IRC-Galleria

Keväällä 1996 liikuimme paljon Tinon kanssa Hämeenlinnan katuja. Kävimme keikkoja katsomassa Keinukalliolla ja Hämeenkaaressa sekä suunnittelimme kaikkia älyttömiä juttuja. Viina toki maistui 15-vuotiaille hyvin jos siihen aikaan eikä merkillä ollut niin väliä - toki pöytäviina oli kuitenkin se ykkösvaihtoehto.

Erään kerran oli Keinukalliolla jokin mielenkiintoinen keikka edessä ja kuumottelimme saada oma pöykky mukaan. Rohkeina teineinä sitten marssimme Alkoon ja talutimme pullon tiskille.
Myyjä veti viivakodiin lukijasta läpi ja... kysyi papereita.
No mitä sanoo fiksu teini kun papereita ei ole. Ei, tälläkertaa eivät jääneet autoon vaan vetosin siihen miten vaarallista on nykyaikana kuljettaa papereita mukana. Emme saaneet pulloamme, mutta olimme tietty ihan varmoja että se MELKEIN myytiin meille kun kerran viivakoodikin jo luettiin.
Lopulta maksoimme pullosta hakijalle 20mk ylimääräistä ja saimmekin mojovat krapulat. Se onkin sitten jo toinen tarina.

Erästä iltaa oli suunniteltu jo pitempään. Oli tarkoitus ottaa meillä kuppia Kimmon ja erään Hannu-pojan kanssa. Siihen aikaan liikuttiin paljolti jalan ja olimmekin Tinon kanssa jo hyvissä ajoin buutsien päällä ja kassi kaljaakin oli hankittu. Odottelimme Hannua Papparin R-kioskilla, mutta turhaan. Tino koitti soittaakin, mutta vastausta ei kuulunut.
No, emme toki lannistuneet vaan kävelimme Katumalle ovikelloa soittamaan. Hannu oli lähtenyt Lahteen! Siis mitä helvettiä! Iltaa oli suunniteltu ja mietitty pitkään ja kaveri teki oharit. No, eipä siinä mitään, lähdimme sitten takaisin Ruununmyllylle ja Kimmoa hakemaan.
Kikke lähti hieman vastahakoisena mukaan ja joimmekin jokusen oluen huoneessani. Aika pian K kuitenkin häippäsi kiireisiin vedoten. Kello ei ollut vielä juuri mitään ja meitä lähinnä vitutti. Sovittiin että otetaan pienet torkut ja lähdetään kaupungille sitten myöhemmin.
Kun loppuviimein heräsimme, oli klo jo 2:30, eikä herätyskello ollut toiminut joten jatkoimme uniamme seuraavaan aamuun asti.

Eräs kummitusyö on vielä mainitsemisen arvoinen. Huoneessani oli oman sänkyni lisäksi vuodesohva jossa Tino tapasi nukkua. Eräänä iltana meillä oli levoton olo eikä kumpikaan jostain syystä saanut unta. Aloimme tuijottelemaan varjoja katossa ja jossain vaiheessa olin ihan varma että yksi niistä liikkui. Tino koitti väittää että siellä ei ollut mitään, mutta itse en uskaltanut nukkua. Koitimme vaihtaa sänkyjä mutta kauhu oli jo hiipinyt nuoriin mieliimme ja nyt Tinokin huomasi ihmismäisen varjon heilahtelevan katossa.
Koitimme ängetä samalle sohvalle ja makasimme siinä henkeämme pidättäen, ihan varmasti kaukaisuudesta kuului jonkinlaisia askelten ääniä! Ei jumalauta! Eihän täällä uskaltanut nukkua ollenkaan! Otimme peitot mukaan ja painuimme alakerran sohvalle ja jätimme valot päälle viereiseen huoneeseen.

Tälläisiä kertomuksia tälläkertaa teinien jännittävästä elämästä :)
Unohtamatta Mikki-Hiirilimsaa ja sipsejä! Tarinoita riittäisi kerrottavaksi mutta kukaan ei niitä kaikkia jaksaisi lukea joten tässä muistelot tältä erää.

...kun en ole jaksanut kirjoitella sähköposteja hetkeen. Elämä on taas vaihteeksi vaan niin täynnä "oikeaa elämää" että aika tuntuu kadonneen johonkin :)

Räystäät tippuu, ulkona on plussakeli ja talvitakissa tuli kuuma. Elsakin vaivautui kesken ruokailun ylätarhalle juomaan vettä vaikka yleensä ovat venyneet sinne vasta heinäannosten loputtua.

Siivosin eilen tallilla. Viikkasin loimet omiin kasoihinsa, laittelin rikkoutuneita lantasäkkejä pois ja annoin kirvestä jäätyneille kököille jotta sain ne ehjiin pusseihin. Lauri hitsasi mersua ja Anne ratsasti Elsan ja Hetan. Aika hieno päivä kaikenkaikkiaan :)
Ainoa vika näissä ihanissa kevätilmoissa on, että mieli tekisi niin kovasti hevosen selkään ja kyliä katsastamaan. Aurinkoiset maisemat haluaisi nähdä läpi ja kuukauden kuluttua pääsisi varmaan taas metsäänkin.

Aamusella kävin Karkkilassa ja jäin suustani kiinni Laurin äidin kanssa johon törmäsin Säästöpörssissä. Varmaan lähemmäs tunti tuli siinä turistua käytäväntukkona... ja minä kun aina kiroan ne ihmiset jotka ovat tulleet seurustelemaan kauppoihin ;)
Hain Agrimarketista Elsalle Prixejä ja menin tietty sitten ostamaan sille myös uuden riimun ja siihen sointuvan narun, kun juuri pääsin ihmettelemästä mihin meidän kakkki nartsat on joutuneet.

Se on sitten varmaan huhti-toukokuun vaihdetta kun alkaa rumba... kaikki tammat ovat näyttäneet kiiman merkkejä (jopa Matleena jonka pitäisi olla tiine...) ja kun saadaan rytmi kiinni niin ruvetaan kuskaamaan niitä oriasemille. Toivottavasti ehdittäisi hoitaa kaikki kolme tiineiksi ennen synnytystäni!

Heta olisi tarkoitus viedä Kankaanpäähän Suikun Eron luokse heilastelemaan, Elsan sulhaseksi olen puolestaan kaavaillut joko Ylöjärvellä majailevaa Temeä tai Orimattilassa astuvaa Saran Salamaa. Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon ja Kiuruvesi odottaa.
Matleenan kanssa saa mennä vaikka vähän myöhemmäksi, mutta Tuusulassa asuisi ori Heilan Toti, joka on kirppulinjainen ja menee Monarkkiin emän puolelta. Rakenne sillä ei ole paras mahdollinen mutta suku on niin mielenkiintoinen että on nyt vahva ehdokas. Lisäksi täytyy vähän kysellä lähiympäristöstä paria mielenkiintoista mutta kirjaamatonta oria.
Aluksi miettimäni Taika-Laakeri on kirjaamattomuuteen nähden aika kallis ja sitä saa vain siirtona - ei ole takuita vanhan orin tavaran laadusta plus että Vihdin suunnalla on noitten eläinlääkäreiden kanssa vähän niin ja näin - en ole vielä löytänyt täyspäistä jolla olisi ultra.

Elukat ja iloinen odotus täyttävät tämän kevään. Tylsää tuskin pääsee missään vaiheessa tulemaan. Huomenna Elsa saa vihdoin kengät ja pian pitääkin alkaa treenaamaan näyttelyyn. Anne lupasi näyttää puolestani tamman ja menemme ensi perjantaina Riksuun katsomaan "sillä silmällä" tammojen esittämistä.

On ollut todella mukava viikko. Aivan perfecto.
Lassi on ollut melkein joka päivä jeesaamassa kylpyhuoneen kanssa ja seinälaatat ovat kohta paikoillaan! Aivan uskomatonta että ollaan päästy tylsästä gyproc-pinnasta eroon ensin psykedeelisen värisen vesieristeen muodossa ja nyt sitten todellinen lopputulos alkaa paljastua kun ollaan lyöty laattaa paikoilleen.
Sinänsä kiireaikataululla, että lopulliset värilaatat hankittiin vasta maanantaina ja eilen loppui boordi kesken ja piti lähteä tänään taas Vantaalle sitä hakemaan.

Lauri voi sitten duunissa kertoa että on joka aamu lomalla herännyt klo 6 ;)
Todellisuudessa olemme käyneet vain äkkiä aamutallilla siihen aikaan ja parhaimillaan onkin nukuttu tai halittu puoleen päivään asti. Hyvät unet ovatkin tehneet terää ja yhdistettynä näihin aivan upeisiin keleihin olen viihtynyt ulkona tavallista enemmän.

Tänäänkin tallitöiden ohessa juoksutin Hetan ja Elsan ja tultuani sisään huomasin pari tuntia kuluneen kuin siivillä. Eilen minä ja Halla olimme Lunan ja Marikan kanssa lenkillä. Hyvin jaksoin kävellä pellolla moottorikelkan uraa vaikka hankea olikin reilusti, ainoa vaan että pitkä kävely alkaa särkemään jalkoja. Mutta yhtään ei hengästytä tai sinällään väsytä. Olen oikeastaan elämäni kunnossa, tuntuu ettei minuun näin raskauden aikana tartu mitkään flunssat ja mahakin on paremmassa kunnossa kuin aikoihin - normaalisti närästää paljon ja usein, nyt ei alkuraskauden jälkeen ole tullut otettua kuin pari kertaa Samarinia.

Takassa palaa tuli ja miehet naureskelevat kylppärissä. Harmi että on jo perjantai, mutta toisaalta tässä on vielä ennen kesää mm. pääsiäisen pitkät pyhät aikaa olla yhdessä <3
Kesällä onkin sitten toinen ääni kellossa kun meidän perheen pääluku kasvaa yhdellä :)

Laurin lomaviikko! Ihanaa :)

Arki on ihanaa ja helppoa. Päivän kohokohtia on se, kun toinen tulee kotiin, seuraava kun mennään nukkumaan. Ja jokainen yöherääminen kun jompikumpi kääntyy ja nappaa taas toisen syliinsä. Aamulla on harvemmin aikaa hellitellä, mutta se viisikin minuuttia ennen aamutalliin kipittämistä on tärkeimpiä elementtejä hyvin alkaneelle päivälle.

Rakkaus ei ole kilpailua toisen tunteista tai huomiosta. Ei kilpailua siitä kumpi on tehnyt enemmän asioita minkäkin seikan eteen, vaan puhdasta tahtoa ilahduttaa itseään ja toista arkielämän teoilla. Rakkaus on suvaitsevaisuutta. Toinen ihminen ei ole valmis aihio siitä millaiseksi itse hänet haluat vaan sinun on muokkauduttava hyväksymään hänet vikoineen - hänen mieltään ei saisi pahoittaa ilmentämällä : "kumpa olisit toisenlainen" tai "miksi sinä et ole sellainen" -puheilla. Eikö ihmistä rakasta juuri siksi että hän on hän?

Yhteenkuuluvuus säteilee parhaimillaan ulkopuolisille ilman suurempia tekoja.
Minulla on rohkeus ottaa rakastani kädestä kiinni kun haluan, minä en loukkaa tai arvostele rakastani muiden ihmisten kuullen. Seison hänen vierellään ja puolustan häntä jos tarve vaatii. Vaikka olemme itsenäiset yksiköt, muodostamme myös kokonaisuuden jota pitää kasassa ennenkaikkea luottamus siitä että on olemassa ihminen joka ei tosipaikan tullen käännä selkäänsä vaan on valmis vaikka taistelemaan yhteisen kunnian puolesta.

Sanat eivät ole tärkeitä.
Vaan se tapa jolla katsot minuun, se hymy jonka tunnen.
Se, että jos väsyn kesken illan, menemme yhdessä kotiin.
Ja että voit luottaa siihen että haluan että sinulla on ennenkaikkea hyvä olla kanssani.

Kun sain sunnuntaina taas vihdoin puhelimen käyttööni, niin nyt onkin linjat käyneet kuumina. Eilen soitin Kelalle, tänään varasin labra-aikaa ja kyselin Hippoksesta paperiasioita. On taas niin virallinen olo ettei oo tosikaan!

Neuvolassa oli kaikki taas ok kuten pitikin. Verenpaineeni ei kyllä varmaan ikinä ennen ole ollut näin korkea, nimittäin 120/80! Toivottavasti oli kuitenkin vaan joku satunnainen juttu, eikä siitä tullut edes sanomista. Kaikki muu oli OK eikä hemokaan ollut laskenut käytännössä yhtään. Sain Kelan paperit pähkäiltäväkseni ja kotona selasin vihkoa ja surffailin vähän avuttomana netissä löytääkseni haluamani tiedon (juu, olen perfektionisti koska Kelakin on näissä asioissa...) kunnes päätin soittaa ja kysellä että koskas sitä isyysrahaa haetaan ja miksi siellä alleviivataan sitä 4kk työttömyysaikaa, että eikö menekkään 2004 verotuksen mukaan. No meneehän se onneksi :)

Sokerirasitus on sitten loppukuusta ja inholla odotan sitä. Onneksi on perjantaipäivä ja saan Laurin mukaan, joten ehkäpä "hyvitykseksi" on pidennetty viikonloppu tiedossa. Tällä syntisellä karkinsyömiselläni täytyy pitää peukkuja että kaikki on ok. Eilenkin tuli ostettua salmiakkia ja suklaata - onneksi en ole kaikkea itse syömässä.

Vihdin tamma- ja varsanäyttely olisi sitten ainakin Peltosen mukaan 20.4. ja lupailivat että Elsan paperit tulisivat hyvissä ajoin ennen sitä. Toivotaan että homma sujuu näin! Pelkäsin jo vähän että se olisi sillon 12. päivä ja menisi neuvola-aikani päälle, mutta täytyy sitten kuukauden päästä vielä varmistaa asia. Eiköhän me tuo tamma kirjoihin saada ja sen jälkeen onkin jo Kiuruvesi takana ja uudet oriit tsekattuna - päsee kyttäämään kiimoja. Kun saisi astutettua tamman hyvissä ajoin ennen omia tsembaloita. Kesäkuulla voi olla jo vähän rankkaa ajella ympäri suomen koppi perässä.

http://kevan.org/johari?name=Zelex

Valitkaa tuosta 5-6 minuun sopivaa ominaisuutta, niin katsotaan tunnenko itseäni yhtään ;)

Jee, uuden äippäpakkauksen kuvat ovat saapuneet Kelan sivuille :) Päätin sitten venyttää kelan papereiden laittoa huhtikuulle, jotta olisi paremmat mahdollisuudet saada tuo uusi. En oikein piittää tuosta 2005-pakkauksen mintunvihreästä ja tuolla on noita kestojakin, tosin vain yksi sisävaippa, mutta harsoja yms. mukavaa jota en ole vielä ehtinyt hankkia.

Eilinen päivä otti fyysisesti koville vaikka en mitään kummempaa tehnytkään. Selkää särki ihan ennätysmäisen paljon. Sohvalla maatessa jouduin suurinpiirtein kiskomaan itseni toiseen asentoon. Samoin yöllä heräsin aina kun piti kääntää kylkeä. Maha on jotenkin aivan mielettömän turvonnut ja nivusista hiukka ylöspäin vihloo aika-ajoin kovasti. Samoin särkee kylkiä, en tiedä onko liian kireät tissiliivit tähän syynä.

Huomenna on kuitenkin neuvola joten valitan siellä sitten lisää. Tänään myös ekaa kertaa pyörrytti ja todella voimakkaasti, joten tämä saa vähän epäilemaan omaa terveydentilaa. Mutta kun ei tiedä mikä on raskaudessa normaalia ja mikä ei... päätin kuitenkin että tänään otan oikein iisisti, enkä tee mitään ylimääräistä tallihommien lisäksi.

Tia ratsasti eilen Elsalla ja homma sujuikin odotettua paremmin. Tamma kuulemma tunnistaa pohkeet, hakee oikeaa muotoa ja on yhteistyöhaluisen oloinen. Menivät hiukan raviakin ja tamma hölkkäsi rauhalliseen tahtiin. Se kuitenkin tuntuu väsyvän hyvin nopeasti joten ratsastuskerrat on syytä pitää toistaiseksi lyhyinä. Vähän kaihoten olen katsellut muita uuden hevoseni selässä, mutta kun vara ei venettä kaada niin on odotettava kuitenkin heinäkuulle.

Olen lämmittänyt koko aamun, äitiyspakkausta on pällistelty vauvapalstalaisten kanssa ja pian voisi mennä pelaamaan Aftershockia. Huomenna onkin jo maaliskuu ja siis virallisesi *kevät* vaikka viimeyönä elohopea tippuikin taas sinne -20 asteen kylmemmälle puolelle. Päivisin kuitenkin on toinen ääni kellossa - nytkin aurinko lämmittää mukavasti ja vielä kuuden aikaan oli pihalla eilen valoisaa.