IRC-Galleria

Entisissä ja nykyisessä miehessäni on yksi yhteinen piirre.
Aikaa myöten heistä on tullut väsyneitä ja marisevia. Jos joskus itse löytäisinkin valtavan energianlatauksen jostain, ei miehiä enää saa mukaan hullutuksiin. Joko idea on tylsä, lapsellinen, liian extreme tai "ei nyt vaan jaksa" "ei huvita".
Ovatko miehet paljastaneet oikean karvansa kuluneen ajan myötä vai olenko syönyt heidän jaksamisensa ja tuhonneet heidän lapsekkuutensa?

Eräs ex oli sitä mieltä että kanssani on joskus turhauttavaa keskustella, olen niin nokkela ettei sanallisessa väittelyssä pärjää. Saan oman tahtoni läpi sillä etten edes itse tajua perustelleeni toisen mielipidettä lyttyyn vaan olen mielestäni perustellut järkevästi ja luullen että toinen näkee asioiden "oikean puolen" kun sen osaan hyvin pedata. Todellisuus on masentavampi sillä nyt ymmärrän lannistaneeni kumppanini tahtomattani. Se ei ole useinkaan varmaan ollut tarkoitus.

Ilmeisesti olen sitten masentavaa seuraa, toisten yli kulkeva tyranni jolle ei uskalla enää sanoa oikeaa mielipidettään edes kysyttäessä. Olen saanut kuulla että minun kanssani jutellessa joutuu miettimään mikä on se vastaus jota haen... on helpompi vastata heti oikein kuin vasta joskus kiivaankin sanailun päätteeksi. Miksi olen sokea tälle piirteelleni? En tajua tehneeni pahaa ennenkuin tilanne on päällä tai jopa ohi. Syönkö toisen tahdon ja istutan pienen oman itseni toisen päähän? En väitä olevani laskelmoiva.

Tämä on ensimmäinen kerta kun tunnistan näitä asioita niinkin pitkälle että saan laitettua niitä ylös. Ja huomaan mikä on monta kertaa mennyt pieleen. Voiko ihmisen ego olla joskus niinkin iso että vaikka parhaansa mukaan yrittää kumartua toisten puoleen, tulee silti tallanneeksi varpaille? Jos joskus olenkin kusipää, niin rehellisesti - en ole rakkailleni ollut sitä koskaan tahallani.

"Brothers of metal
We are fighting with power and steel
Fighting for metal metal thats real
Brothers of metal will always be there
Standing together with hands in the air"

Lauantaina Tino soitti minulle ihan vahingossa, mutta se oli iloinen vahinko :) Oli jotenkin niin hienoa vaihtaa kuulumisia ihmisen kanssa joka kaikkien vuosien jälkeen kuitenkin kuulosti ja tuntui puhelimessa niin tutulta. Olisikohan siitä viitisen vuotta aikaa kun olemme viimeksi edes nähneet? Toivottavasti asian saa korjattua pikapuoliin.

Jokatapauksessa pysähdyin taas muistelemaan. Ja huomasin sellaisen asian, että vaikka monet minun ja Tinon teini-iän hölmöilyt ovatkin vielä kristallinkirkkaana mielessäni, niin toisaalta minulla on jonkinlainen tyhjiö päässäni siltä ajalta kun asuimme Markon kanssa ensimmäisessä Hervannankämpässämme. Ne vuodet olivat sentään loppukesästä 98 aina kesään 2000... eli kaksi vuotta! Sehän ei ole mitenkään mitätön episoidi elämässä vaan pitkä matka parikymppiselle naiselle tallattavaksi.

Toki muistan hetkiä sieltä sun täältä. Mutta mitkä olivat arjen rutiinit? Millaista meidän elämämme oli? Muistan ensimmäisen yön siellä, makasimme olohuoneen sohvalla (sänkyä ei vielä oltu tuotu) ja kuuntelimme kerrostalon uusia ääniä, mietimme osaammeko nukkua tälläisessa paikassa. Muistan jotain bileitä joita pidimme ja muistan että Malkav ja Claudia kävivät pari kertaa kylässä. Ja viereisessä kaupassa käytiin usein.
Jos palautan mieleeni Samu-koiran tassuttelut, saattaa esille tulla yksityiskohtiakin, mutta MIKSI EN MUISTA SITÄ PERUSARKEA? Tuntuu niin kummalliselta, niin etäiseltä... aivan kuin se en olisi ollut minä.

Oikeastaan tälle tyhjiölle löytyy pari selitystä. Ensinnä oli hyvin pahasti masentunut noihin aikoihin, viimeisen puoli vuotta tuolla asutusta ajasta vallan lääkitykselläkin joka veti pään vielä enemmän tukkoon. Siitä herää mieleeni muisto kun Jab oli juuri muuttanut Hervantaan ja menimme käymään hänen solukämpillään. Nukahdin sielläkin kun Deprakine väsytti niin paljon.
Toinen syy on varmaankin, että ainakin viimeisen vuoden aikana tuli juotua reippaasti alkoholia. Ei ollut päivä tai kaksi kun eksyin ajanpuutteen vuoksi Koskipuistoon tai Ponchosiin istumaan. Koskarista ilta toki jatkui usein myös Rustyyn. Ja krapulassa sitä tuli joskus oltua vähän liikaakin. Tämähän tietty auttoi valtavasti masennukseeni...

Millaisiahan meidän päivät olivat? Joskus kävin töissä, joskus olin työharjoittelussa, joskus opiskelin, kävin kurssia. Ja välillä olin työttömänä. Ja kuljetin purua leveälahkeisten tallifarkkujeni mukana pitkin rappukäytävää - meidän eteinen oli usein aivan täynnä sitä.
Tuolta ajalta ei ole oikeastaan muita pahoja muistoja kuin oma masennus. Se ehkä teki paljon yleistä tuhoa sydämissämme, mutta juurikaan mitään varsinaisia huolia ei elämässä ollut. Ehkä ihminen on sitten taipuvainen tekemään niitä itselleen jos muuten olisi liian helppoa?

Tämänhetkinen oletuskuva on toki uudempia otoksia. Marko otti sen talvella 2001-2002, olen vissiin lähdössä Netan kanssa YO-talolle bileisiin. Löytyi kun pengoin kovalevyä joten pitää jotain vaihtelua saada tuohon indexisivuunikin.

Jos ihmiset jaksavat innostua ja meille löytyy sijaa jostain niin ehkäpä tulisimme nyt vihdoin alkuvuodesta käymään Tampereella. Julius alkaa olla niin iso että voisi mennä tädilleni hoitoon Hämeenlinnaan. Se vapaa-aika mitä aikoo viettää, pitää kohdistaa niin että voi tehdä jotain itselleen tärkeää. Ja minä tahdon ainakin ajaa Hervannan läpi ja kulkea Keskustorin poikki.

Ajattelin löytää tutuista ihmisistä hyviä puolia ja kirjaan ylös ehtiessäni. Esittäkää ihmistoiveita! Aloitan niistä joiden kanssa olen ollut tällä viikolla yhteyksissä.

Lauri - Ahkera ja oppivainen. Jos ei jotain asiaa osaa niin opettelee ja omaa valtavan määrän eksaktia sirpaletietoa. Lisäksi hyvällä tuulella ollessaan mukavaa seuraa ja rakkain kaikista (aikuisista) ihmisistä.

Anne - Rehellinen ja luotettava, on ollut minulle suureksi avuksi monissa hevosasioissa ja hänen kanssaan löytyy aina keskusteltavaa. Monet hevosreissut on tehty yhdessä ja monet karkkipussit tyhjennetty.

Lyyti - Pitkäaikainen kaveri jonka kanssa voi puhua mistä vaan. Tasainen ja rauhallinen tyyppi, ei hötky turhasta ja jalat on tukevasti maanpinnalla.

Anna - Pitkäaikainen kaveri myös, mutta särmikkäämpi tapaus. Impulsiivinen ja huumorintajuista seuraa. Hyväksi puoleksi laskettakoon että yllätyksiä täynnä.

Tamman jalka vaikutti näin aamusella ihan hyvältä joten seuraillaan. Ei arkonut ja kova kiire aamuheinille.

Olin sitten ajatellut tänään ommella, tuskin tulee tehtyä.

Hakiessani hevosia sisään Heta ontui ja hankkarin yläosa reagoi. Soittelin Annelle, katsellaan aamuun ja soitan päivystävälle jos ei ole parempi. Olen nyt senverta hermona että kiskaisin tölkin batterya ja yhden rommipaukun enkä tiedä pystynkö keskittymään oikein mihinkään enää tänäiltana.

Hankkarivammoja on kolmenlaisia. Lieviä, paskoja ja totaalipaskoja. Toivotaan nyt että tässä olisi kyse vain venähdyksestä. Ensinäkemältähän ei näistä pysty sanomaan mitään kun eri hevoset reagoi niin eri tavalla. Toinen voi olla ihan jalaton pienestäkin ja joku juoksee vielä kilpaa vaikka jalka olisi tosi kipeä (ennenkuin totaalirepsahtaa).

Hevoset. Perkele.
Hullu saa olla kun jaksaa puljata ja harrastaa niitten kanssa. Aika ajoin tulee vastaan surua, murhetta ja huolta. Nytkin tarha on liukas kun lumet sulivat pois ja siellä ne ovat taas kaahottaneet surutta menemään. Mudassa ei paljon hokitkaan auta. Elsakin on yhden kenkänsä hukannut johonkin, eivät olleetkaan kuin ihan uudet kesäkengät jotka olisin laittanut talteen kevättä varten.

No, ennenkaikkea huolissanihan minä olen. Ei sitä osaa muutakaan. Turhauttavaa kun ei tässävaiheessa voi oikeastaan kuin odottaa aamuun, eipä päivystävä ilman ultraa voi todeta sen enempää kuin minäkään. Jalka reagoi ja turvotusta on tuntuvasti mutta ei näkyvästi. Ontuminen taas oli liiankin selvää.

Sunnuntaina käytiin Annen kanssa heittämässä pitkästä aikaa tunnin maastolenkki. Elsalta on toinen takakenkä irti joten käveltiin lähinnä ja jutusteltiin siinä samalla.
Olen todella iloinen että tuli lähdettyä, mieli piristyi ja sai raitista ilmaa :) Ja hevonenkin oli mielissään.

Eilen sain tilaamani 20m kuivaliinaneulosta jonka kävin Nummelasta hakemassa. Lauri oli ystävällisesti jättänyt Skodan tankkaamatta ja ajelin varoitusvalon kokoajan palaessa höyryillä kirkonkylälle. Otin Ergonkin vaan ihan sen vuoksi mukaan jos löpö loppuu ja joudun kantamaan lasta. Onneksi päästiin kuitenkin tankille asti - olin kotona käynyt kaikki jerrykannujen pohjat läpi ja ehkä sieltä puolisen litraa sain ylimääräistä tiristettyä tankkiin.

Tultiin vielä kaupan kautta kotiin ja Laurikin tuli suht aikaisin. Syötiin, konffailtiin, kirjoittelin meilejä ja kävin tekemässä tallia. Kun Julius meni klo 21 aikoihin nukkumaan ompelin yhdet vaippakuoret. Prototyyppi L-koon "Thunder" fleecevaippakuoresta on nyt valmis. Aamusella pääsin sovittelemaan kun poika heräsi ja se passaa mycke bra. Täytyy vaan katsoa miten tuota saisi järkevimmin pienennettyä M ja S -kokoon.
Muutenkin se kolmisen metriä mustaa fleeceä jonka ostin, on kulunut aivan hujauksessa. Kun lähden viemään kuivaliinakankaita tässä joku päivä taskuja varten Espooseen niin täytyy samalla hakea vähän lisää.

Tälläviikolla pitäisi vielä palaveerata Laurin serkun kanssa, tehdä koevedokset painomateriaalista, käydä hakemassa minulle Tetanus ja Juliukselle uusintarokotus (siinä meneekin sitten yksi yö valvomiseksi...) ja mielellään saada T-paidat Pilpalasta ja joku toimiva kirjanpito-ohjelma valittua (nuo demot joita olen kokeillut eivät ole vakuuttaneet). Lauantaina olisi taas tarkoitus mennä maastoon ja tahtoisin liikuttaa tässä joku päivä tamman muutenkin nyt kun ei ole enää liukasta.
..ja nukkuakin pitäis mutta eikös se ole toissijaista?

Domain on nyt pystyssä, www.hevitutti.com. Vaikka ei siellä vielä mitään ihmeellistä ole :)

Kaimani linkistä sain tälläisen tuloksen, kilpailuviettiä en allekirjoita, mutta muuten aika hyvin :)

---

Vihreä on yksi voimakkaimmista auran väreistä. Vihreä ihminen on erittäin älykäs. Hänen oivalluksensa on terävää ja nopeaa, hän on hahmottanut ongelman ytimen ja keksinyt ratkaisun ennen kuin toiset ovat edes epäilleet jonkin olevan pielessä. Mutta koska eteneminen alkupoisteestä päätepisteeseen on vihreälle niin nopeaa ja vaivatonta, häntä ei juurikaan huvita jäädä näpertelemään välivaiheiden kanssa.

Liian yksityiskohtaisesti määritelty projekti on vihreälle tylsä. Hän haluaa kehittää idean, laatia suunitelman ja antaa sitten toisten toteuttaa sen ja hoitaa hänelle itselleen tylsät yksityiskohdat.

Vihreä ihminen vetää puoleensa niin valtaa kuin rahaakin. Hän on nopean älynsä ansiosta erittäin tehokas ja halutessaan hyvinkin järjestelmällinen. Vihreä tunnistaa kaavat ja löytää ratkaisut nopeasti - ja kirjoittaa mielellään itselleenkin muistilistoja ruksattaviksi.

Jos vihreä saa itselleen valtaa, hänelle ei mikään ole mahdotonta. Hän on hyvin tavoitehakuinen ja määrätietoinen pyrkiessään omaan tavoitteeseensa. Tämän seurauksena vihreä myös helposti uppoutuu tyhönsä kaiken muun unohtaen.

Vihreä on myös erittäin voitontahtoinen ja kilpailuhenkinen. Hän ottaa mielellään riskejä ja saattaa sortua uhkapelin pauloihin, ainakin jos voitot ovat tarpeeksi suuria.

Vahvatahtoinen vihreä oli toidennäköisesti se, joka keksi lauseen ²It is my way - or the highway². Hänen mielestään hänen vaihtoehtonsa on ainoa oikea - ja älynsä turvin hän yleensä vakuuttaa, tai ainakin vaientaa, myös vastaväittäjänsä.

Sk 156 lk 157 vp 167 rl 45 ry 185 esy 20,5 la 4-

Tyydyttävät tyypit, matalaryhtinen syvä pitkä avo runko, leveä kaula, jyrkkä lapa, lyhyt säkä, kantava lanne, kapeat reisilihakset 7

Melko hyvin kestäneet lyhytsääriset ahdasasentoiset jalat, tj hieman pihdissä
Kookkaat hyvät kaviot, vuohisnivel hieman täyttynyt 8-8-7 (kestosta)

Ahtaat suorat käyntiliikkeet.
Ej liikkeet väljenevät hieman ja tj liikkeet ahtaat ravissa 6

Rauhallinen tutkia, hpl, pyrkivä ja tottelevainen ajaa, hätäinen pysähdyksissä 7

---

Mielestäni sinänsä aika hyvä lausunto, että luonnepisteet voisivat olla paremmat (eivät pysyvä ominaisuus) ja vuohisnivelen täyttyminen oli todella tilapäistä - ei siis kroonista.
Jalkapisteisiin olen tosi tyytyväinen.

Tamma on siis niin keskiverto kun vaan olla ja voi... plup-indexikin sillä on 99 :D

Minulla on aivan liikaa tekemistä. Hermostuttaa kun ei kykene repeämään moneen suuntaan ja puuhata kaiken sen parissa mitä haluaisi tehdä. Toisaalta nämä luppohetket ovat turhauttavia. Nyt poika nukkuu, hevosetkin tietty jo nukkuvat, ostamani kankaat ovat kuivumassa ja tilaukset on lähinnä toistaiseksi tehty ennenkuin saadaan selvyyttä asioihin.

Eli ei oikein mitään tähdellistä mihin voisin vaikuttaa juuri nyt.
Voisin melkein ottaa rommikaakaon jos pääsisi täpinästä hiukan eroon, en ole ratsastanutkaan moneen viikkoon joten "seisominen" nousee hattuun pikemminkin minulla kuin Elsalla (jolla ei ole vieläkään hokkeja...) enkä oikein osaa olla. Illalla minä ja Lauri kilpailemme siitä kumpi saa tehdä tekemättömiä tehtäviä. Meikä laittaa ruuan, käy heittämässä iltatallin, nukuttaa pojan..

Tänään tulivat tilaamani kylpyankat :D Olen vakuuttunut että pian nekin tutut, jotka eivät ole suunnitelleet lasten hankkimista, innostuvat nähdessään mitä kaikkea meille tulee myyntiin.
Okei, valikoima on vielä suht suppea mutta olen saanut toivomiani yhteistyökumppaneita ja esimerkiksi imetyspaidat ovat aivan omaa luokkaansa - suomalaisen pienen yrityksen ompelemia... lupaan etten liioittele kun mainitsen taikasanat pitsi ja sametti.. ja kokoja sx-xxl.

Kankaisiin on mennyt nyt rahaa. Kuivaliinaneuloksen minimitilausmäärä oli 20m, joten sitä nyt sitten on ja saa minulta ostaa. En tiedä käyttääkö kukaan muu mustaa kuivaliinaneulosta mutta pian sellaisiakin kestovaippoja on saatavilla. Tilaus tehdään niin ikään suomalaisesta yrityksestä jonka tuotteilla on avainlippu haussa. Laatua siis :)

Domainkin on varattu mutta dyndns ei eilen pystynyt varmistamaan visan numeroa - vielä ei saatu käyttöön mutta toivottavasti lähipäivinä. Ja Laurikin on päässyt jo Ubuntun suhteen ihan hyvään vaiheeseen. Tällähetkellä mikään ei jarruta projektia.
Toivon että päästään avaamaan viimeistään viikkoa ennen vuodenvaihdetta!