IRC-Galleria

Poika nukkui superunet, syötin puoli kahdelta ja nyt herättiin vasta kuuden maissa tissille. Vaan kuinka kävi. Ajattelin käyttää rintakumia jotta saisi paremman otteen kun hinkit olivat niin täynnä. Parilla ekalla imaisulla tajusin kuitenkin että nyt on jotain pielessä, vauva päästi otteensa ja huomasin kumissa verta. Sitten alkoi tuntua kipua.

Onneksi eilen oli keitetty pullot vaikka niitä ei ollutkaan tarvittu viikkoon, joten tämä aamu sitten meni korvikkeeksi. Pumpun kanssa sain tehdä töitä ennenkuin alkoi herumaan, en tiedä estikö toisen rinnan osittainen halkeaminen (kipu) maidontulon, onneksi sain lypsettya kuitenkin ja poika sai sitten vielä lisäksi tissimaitoa, nukkuu nyt tuolla isän sylissä. Itsellä on huono, huono fiilis. Maha on ollut sekaisin eilisestä ja muutenkin epäonnistunut olo.

En oikein tajua mitä tapahtui, mutta luulen että jollain tavalla rintakumi sen teki. En sitten varmaan saanut sairaalassa riittävää oheistusta niiden käyttöön koska siellä sujui hyvin kun alussa kumeja tarvitsin. Kukaan ei varoittanut siitä että jos ei heti saa hyvää imuotetta niin silikoni tekee taatusti kauheampaa jälkeä kuin vauvan suu. Tuolla ei nyt sitten imetetä pariin päivään ja se tietää jatkuvaa pumppausta ja keittämistä. Voi huoh että masentaa.

Lauri on suihkussa. Meidän omassa suihkussa josta tulee lämmintä vettä <3 Ihanaa!
Itsekin pääsen varmaan iltasella pesulle jos keisari minulle kylvyn suo. Hän nukkuu nyt sängyllä kun Halla on ulkona. Ihmeen rauhallisena on siinä vaikka palveluskunta ei olekaan ympärillä. Haaveilen siitä että saisi jonain yönä/aamuna yhden syöttövälin nukkumaan omaan sänkyyn niin olisi meillä aikuisillakin vähän aikaa toisillemme.

Eilen neuvolassa todettiin että pojan paino on noussut hyvin ja on jo suurempi kuin lähtöpaino. Vauvalla on kuulemma kaksi viikkoa aikaa saavuttaa syntymäpaino ja sitten aletaan toimenpiteisiin. Meillä oli kuitenkin jo sadan gramman paikkeilla lähtöpainon päälle, eli ilmeisesti meikäläisen maito on ihan kelvollista tavaraa. Ja kyllä sitä tuleekin. Viereinen tissi falskaa syöttäessä ja tarvitsisin nyt sitten ne DD-kupin liivit. Paha vaan että täällä ei myydä missään 50km säteellä imetysliivejä, Lohjallakaan ei kuulemma enää ole :( Pitää ilmeisesti lähteä Vantaalle tai Espooseen moisen vuoksi.

Jos nyt sitten skruudaisi jotain itsekin ja miettisi seuraavia siirtoja. Tänään katsastetaan Skoda jne.

Hevospuolelta huonoja uutisia. Elsa ja Heta eivät olleet tiineitä, mutta yritys jatkuu. Ei voi olla näin huono tuuri :(

Tänään oli pakko lähteä liikkeelle. Oli tarkoitus käydä vain äkkiä asioilla mutta reissu venyi 4h mittaiseksi. Ihmeesti se vauva vaan viihtyy autossa ja mitä kovempaa Lauri ajoi, sen parempi. Käytiin oikein Kehä III:n sisäpuolella kun ostin Petikosta harsoja ja Motonetin parkkipaikalla odotellessa onnistuin vaihtamaan autossa vaipat ja imettämään. Kiitos jollekin korkeammalle voimalle imetyspaidasta ja -liiveistä! Maailman parhaita keksintöjä sitten paalinarun.

6km kotoa alkoi sitten kiukkuilu mutta se laantui pian kun poika pääsi perillä ilkosen alastomaksi ja tissille. Nyt nukkuu tuossa olkaa vasten puhtaissaan. Oikeastaan aivan ihana päivä! Ja kolme yötäkin on mennyt putkeen 3h syöttöväleillä. Huomenna on ensimmäinen neuvola, jännittää paljonko painoa on tullut :)

Voin rehellisesti sanoa että nyt ei ole muuta elämää. Sen rytmittää imetys. Kun taas olen yli 12h jälkeen päässyt hetkeksi ylös sängystä niin koko ajan on korva tarkkana josko toinen heräilisi. Puolet imetysväleistä joko nukun yksin tai pojan kanssa - tai sitten vain pidän vieressä/sylissä koska nukkuu siinä paremmin kuin omassa kopassaan.
Vessassa kerkiää käymään kun Lauri vaihtaa vaipat ja jossain välissä pitää heittää pesukone käyntiin tai pistää harsot kuivausrumpuun. Nyt tosin voin alkaa käyttää myös tavallisia kestoja kun navantynkä irtosi eilen.

Syöminen?
Niin se oma. Jos joku tulisi laittamaan minulle lämmintä ruokaa niin olisin ikikiitollinen. Tuo mieskään ei joka paikkaan kerkeä kun minun passaamiseni ohessa pitää remontin jatkua että saadaan lämmin vesi.

Tänään ajattelin viedä poikaa ekaa kertaa vaunuissa ulos kun sopiva väli tulee. Ehkäpä ensi imetyksen jälkeen sitten. Koskaan ei tiedä milloin se tulee, tähän mennessä ollaan liikuttu siinä 0,5-4h välillä. Tänään on kelvannut myös vasen tissi, tiedä sitten mikä siinä oli tuon pari päivää että aina saatiin käyttää oveluutta ja välillä väänsin porua itsekin. Ehkä tämä tästä alkaa sujua.

Toiset tissit on hyviä ja niistä on iloa, toiset on pahoja ja niitä pitää vihata.

Kiitokset kaikille yhdessä ja erikseen onnitteluista, nyt ei kerkiä juuri vastailemaan sattuneesta syystä. Tuntuu että puolet ajasta imetetään, puolet ajasta koitetaan saada hyvää asentoa, koitetaan levätä tai muistaa mitä seuraavaksi piti tehdä.

Ulkona ukkonen painostaa. Välillä itsellä on helppo ja onnellinen olo, välillä iso huoli ja turhautuminen. Kun hetki sitten kaikki sujui täydellisesti niin seuraavaksi tuntuu että poika suurinpiirtein kuolee kun ei osata sitä muka hoitaa... Juttelin neuvolantädin kanssa ja on kuulemma ihan normaalia etenkin kun 1. lapsi kyseessä.

Periaatteita on joutunut pyörtämään, korviketta on annettu pullosta. Joskus vaan täytyy hiljentyä miettimään sitä, että onko nyt tärkeämpää että meidän yhteiselo pääsee onnellisesti alkuun vai se että asiat saa tehtyä juuri niinkuin on aikonut.
Lähtökohdat on edelleen rinnalla ja tänäänkin lämmitettiin korvike jota ei sitten tarvittukaan vaikka meinasin jo antaa periksi. Tärkeintä on kuitenkin että lapsella on hyvä olo eikä se onnistu jos äiti on onneton.

Syntyi 18.6. klo 6:43. Poika.
Pituus 49cm, painoa 3170g, pisteitä täydet 10.

Synnytys lasketaan alkaneeksi klo 23, sairaalaan ilmoittauduttiin noin 2:30. Vedet meni tutkimuksissa ja saliin noin klo 4 aikaan. Ponnistus kesti n. 40min. Mitään kivunlievitystä ei käytetty, ei edes särkylääkettä tai ilokaasua. Muutama yksittäinen tikki.

Kotiuduttiin koko perhe tänään. Olemme väsyneitä mutta onnellisia. Kirjoitan yhdellä kädellä kun on pikkujätkä olkapäällä. Kuvia varmaankin lähipäivinä.
Super-ihana isä jää myös lomalle heinäkuun loppuun asti. Olen nähnyt jotain sellaista mikä saa todella naisen arvostamaan omaa miestään! Kiitos :) Rakkautta ei punnita sanoilla vaan teoilla.

Black Sabbath ruletz

Jos kaikki menee kuten pitääkin, olisi toukokuulla tulossa ensimmäiset varsat.
Ensi vuonna pitäisi olla kolme karsinaa joten jokaiselle tammalle omansa. Oljet olen saanut jo varattua kunhan Markku ne minulle muistaa tehdä.

Sain alkuviikosta tehdyä diilin parin niityn laiduntamisesta. Lähin naapuritalomme on autiona ja bongasin sen pihasta auton tiistaina ja hilpaisin tiedustelemaan lähiniityn kohtaloa. Iloinen yllätys oli, kun talon omistaja kertoi itseasiassa miettineensäkin että kun meillä on noita hevosia niin mahtaisiko laiduntila kiinnostaa. Iloisemmaksi yllätys muuttui, kun selvisi että lisämaata löytyi metsikköineen vielä meidän ison laitumen takapuolelta samanverran. Nyt on hehtaari enemmän ensi kesäksi ja täksi syksyksi :)
Tammat ja tulevat varsat (jahka saadaan alulle) kiittävät mukavaa naapuria!

Elsa ultrataan alkuviikosta, Anne vei Hetansa keskiviikkona Nurmijärvelle laiduntamaan ja Matleenan seuraavan kiiman pitäisi alkaa reilkun viikon kuluttua. Ne ovat kuulemma luonteva pari keskenään Nipsun kanssa ja laiduntavat rinta rinnan - rakastavaiset :)

En tiedä mikä remonttiprojekti meillä on ensi vuonna meneillään, mutta en jaksa uskoa että keittiö on tullut talven aikana valmiiksi, joten mahdollisesti silloin teemme sitä. Toivottavasti kuitenkin lastenhuone on saanut lattiansa jotta esikoinen voi muuttaa sinne asumaan. Voihan olla että ensi vuonna odotellaan jo seuraavaa... kuka tietää ;)

Kuonovihollinen makaa vastapäisellä sohvalla pää tassujen päällä. Silmät ovat painuneet kiinni ja se selvästi nautiskelee auki olevan ikkunan tuomasta henkäyksestä. Ulkona ei ole kuitenkaan niin kiva olla yksin että sinne viitsisi jäädä nyt kun emäntä tuli kotiin. Halla jäi narunpäähän katselemaan viedessäni kauppakassin sisälle joten hain sitten senkin tänne seurakseni. Yhdessä lepäillään paossa iltapäivän auringosta.

Yy on ollut meillä nyt reilun vuoden. Se tuli kesäkuun ensimmäisinä lomapäivinä pienen pienenä mutta reteänä koiranpoikasena. Olen varmasti lellinyt sen piloille, mutta kuritta se ei ole kuitenkaan kasvanut. Kouluttaa olisi voinut enemmänkin ja varmaan se oppisikin jos vain olisi jaksuja ja aikaa. Herkkujen perässä koiran saisi vaikka kiipeämään perä edellä puuhun kun vain osaisi opettaa.

Eilen kävimme kaksin kävelemässä, mutta nämä helteet ovat liikaa Hallalekin. 20min lenkin jälkeen se heitti juomisen jälkeen maaten ja läähätti kuin tapettava lehmä. Hetken jo pelästyin ettei se ole saanut lämpöhalvausta pikku lenkistä mutta vähitellen se tointui ja koitti etsiytyä viileämpään nurkkaan. Vahinko vaan että ulkoa tuleva ilma oli vieläkin lämpimämpää kuin se mitä meillä on täällä sisällä. Illemmalla menimme pihan varjoon ja harjailin koiruuttani puolisen tuntia. Karvanlähtö taitaa olla just pahimmillaan nyt.

Haltexi on sellainen koira jonka olen halunnut. Reilu, rehti ja rakastettava. Se on ehkä hieman perhekeskeinen, eikä mielestäni koskaan näyttänyt todellista minäänsä vieraiden ollessa paikalla. Mutta suuren osan päivästä vietämme kaksin joten uskon tietäväni millainen sylimyyrä lapikkaani on. Kun ikää tulee lisää, luonne tasoittuu varmasti muillekin siedettävämmäksi. Mutta se olikin yksi asia mistä kiinnostuin koirarotua valitessani: Porokoira saattaa olla pidättyväinen vieraita kohtaan. Näinollen se olisi meidännäköinen koira - kuitenkin kohtelias ja asiallinen.