IRC-Galleria

Baarireissu on niinku vaateostokset: ensin katsellaan vähän ympärille ja hypistellään. Sitten isketään silmä johonkin joka vois olla potenttiaalinen. Lopulta turhaudutaan ja raahataan edes jotain mukana kotiin. Kotiin päästyä heitetään sitten vaatteet pois ja just kun oot saannu ängettyy uuden päälles, huomaatki että se on liian pieni.

1. Edellisen kaltaista tilannetta en ainakaan tunnusta tai myönnä, mutta ei kai se nyt niin vikaan osukkaan.
2. Edellisenkaltaista tilannetta ei kuitenkaan tapahtunut viimekertaisella baarittelukerralla. Oikeestaan voin kiittää tästä jotakin neitiä, joka eräässä hyvin valitussa vaiheessa päätti kaataa tuopin kaljaa syliini - reisille meni.
MUTTA - ei se vielä mitään!
Tottahan toki joku auttavainen päätti lorauttaa oman juomansa toisellekkin reidelle. Lopputuloksena oli tila, jossa näytin siltä kuin en olis käynny kusella viimeseen 99999 vuoteen, jonka jälkeen tulee joku ja tökkää mahaan. Se olisi aika lailla samanlainen kuin mikä tahansa muukin tökkäisy, mutta tällä kerralla seuraus olisi vakava - ehkä pahempi kuin pitkävedossa, tai kansantanssiryhmällä ensivuoden Tuskassa.

Tuntuu, että Englannissa elää sinnikäs uskomus, jonka mukaan voileipien tekeminen kiinnostaviksi, kauniin näköisiksi tai herkullisen makuisiksi on sellainen synti, johon vain ulkomaalaiset syyllistyvät.
"Niiden pitää olla kuivia", on ohje, joka on haudattu jonnekin kollektiiviseen kansalliseen tietoisuuteen, "niiden täytyy olla kumimaisia. Ja jos niiden retaleiden pitää olla tuoreita, niin voihan ne pestä kerran viikossa."


"He rakensivat suunnattoman suuren supertietokoneen joka oli niin ällistyttävän älykäs että jo ennen kuin sen muistiyksiköt ehdittiin kytkeä, se oli aloittanut olettamuksesta ajattelen, olen siis olemassa ja päätynyt riisivanukkaan ja tuloverotuksen olemassaolon välttämättömyyteen ennen kuin joku ehti vetäistä töpselin seinästä."