämän keskeneräisen maalauksen jossa esiintyy nämä kaksi henkilöä.
Tahdon maalata sen valkoiseksi muistoillani.

Jos kyyneleet valuvat maahan, eivät ne kasva kukiksi, eikä yksikään veren pisara voi auttaa kyyneliä kasvamaan ja vaikka vesi sataisi päälle tämän maan, ei yksikään voi sadetta unohtaa.

Laitan kynttilän ikkunan laudalle, käännän ristini väärinpäin.
Otan tiukan otteen neuloista ja hukutan itseni niiden pistelyyn.
Oksennan nyt vain verta mutta se on valkoista aivan kuin muistot jotka asetin päällekkäin.

Jälleen kerran minä seison reunalla.
Eikä kukaan ole näkemässä mitä teen.

En silti aio hypätä.
Aijon katsella kuinka maailma hukuttaa itsensä.

Seison tämän kaupungin yläpuolella ainoastaan lauseen varsinaisessa merkityksessä.
Silmieni liikkeet polttavat silmäluomeni tuhkaksi ja antavat niiden lentää tuulen mukana pois.
Aijon vain katsella.

Kuka rikkoi vuoret ja padot?
Kuka päästi vapaiksi pedot, Ne samat otukset jotka antaa toistensa hukkua?

Huutoni ei kantaudu mihinkään
Olenko edes olemassa sittenkään?
Voiko joku parantaa tämän taudin ilman varsinaisia lääkkeitä?

Mä niin kaipaan sua.
Tahdon syliisi painautua.
On aika uusi aukeama avata.
Ei enää anneta menneisyyden lannistaa.

Kuka nyt meidän laivaamme ohjaa?
Kuka meille purjeet nostaa?
Kuka voi meidän tuulet suoda?
Tunnen olevani siihen kykenevämpi kuin koskaan.
Onko enää liijan myöhäistä?
Tahdotko kenties elää tätä elämää nykyistä?
Tämä pieni kynttilä kaipaisi sytytystä.
Ilman sitä en näe kävellä pimeässä yössä.

Näen nämä tähdet ja putoavat lehdet.
Nurmi on pehmeää ja ilma puhdasta. On helppo hengittää.
Vielä kerran kohotan käteni taivaalle.
Tätä tunnetta olisi turhaa punnittavaksi viedä vaalle.
Pilvet muodostavat kasvosi eteeni.
Tunnen itseni enkeliksi, sillä voisin levittää siipeni.
Kanssasi tahdon nähdä järvet tyynet ja myrskyiset.
Kuule nämä sanat. Ne tulevat sydämmestäni; tunteet myrkylliset.

-Maanantai-

Poika heräsi sängystänsä. Uusi viikko alkanut; uudet touhut uudet seikkailut.
Ensin pojan kuitenkin tulisi mennä kouluun, mutta hän ei halunnut eikä äitinsä kuunnellut.
Seuraavaks isälleen poika meni juttelemaan, mutta siitä ei tullut mitään isä ärähti ja poika meni huoneeseensa kynsiään puremaan.
Poika tiesi saman ikävän taas alkavan. Ääneen enempää valittamatta poika riensi kouluun.

Häntä matematiikan tunnilla heiteltiin paperipalloilla. Tekstiilityön tunnilla kaadettiin vaatteet täyteen lankoja.
Liikunnan tunnilla jalkapallossa kampattiin. Koulun jälkeen nenä verille hakattiin.

Kotona koulusta tultuaan isä oli taas kerran humalassa, äiti jo sammunut
Pojalla ei ollut koskaan oikeita kavereita. Kaikki selän takana pahaa puhuivat ja kaikki vain nauroivat.


-Tiistai-
Sama paska toistui taas. Hänet vähintään kolme kertaa isompi poika taas kerran hakkasi.


-Keskiviikko-

Poika ei halunnut mennä kouluun. Kapinoi vanhempiaan vastaan, mutta väärään aikaan. Isä oli jo ehtinyt mennä nousuun.
Isä nousi kerrankin penkistään. Otti vasaran senkistään. Aikoi lyödä poikansa hengiltään.
Poika isänsä aikeen tajusi ja juoksi karkuun pois kotoa. Ei poika kääntynyt taakseen vaikka isä huusi perässä "Jumalauta, pentu! Odota!"


-Torstai-

Hän taivasalla oli yön nukkunut. Henkisesti kyynelihinsä hukuttautunut.
Puutunein raajoin esiin hän kaivoi taskuaan etsien rahaa, mutta ei hänellä koskaan ollut kun vanhemmillaan ei muka ollut varaa.


-Perjantai-

"Ei tätä paskaa enää kestä. Aika vanhat haavat paikata ja pestä"
Poika nousi ojasta, auringon valon antoi sokaista.
Poika käveli kotiinsa päättäväisin mielin. Viimeisen kyyneleen huuliltaan nieli.

Poika haki vara-avaimen ja avasi kodinsa etuoven. Meni keittiöön ja haki ruokaa suuhunsa ja muutaman hedelmän poveen.
Isä huusi tuoliltaan "Poika, mitä helvettiä!?" Poika vastasi "Älä puhu helvetistä kun et tiedä mitä se on!
Se on sitä kun te kaksi ette pidä mun puolia. Täytätte mahanne viinaan vaikka jumalauta mulla vittu oli huolia!"


-Lauantai-

Kello löi ja kaksitoista
Isä tällä kertaa lupasi onnistuvansa ja haki vasaransa ja tuli kohti poikaa.
Tällä kertaa poika ei aikonut paeta vaan tarttui leipäveitseen ja sanoi viimeiset sanat:
"Jos minun ei anneta elää tässä mailmassa omana itsenäni, Ole hyvä... Sano ne sanat vielä kerran ja maista sisintäni... Eli vihaa! "
Poika tökki isänsä silmiä "Tämä on unelmien filmiä"
Verta hänen käsissään. Verta ainoastaan hänen silmissään. Poika nauroi "Ei tarvitse enää täristä pelosta.Jälleen kerran tunnen olevani elossa! "
Seuraavana aamuna poika teki saman äitilleen, "koulukavereilleen" ja opettajilleen.


-Sunnuntai-

Poika huomasi ettei hänen elämällään ollut enää tarkoitusta. Hän omasta mielestään oli langennut enkeli vailla kadotusta.
Hän asetti veitsen kurkulleen ja kuuli kuoleman saattueen. Tarttui lujemmin veitseen ja avasi kaulansa. Istahti polvilleen todeten "Vidoin voin leävätä rauhassa"

Sinä kävelet kuin maaherra, maan valtias. Ei kukaan varmastikkaan haluu sun omaks pikku ruoka-astiaks. Katso ympärillesi ja kerro mitä näät. Luuletko oikeasti että kaikki pyörii vaan sun ympärillä? No ei ne todellakaan tee niin, ehkä korkeintaan sun pään sisällä. Mahtaa olla paljon patoutunutta myötähäpeää sun isälläsi. "Vanhempas on susta ylpeitä" ... Hah! Ootko kuullut tuota muka kertaakaan? Vaikka veriryhmäsi ois sama ja rakkaimpasi tekisi kuolemaa niin luovuttaisitko silti edes vertakaan? Sä kuvotat mua, ja varmasti montaa muutakin. Avaisit joskus jumalauta mielesi ennen suutasi!

Mutta mietin silti kuinka ihmiset sua jaksaa? Ootko oikeesti toisenlainen kulissien takaa? Jos voisin niin haluaisin elää päivän sinuna ja antaa sun huomata et ei ole helppoo minullakaan.

Silti kuitenkin vihaan sinua yli kaiken! Sä olet saanut kaiken mitä haluat. Kaiken mitä et tarvitsekkaan toisin, kuin minä; en yhtään mitään! Niele ylpeytesi! Huomaa saasteisuutesi äläkä koskaan ikinä mun nähden omaa persettäsi nuole!