Vihasin tänään hevosia.
Vihasin niitä siksi että ilmankaan en osaa olla. Kiehuin sisäisesti kun Giitta kuopaisi etujalalla syömästään heinäkasasta osan mutaiseen maahan ja astui päälle. Ärsytti.
Tämä menee ohi, nyt vaan on hermot jostain syystä kuin viulunkielet. Toivottavasti tämä tästä pian helpottaa. Lapsikin on ränkännyt runsaasti koko päivän ja tekee sitä nytkin kun kielsin kiipeämästä olkkarin pöydälle. Nyt hammaspesulle ja nukkumaan.