IRC-Galleria

Keväällä 1996 liikuimme paljon Tinon kanssa Hämeenlinnan katuja. Kävimme keikkoja katsomassa Keinukalliolla ja Hämeenkaaressa sekä suunnittelimme kaikkia älyttömiä juttuja. Viina toki maistui 15-vuotiaille hyvin jos siihen aikaan eikä merkillä ollut niin väliä - toki pöytäviina oli kuitenkin se ykkösvaihtoehto.

Erään kerran oli Keinukalliolla jokin mielenkiintoinen keikka edessä ja kuumottelimme saada oma pöykky mukaan. Rohkeina teineinä sitten marssimme Alkoon ja talutimme pullon tiskille.
Myyjä veti viivakodiin lukijasta läpi ja... kysyi papereita.
No mitä sanoo fiksu teini kun papereita ei ole. Ei, tälläkertaa eivät jääneet autoon vaan vetosin siihen miten vaarallista on nykyaikana kuljettaa papereita mukana. Emme saaneet pulloamme, mutta olimme tietty ihan varmoja että se MELKEIN myytiin meille kun kerran viivakoodikin jo luettiin.
Lopulta maksoimme pullosta hakijalle 20mk ylimääräistä ja saimmekin mojovat krapulat. Se onkin sitten jo toinen tarina.

Erästä iltaa oli suunniteltu jo pitempään. Oli tarkoitus ottaa meillä kuppia Kimmon ja erään Hannu-pojan kanssa. Siihen aikaan liikuttiin paljolti jalan ja olimmekin Tinon kanssa jo hyvissä ajoin buutsien päällä ja kassi kaljaakin oli hankittu. Odottelimme Hannua Papparin R-kioskilla, mutta turhaan. Tino koitti soittaakin, mutta vastausta ei kuulunut.
No, emme toki lannistuneet vaan kävelimme Katumalle ovikelloa soittamaan. Hannu oli lähtenyt Lahteen! Siis mitä helvettiä! Iltaa oli suunniteltu ja mietitty pitkään ja kaveri teki oharit. No, eipä siinä mitään, lähdimme sitten takaisin Ruununmyllylle ja Kimmoa hakemaan.
Kikke lähti hieman vastahakoisena mukaan ja joimmekin jokusen oluen huoneessani. Aika pian K kuitenkin häippäsi kiireisiin vedoten. Kello ei ollut vielä juuri mitään ja meitä lähinnä vitutti. Sovittiin että otetaan pienet torkut ja lähdetään kaupungille sitten myöhemmin.
Kun loppuviimein heräsimme, oli klo jo 2:30, eikä herätyskello ollut toiminut joten jatkoimme uniamme seuraavaan aamuun asti.

Eräs kummitusyö on vielä mainitsemisen arvoinen. Huoneessani oli oman sänkyni lisäksi vuodesohva jossa Tino tapasi nukkua. Eräänä iltana meillä oli levoton olo eikä kumpikaan jostain syystä saanut unta. Aloimme tuijottelemaan varjoja katossa ja jossain vaiheessa olin ihan varma että yksi niistä liikkui. Tino koitti väittää että siellä ei ollut mitään, mutta itse en uskaltanut nukkua. Koitimme vaihtaa sänkyjä mutta kauhu oli jo hiipinyt nuoriin mieliimme ja nyt Tinokin huomasi ihmismäisen varjon heilahtelevan katossa.
Koitimme ängetä samalle sohvalle ja makasimme siinä henkeämme pidättäen, ihan varmasti kaukaisuudesta kuului jonkinlaisia askelten ääniä! Ei jumalauta! Eihän täällä uskaltanut nukkua ollenkaan! Otimme peitot mukaan ja painuimme alakerran sohvalle ja jätimme valot päälle viereiseen huoneeseen.

Tälläisiä kertomuksia tälläkertaa teinien jännittävästä elämästä :)
Unohtamatta Mikki-Hiirilimsaa ja sipsejä! Tarinoita riittäisi kerrottavaksi mutta kukaan ei niitä kaikkia jaksaisi lukea joten tässä muistelot tältä erää.