IRC-Galleria

Eilen säännöllinen sukulaiskierros. Olin niin väsynyt että nukahdin klo 20 Julius kainalossa ;)
Leila ratsasti Kekkulin ja teki iltatallin joten ei tarvinnut sen suhteen uhrata voimia enää.

Ensin Turenkiin Ulla-tädin luokse. Äidin vanhemmatkin tulivat poikia katsomaan. Vähän huolissani olen ukista, ei ole oikein enää parhaimmillaan :( Tosin yli 80-vuotiaita hekin ovat kuten myös toiset isovanhempani.
Ulla oli tehnyt sapuskaa ja Severi söi posket pullollaan muusia ja lohta. Olisi mennyt varmaan miten paljon vaan. Julle nirsompana tökki sapuskaa, mutta Ulla-tädille ei ryppyillä ;) Sinne meni syöttämällä loputkin. Jälkkärin suhteen ei poika sitten kursaillutkaan.

Ennen kahta ajeltiin toisten isovanhempieni luokse Kikaristonkujalle.
Sielläkin pojat otettiin avosylin vastaan ja molemmat taisivat leikkiä itsensä väsyksiin vanhusten kanssa. Itsekin sai vähän huokaista ja istua rauhassa ilman että joku kokoajan kiipeilee päällä tai nahistelee niskassa. Sain myös vähän sponsorointia että saadaan vihdoin pojille sängyt ostettua. Olen kyllä todella kiitollinen koska meillä on ollut melko tiukkaa viimeajat. Onneksi hirvenlihaa tuli myös mukaan jokunen kilo, joten pysytänä sapuskassakin paremmin.

Neljän jälkeen lähdettiin ajelemaan kotia kohti ja Seve nukahti melkein heti autoon (päikkäreitä ei luonnollisesti saanut nukuttua) ja Julle putosi 30min ennen kotia. Oli muuten hänellä ensimmäinen pitempi reissu kokonaan ilman vaippaa. Niin se vaan on nyt sitten taakse jäänyttä elämää - ja äiti huokaisee tyytyväisyydestä ja helpotuksesta ;)

Rankkaa reissata kolmistaan pienten kanssa, mutta sukulaisia on oppinut arvostamaan ihan eri tavalla. Joskus teini-ikäisenä sukujuhlat oli pakkopullaa, mutta nykyisin ymmärtää miten rajallista aika on. Olen todella onnellisessa asemassa siinä että kaikki isovanhemmat ovat vielä hengissä ja heihin on hyvät välit niin että tavataan ainakin jokusen kerran vuodessa.
Myös lapsille valtavia elämyksiä nähdä ystävällisiä kasvoja ympärillään, jotka jaksavat loruilla ja leikittää heitä :)

...Ponioripäivät 3-5.4.2009 Ypäjällä.
Kun aikatulut tulee niin kuka lähtee mun kanssa shettiksiä katsomaan?

...tulee näillänäkymin täyttymään kesällä. Ensi la käydään katsomassa ylläpidokkiehdokasta, kuvausten mukaan täydellinen ;) Iso liikennevarma tamma. Mutta eipäs mennä asioiden edelle.

Varasin sitten jo ensi sunnuntaiksi myyntipaikan Vantaan Myyrmannin Pandatorilta.
http://www.pandatori.fi/

Tarkoitus olis ollut mennä vasta myöhemmin, mutta mulla on kaksi seuraavaa sunnuntaita aamuduunia joten en malta odottaa tuonne asti.
Tarkoitus oli mennä pakulla notta saisi pinnasängynkin mukaan, mutta koska Iskostien sisäänajossa on rajoitus 2,1m niin paku on muutaman sentin liian korkea :( Onneksi mulla on kokemusta noitten tilaihmeitten lastaamisessa, mikäjottei Golfiin saisi ängettyä Skodaankin meni ihan perkeleesti tavaraa aina. Koko Hevitutin varasto.

Eli jos jotain kiinnostaa lastenvaatteet (Johannalta tyttöjen vaatetta noin alle 1v ikäiselle), kestovaipat, pieni otos hevostarvikkeita (riimuja, suitsia, pinteleitä), puoli-ilmaiset yhdistelmävaunut (koppa saanut kosteutta), käyttämätön vauvan matkasänky ja siistit random-vaatteet niin tulkaa katsomaan mitä multa löytyy, paikka oli muistaakseni 621... Vähän sitä kun tätä on.

Sain viimein implanttiajankin tilattua. Vappuaattona vasta :(
No, ehkä tässä nyt jotenkin toleroi sinne saakka. Alkaa vaan kyllästyttää kuukautiset ja seksi jonka ilosta on puolet pois.
Sitten voi taas elää huoletta kun tietää ettei enempää näitä minejä ;) Kaksi viikaria riittää kiitos.
Kun yhden yöunet parani niin Julius olikin sitten kipeä viimeyön. Lauri sen kanssa nukkui mutta äitinä ei tietenkään voi olla heräämättä välillä kuulostelemaan että miten oma lapsi voi.

Voi harmi, "keskustelu" näytti loppuvan ennenkuin alkoikaan.
No joillain on vielä opeteltavaa eläimistä ja niitten pidosta.

Taas tämä samainen lapsonen joka on varmaankin seurannut blogiani on vauhdissa ht.netissä.
Saat nyt ihan omaa julkisuutta taas blogin kautta, ole hyvä. Varmasti kaikki tutut pääsee näkemään tämän jos eivät palstaa jaksa seurata.





Re: Olkaan tarkkana kun hevosianne myytte
Lähettäjä: hei
Päivämäärä: 4.3.09 22:09:38

eikös se ollut niin että shadowphere itsekin osti sen elsan "pelastaakseen teurastamolta"?
sai sen teurashinnalla kun lupasi perikunnalla ikuisen kodin.
mites kävikään?
ensin kiertolainen eri ylläpitopaikoissa, viimeisin jossa tamman luonne oli todella erillainen mihin olin tottunut, stressaantunut, ja sanoisin surullinen.
sen oma ihminen oli sen hylännyt.
sitten tamma myytiin voitolla eteenpäin.

mitä tästä voimme miettiä opiksi?
olisiko elsan ollut parempi päästä silloin kun sen oma vanha omistaja kuoli, hevosten taivaaseen?
vai annammeko shadowlle seppeleen päähän kun piti tamman niin hyvin ja ilman stressiä yms loppuunasti?

niimpä.



Re: Olkaan tarkkana kun hevosianne myytte
Lähettäjä: Shadowsphere
Päivämäärä: 5.3.09 08:33:09

Tässä keskustelussa puhuttiin JOBBAREISTA eli ihmisistä joilla on tarkoituksena ostaa hevonen myydäkseen se voitolla eteenpäin.
Se on ihan eri asia kuin se jos joku myy omansa pois.

Ja nimimerkki hei.
Olet väärässä, noista pitää paikkansa vain tamman tilapäinen stressi alkusyksystä jota leasaaja valotti myöhemmin enemmän.

Sinä et tunne Elsaa ja jos tunnet minut niin tiedät hyvin mitä pskaa puhut ja toivottavasti menet häpeämään. Sähköpostiosoite on yllä, kirjoita mielummin sinne kuin suollat kerta toisensa jälkeen paikkansapitämätöntä tekstiä tänne.

Hevonen oli minulla kolme vuotta, jona aikana se kantakirjattiin, oppi hieman lisää ratsunhommia ja teki myös komean varsan. Jos joku sanoo tätä jobbaukseksi niin voin sanoa että törkeelle tappiolle jäin kun oman hevoseni myin. Voi tyhmää minua ;)


Re: Olkaan tarkkana kun hevosianne myytte
Lähettäjä: hei
Päivämäärä: 5.3.09 09:16:33

hyvä shadow,
minä todellakin tunnen elsan sekä sinut, ja tiesi tamman kierrosta syksyn aikana.
kärkölä oli vihon viimeinen paikka tammalle.
miksi suotta sähköpostilla ajatuksiani vaihtaisin, eikös tämä keskustelu kuulu kaiken kansan nähtäville?
koska niin puhtaana pulmusena esität kuinka väärin on hevosia kierrättää, niin minusta tämä on olennainen osa sitä.
oli se hevonen kenen tahansa omistuksessa, voi sitä tuolla leasing/ylläpitohommallakin saada hevosen sekaisin, niinkuin elsan kävi :(



Re: Olkaan tarkkana kun hevosianne myytte
Lähettäjä: Shadowsphere
Päivämäärä: 5.3.09 09:24:17

hei,
Jos kerran tunnet niin miksi kirjoittelet paikkansapitämättömiä asioita?
Veikkaampa että tiedät minut, mutta tunnetaan? Tuskin.

Olet siis itse käynyt tuolla Kärkölässä missä tamma oli ylläpidossa?
Tässä tapauksessa luotin tutun ihmisen suosituksiin antaa tamma ko.henkilölle ylläpitoon ja tarkoitus oli hänen hevonen ostaa.
Tunnen myös tallinpitäjän vuosien takaa joten tiesin tallin asialliseksi. Minulla on ollut ennenkin hevonen siellä kesän yli laitumella.
Hyvä olla jälkiviisas siinä että ne kaupat menivät puihin, mutta parempi niin että hevonen oli silloin vielä nimissäni.

Hevonen sekaisin? Sitten ei puhuta samasta elukasta ollenkaan`;) Ja ikää oli... 17v?

Äiteen viimeinenkin karvainen poikalapsi on nyt eunukki ;)
Rokilta putosi pallit tänään ja se tulee olemaan kaikkien aikojen lepsuin ruuna kun on jo ihan järjettömän helppo orivarsakin. Täysin perinyt emänsä luonteen.

No, katsotaan mitä Zafirin masusta putkahtaa kolmen kuukauden päästä. Protskuruokinta on aloitettu.
Kävin tänään Kekeilemässä kentällä. Nihkeää menoa ennenkuin oltiin saatu suojalumi ratsatettua littanaksi. Piti ihan vaivihkaa kokeilla vieläkö osaan tehdä laukanvaihdon askeleesta. Kyllä se sieltä napsahti - pikkupukin kanssa ;)

Viikonloppuna sain onneksi nukuttua suht pitkään, sillä sunnuntai-iltana Severille nousi kuume ja yö oli levoton. No, meneehän se yksi yö vielä ihan hyvin valvoessa.
Maanantai-illaksi kehitin vielä päänsäryn mutta ajattelin että meneehän se levolla ohi. Aamulla kello soi 5:45 duuniin joten menen nukkumaan jo kympin maissa hyvä.

Hyvä muuten, mutta en tiedä mikä Severin oli. Ei hän päivällä osoittanut mitään kipeyden merkkejä, mutta yöllä punkesi kokoajan pystyyn, valitti, lähti konttaamaan ja taintui tissillä reiluksi tunniksi. Imetin kahdesti, en lisää enää kertoja kun ollaan lopettelemassa. Aamulla olin aivan deadi kun rämmin pihan yli aamutallille.

Huitaisin duunissa ja sen jälkeen 0.45l pullon Batterya kitusiin ja olinkin suht eloisa tultuani kotiin parin tunnin happihyppelyltä. Kuitenkin sellainen väsymys tykytti takaraivossa ja janokin oli joten siinä 11 pintaan kietaisin yhdeltä istumalta vielä 0,33l tölkillisen samaa ainetta päälle.
Mistake!

Siinä sitten seuraavan 4 tuntia spiidasin, yläpaineet koholla (mittasin), rintakehää ahdisti, kädet tärisi ja paleli. Kylmää hiekä pukkasi ja lihakset teki pikkukramppeja.
Olen aina tiennyt olevani melko herkkä kofeiinille. Joskus valvonut koko yön kahvikupin vuoksi (jonka jälkeen en ole juonut kahvia), alkuaikoina puolitölkki Batterya aiheutti jo lievää tutinaa ja jos join sitä klo 14 jälkeen niin uni ei tullut. Nykyään toleranssi on vähän parempi.

No, olo tasoittui iltaa kohti. Lauri tuli, käytiin tekemässä duunissa iltapäivätalli ja mentiin kauppaan.
Join siiderin vielä rentoutuakseni (viime kuussa tipaton) ja tulikin ihana uninen fiilis. Hehkutin että nyt saa ainakin unen päästä kiinni ja olen sen ansainnut.
Paha vaan että Severi oli päättänyt pitää samanlaisen konserton tänäkin yönä.

Eli here I go again.
Istun sohvannurkassa palellen peiton alla, pienempi leikkii autolla vieressä ja Julius pyörii "lastenhuoneessa". Ja mulla on Batterytölkki tuossa vieressä.
Kun edes tietäisi koska saa nukkua. Auttaisi vähän.
Musta ei ole paljon iloa ja seuraa edes omille kersoille, eikä jaksa olla hauska eikä kiva äiti. Enemmänkin haudastanoussut hirviö, sellainen "tough zombie", erittäin häijy ja äkkipikainen.

Aamun suurimpia vitutuksen aiheita on se että vauvaa rääkyy pää punaisena kun en anna sille Batterytölkkiäni leikkeihin ja Julius jankuttaa samaa asiaa eikä tajua sanaa "ODOTA", mä en ehdi joka paikkaan samalla sekunnilla.
Niin paljon kuin näitä rakastankin niin joskus haluaisi vapaapäivän jonka käyttää nukkumiseen ja rauhalliseen maastolenkkiin Keken kanssa. Lauantain jälkeen en ole taas kerennyt ja jaksanut ratsastaa :(

Musta tuntuu että olen riittämätön kahden lapsen äiti.
Yhden kanssa on niin helppoa ja ihanaa - näitä tilanteita tulee kun puuhailen toisen kanssa kaksin.
Sitten taas jos on molemmat menossa mukana niin aina tuntuu että jompaa kumpaa joutuu "sortamaan", eivät pysty olemaan kaksin sylissä jos tulee joku riita ja lelujen jakaminen reilustikin on ongelmallista.

Julius on tosi asiallinen kun ollaan kaupassa kahden. Auttaa minua ja kulkee nätisti käsi kädessä. Jos taas olen kolmistaan lasten kanssa niin en pysty huomioimaan ja järjestämään sitä yhteistä puuhaamista ja siitä tulee taas helpommin rähinää.
Välillä tuntuu että syyllisyys on ihan jatkuvaa.

Tätäkö on äitiys vai olenko minä vaan liian perfektionistinen?
Olen itse vanhempieni ainokainen joten ehkä odotukset vanhemmuudesta lähtevätkin omasta lapsuudesta ja tietenkään ei pysty samaan kuin mihin vanhempani yhden kanssa.

Toisaalta pojat saattavat leikkiä pitkiäkin aikoja keskenään ja tehdä yhteisiä juttuja.
Minulla oli usein pienenä tylsää kun ei ollut mitään tekemistä ja kavereittenkaan kanssa ei aina pystynyt olemaan. Nämä eivät ainakaan tylsisty kaksin ;) Mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän vaaditaan äidin aktiivista läsnäoloa. Oikeastaan menee helposti niinkin että jos tulen mukaan niin aina joku jää kolmanneksi pyöräksi joten paras pysytellä sivussa niin kauan kuin leikit pysyvät suht turvallisella tasolla.

Mulla on ihana mies.
Silläaikaa kun hakkasin päätäni seinään firman veroilmoituksen kanssa niin Lauri kävi heittämässä iltatallia odottaville klaffeille hiukan heiniä eteen ja pisti karsinoihin vedet valmiiksi.
Pieni ele ja mä melkein liikutun kyyneliin. 5min enemmän omaa aikaa illalla merkkaa nykyisessä kiireessä ja tän päivän väsyhelvetissä aivan mielettömästä.