IRC-Galleria

Se on huvittaa että kuinka minä kykenen aina tuhoamaan jokaisen sosiaalisen suhteen yhtäkomeasti kuin olen sen aikaankin saanut...

Helsinkiin muuttoni jälkeen tolkuton määrä tuttavia on kadonnut ja jos ei muuten niin muuten vain kyrpiintynyt minuun... Hauskaa päästä todistamaan ihmisten reaktioita...

Onneksi on nuot muutamat todelliset ystävät ja sitten muut ystävälliset ihmiset...

Mikä siinä on että ei voi olla kaikkien kaveri?

Ja mikä helvetin kirjoittamaton laki on siinä että kaikkien aikaisempien parisuhteiden heilat eivät voi edes katsoa kohti tai yleensäkään edes jutelle, tervehtiä tai mitään muutakaan... Yhtä poikkeusta lukuunottamatta...

Ja olenko minä ainoa tuttavapiireissäni joka uskaltaa yleisesti ilmaista tilanteensa? Ei minua hävetä tunnustaa että nyt menee vituilleen ja jos meneen paremmin niin senkin kyllä ilmaisen... -> hirmuisesti olen saanut tuomiota osakseni kun kerron avoimesti tilanteestani...

Ikävää sellainen... Omalla tavallaan tämä tänne kirjoittaminen helpottaa ainakin omalta osaltani patoutumia melkoisesti... Ehkäpä eniten siksi että ei ole virallisesti ketään kenelle kertoa...

Ehkäpä menneisyys antaa ymmärtää miksi olen näin avoin asioideni suhteen... Tietenkään en kaikkea kerro mutta kuitenkin niitä yleisesti painavia asioita, jne täällä puin... yksin ilman vuorovaikutusta mutta parempi näin...

Kai olen vain tuhonnut jokaisen parisuhteeni ainoastaan sillä että olen jakanut taakkaani kertomalla miten milloinkin menee... Vastineeksi olen toivonut saavani heidän omia tuntemuksiaan ja huoliaan... Mutta aina on käynyt niin että vastapuoli ei ole purkanut mieltään ja sen taakan alla ymmärrän hyvin että murtuu...

Mutta asiasta takaisin näkkileipään:

Tunnin päästä lähden kohti helsinkiä ottamaan taas härkää sarvista kiinni ja kampeamaan tätä maihin... Töitä on todella paljon ja muitakin huolia sillä suuntamalla on kiitettävästi mutta tilanne on parantumaan päin kun on saanut osaltaan päänsä selvitettyä...

Ainoa fakta on että röökistä tarvitsisi päästä eroon... Se ei ole helppoa... Vaikka alku onkin ollut lupaava... Mutta kumman valitsen: Röökin vaiko ruuan? valinta on helppo...

Mut ans kattoo kuinka pojan käy...

Johnny Cashin Solitary Man soi...

Toivon vain että löydän sen elämäni naisen joka oikeasti elää ja ymmärtää että aina ei voi olettaa kaiken menevän nappiin vaan että huonompiakin kausia on... Parisuhde on tiimipeliä... Mutta se että kun suhde reistailee hieman tai sitten oikein kunnolla niin nainen on nykyään aina lähtemässä hakemaan helpompaa suhdetta jostain muualta... Mutta niin niitä huonoja hetkiä tulee sielläkin... -> Joten toivon vain että löydän naisen joka oikeasti rakastuu minuun, eikä vain ulkouoreeni, jne omaisuuteeni kuten tähän mennessä on tapahtunut,,,

Vaikka kuinka on väitetty että minua on rakastettu niin silti aina se eteen astellut miekkonen paremmilla vatsalihaksilla, autolla ja paksummalla lompakolla voittaa sen rakkauden...

Minä vain olen liian kiltti...

Mutta jos tässä nyt joskus saa nuo opiskelut valmiiksi ja pääsen siihen työnsarkaan mihin kouluttaudun niin ei pitäisi tuottaa tuskaa laittaa vahinkoa kiertämään...

Aika näyttää... Pysynkö ikuisesti yksin vaiko löytyykö sitä oikeaa ikinä...

Että tällälaila tälläketaa...