IRC-Galleria

Syvään sineen huokaa hanki
luonto hiljaa on talven vanki
odotamme pimeän laskeutuvan
vain kynttiläin kajo enää täyttää tuvan

Minä laitan meille teeveden kiehumaan
ja tulen peiton alle kainaloosi nojaamaan
Meillä on yhdessä lämmin ja hyvä
Sanoja ei tarvita - riittää ymmärrys syvä

Kosketan hellästi pehmeää tukkaa
paijaan sormillain poskesi nukkaa
Meidän pesäämme peiton alla
Ei kylmä pääse, ei viima puhalla

Matleenan masu pyöristyy
Onko vain ihra siihen syy?
Että tammani olisi vain lihava?
Vai syntyykö taas kesällä varsa ihana?

On poikia hällä jo kaksi
Joten seuraavaa toivoisin tammaksi
Se minulle omaksi ratsuksi jäisi
Ja perheemme jäsenenä eläisi

Saisi se olla emänsä kuva
Mutta luonteeltaan hieman siloteltuna
Ja sen kun varsasta kouluttaisi
niin siitä vielä yhteistyöhalukkaan saisi

Vaikka on Matleena rakkain mamma
on se silti niin omalaatuinen tamma
että on ehkä kaikille helpompaa
sitä rakkaudella hoitaa ja varsottaa

Vähän liikaa unta
sitten minttusuklaata
kohta onkin hevosten
aika ruokailla
Joko talven selkä taittuu?
ja pimeys ankea
Jo helmikuinen aurinko
lämittää hankea

Pieni Halla nukkuu
vielä sängyn pohjalla
Mut kohta senkin kutsun
on aika ulkoilla!
Villasukat punaiset
Pörröiset talvi-hevoset
ja puitten oksat lumiset
tuovat kevätmielet iloiset!

Heitän haasteen, että ainakin joku hevostalli.netin sennuista täyttelisi tämän päiväkirjaansa ja Inanna kans :)


1. Etunimi? // Jenni

2. Nimettiinkö sinut jonkun mukaan? // Trendejä seurattiin täälläkin

3. Luettele lempinimesi? // Zele, Zeple, Zelex, Shadou

4. Syntymäpäiväsi? // 16.09

5. Nimeä joku, jolla on sama syntymäpäivä kuin sinulla. // Ei tule mieleen

6. Asumismuotosi? // Pikkutilalla eläinten, miehen ja vauvamahan kanssa

7. Kengänkokosi? // 38-39

8. Vasen- vai oikeakätinen? // Oikea

9. Silmien väri? // Siniset

10. Poskipusu vai kielisuudelma? // Poskipusu

11. Pidätkö piilolinssejä? // En, silmät on korjattu laserilla

12. Onko sinulla tatuointia? // On yksi. En ikinä muista kummassa olkapäässä se on

13. Lävistyksiä? // Ei, eikä tule. En käytä edes korviksia

14. Poltatko? // En

15. Juotko? // Tällähetkellä en, mutta aikaisemmin on tullut herkuteltua paljon

16. Oletko koskaan juonut itsesi niin huonoon kuntoon, ettet muista mitään? // Ainoastaan pari kertaa

17. Lempijuomasi? // Battery, Black Thorn -siideri, vesi ja Ripassat

18. Lempiruokasi? // Texmex ja intialainen

19. Lempijälkiruokasi? // Riippuu tilanteesta, yleensä ei ole syytä pilata ruuan makua suussa millään makealla

20. Lempijäätelömakusi? // Uuniomppu tai lakritsi (sorbetit myös sangen rulets)

21. Lempivärisi? // Punainen, musta ja purppura

22. Lempikuukautesi? // Syyskuu

23. Kanada vai Amerikka? // Kanada

24. Lempituoksusi? // Terva

25. Lempiäänesi? // Kun hevoset syövät joulukauroja

26. Vuoden lempipäiväsi? // Sininen hetki tai kesällä ennen auringonnousua

27. Uskotko jumalaan? // En usko

28. Pidätkö presidentti Bushista? // Hän ei vaikuta ystäväpiiriini sopivalta henkilöltä

29. Onko sinulla nettipäiväkirjaa/blogia? // Tänne tulee rustailtua

30. Avaatko kengännauhasi, kun otat kengät pois jalasta? // Vain jos on pakko

31. Montako tyynyä käytät nukkuessasi? // Kahta

32. Esitätkö tähdille toiveita? // Mitenkäs tähdet voisivat mitään toiveita toteuttaa?

33. Katsotko vielä lapsille suunnattuja TV-ohjelmia/elokuvia? // Harvemmin, mutta joskus

34. Oletko sarkastinen? // Usein

35. Onko kukaan sanonut sinun muistuttavan jotain julkkista? // Ei muistaakseni

36. Jos olisit värikynä, mikä olisit? // Musta

37. Pidätkö lentokoneella matkustamisesta? // Enpä juuri, vaikka en vastustakaan

38. Kokeilisitko/oletko kokeillut benji-hyppyä? // En

39. Oletko koskaan laulanut yleisön edessä? // Joskus ollaan hoilattu karaokea, mutta yksin en

40. Monellako keikalla olet ollut? // En ole laskenut, mutta onhan noita

41. Onko sinulla iPodia? // Ei

42. Imuroitko musiikkia (Internetistä)? // En ole aikoihin imuroinut

43. Montako lainvastaista asiaa olet suorittanut? // En ole laskenut. Pieniä rikkeitä (ylinopeus yms) tulee aina välillä

44. Oletko koskaan ampunut aseella? // Ainoastaan ilmakiväärillä

45. Oletko koskaan tärvellyt tosissasi ja tahallasi toisen omaisuutta? // Pienimuotoisesti ehkä

46. Oletko koskaan lyönyt vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä? // Vuosia sitten

47. Oletko koskaan vahingoittanut itseäsi tahallasi? // Myönnettäköön että joskus kauan sitten

48. Suurin virheesi? // Samu-koiran hankinta (en jaksa selittää tarkemmin...)

49. Mikä on kotoa katsottuna kauimmainen piste, jossa olet ollut? // Ilmeisesti peräti Kypros

50. Jos voisit matkata minne tahansa, minne menisit? // Intia tai Etelä-Amerikka

51. Millainen on unelma-autosi? // Joko v6 70-luvun avomersu, tai sitten joku näistä uusista Mersun huippumaastureista. Jälkimmäinen tulisi tarpeeseen

52. Oletko sinut pituutesi kanssa? // Kyllä! Mielummin pieni kuin liian iso!

53. Pidätkö käsialastasi? // Onhan se ihan jees, ei vaan oikein terässä kun en juuri kirjoita käsin

54. Pidätkö itseäsi vahvana? // Kyllä, äitivainaata lainatakseni: "Jennissä on voimaa kuin pienessä kylässä"

55. Mistä pidät itsessäsi vähiten? // Ajoittaisesta saamattomuudesta

56. Nimeä jotain fyysistä, mistä itsessäsi pidät? // Minulla on hienot tissit

57. Nimeä jotain henkistä, mistä itsessäsi pidät? // Kyltymätön uteliaisuus ja tiedonjano

58. Jos olisit joku muu, olisitko itsesi ystävä? // Riippuen silloisesta luonteestani

59. Ketä ikävöit eniten? // Äitiäni

60. Homoavioliittojen puolesta vai vastaan? // Puolesta

61. Oletko homofobinen? // En

62. Oletko biseksuaali? // Kyllä

63. Ensimmäinen asia, jonka huomaat vastakkaisessa sukupuolessa? // Yleinen olemus

64. Onko sinulla ollut vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta asunnossasi? // No ei kai sentään... ;)

65. Minne haluaisit mennä ensitreffeillä? // Black Dooriin

66. Kuvaile täydellisiä treffejä! // Hyvää ruokaa, paljon keskusteluja ja ehkä erä Diablo II:a jonka jälkeen teille tai meille tai eriteille

67. Onko kukaan laulanut tai soittanut (musiikkia) sinulle henkilökohtaisesti? // En muista

68. Onko sinua suudeltu ilotulituksen aikana? // En ole ihan varma, koska ilotulitus meni ohi aktin aikana

69. Milloin sait ensisuudelmasi? // 14-vuotiaana oli ensimmäinen "oikea"

70. Onko joku yli 10 vuotta sinua vanhempi yrittänyt iskeä sinut? // Ainahan ne, vaan ei onnaa

71. Mikä sytyttää sinua? // Hymy, tilannetaju, herkkyys

72. Mikä tappaa kiinnostuksesi? // Kiilalippikset ja toisten väheksyminen

73. Oletko ujo? // Sana ei sovi kuvaamaan minua

74. Oletko liian ujo pyytääksesi ketään ulos? // En kyl

75. Oletko varattu vai sinkku? // Aviossa

76. Oletko koskaan rakastanut ketään? // Pari kertaa (jos sukulaisia ei lasketa)

77. Kelle sanoit viimeksi rakastavasi tätä? // Koiralleni Hallalle (kun Lauri väitti ettei kukaan rakasta sitä ;)

78. Milloin itkit viimeksi? // Taisi olla toissapäivänä

79. Oletko koskaan itkenyt ilman hyvää syytä? // Vaikka kuinka monesti

80. Oletko kiinnostunut jostain henkilöstä juuri nyt? // Monet ihmiset ovat kiinnostavia ja jännittäviä

81. Koti poislukien, missä kävit viimeksi? // Tallilla

82. Mitä kirjoja luet tällä hetkellä? // Imetä Oikein ja Konekansan Tarinoita

83. Mitä hiirimatollasi on? // Ei minulla ole mitään hiirimattoja

84. Lävistykset vai tatuoinnit? // Tatskat

85. Mitä katsoit eilen illalla TV:stä? // Meillä ei ole televisiota

86. Kenet haluaisit tavata juuri nyt? // En ketään, on mukava viettää aamupäivää yksinään

87. Jos voisit olla jonkun kanssa juuri nyt, niin kenen? // Laurin kanssa on aina kauniimpaa

88. Minkä väriset housut ja kengät sinulla on jalassasi? // Ei ole kenkiä vaan punaiset villasukat

89. Vihaatko tällä hetkellä ketään? // En

90. Kelle puhuit viimeksi puhelimessa? // Varmaankin isälleni

91. Mitä kuuntelet tällä hetkellä? // Takkatulen rätinää (näillä keleillä pitää lämmittää koko päivä)

92. Mitä söit viimeksi? // Liikaa viinikumikarkkeja

93. Viimeisin katsomasi elokuva? // Trauma

94. Pelottavat elokuvat vai onnelliset loput? // Pelottavat!!! :D

95. Kesä vai talvi? // Ei, kun syksy!

96. Halit vai suudelmat? // Halit

97. Rolling Stones vai Beatles? // Rolling Stones

98. Kissat vai koirat? // Koirat

99. Sano jotain-ihan-mitä-vaan itsestäsi! // Väsyttää hieman

Elettiin kevättä 2000. Olimme vihdoinkin Markon kanssa päättäneet ostaa diesel-mersun ja aika tarkka kohderyhmä oli w123 joko 200 tai 300-koneella.
Katsoimme ja kokeilimme muutamia ja loppujenlopuksi Hämeenlinnan Lintumäestä löytyi suklaanruskea hyvinpidetty ja alle 400t ajettu peli.
Koeajon jälkeen päätimme ostaa sen.

Purppura on d200, vuosimallia -83 ja se on alunperin uutena hankittu Hämeenlinnan Vehosta. Minun lisäkseni sillä on ollut aikaisemmin kaksi omistajaa ja huoltokirja kertoo säännöllisestä elämästä. Reppana ei siis tiennyt millaiseen pyöritykseen se joutuu kun päätyy minunkaltaiselleni ihmiselle. Ja rakkaita ovat yhteiset kilometrit olleetkin, vaikka vähän häpeillen olen seurannut aiheuttamiani vanhuudenvaivoja viime vuosina.

Ihan aluksi mersusta tuli "avoeroauto". Ajoin sillä pois Markon elämästä kesällä 2000 ja koska se oli nimissäni ja Honda Markolla, ei Hondaa sitten myytykkään ja jäin isälle velkaa hankintahinnan.
Heti kesäkuussa Johtis pääsi kiskomaan muuttokuormaa Loimaalla omakotitaloon, jonka vuokranantaja olikin tuntia aikaisemmin päättänyt hakemaan avaimet pois, kun "mieli oli muuttunut". Iso määrä muuttotavaraa jäi kummittelemaan pitkäksi ajaksi auton takapenkeille ja jotain siellä perähudlarissa saattaa olla vielä tänäkin päivänä. Kerrottakoon, että kävimme kuitenkin talossa sisällä syömässä taco-aterian (paikkoja sotkematta, ja irroitettu ikkuna laitettiin myös takaisin!) ennenkuin jätimme sen ikuisiksi ajoiksi odottamaan muita asujia.

Elokuu 2000 oli kohtalokas kuukausi joka erotti tiemme puoleksi vuodeksi.
Pikavisiitti Loimaalle oli taaksejäänyttä elämää ja olin lähdössä hakemaan sieltä osaa tavaroistani pois. Minulla oli kyydissä eräs Sini Hämeenlinnasta (ryyppykaveriksi) ja takapenkillä Samu-koira.
10-tietä Turun suuntaan ajaessamme oli ensin kaunis ilma, mutta sitten alkoi sataa ja pienet pisarat yltyivät nopeasti kaatosateeksi. Kehotin Siniä kiinnittämään turvavyönsä, koska olin kuukautta aikasemmin saanut sakot kyytiläisenä vöiden käytön laiminlyönnistä.

Rengon jälkeen, Tammelan kunnan alueella ennen Forssan rajaa on pitkä loivalta tuntuva alamäki joka kaartaa hiukan vasempaan. Siinä kohtaa tiessä oli tuolloin syvät urat ja koska Tammelan maalaiskunnassa ajetaan traktorilla paljon, oli tie mutainen.
Käännähdin hiukan kurkistamaan eteen tunkevaa koiraa, kun auto nytkähti ja tunsin perän irtoavan tiestä.
Tein vastaliikkeen, mutta kokemattomuuteni ja urien vuoksi siitä tuli ylimitoitettu ja seuraavaksi perä olikin toisella puolella auto.
En muista kuinka monta ohjausliikettä ehdin tehdä, mutta heittelehtiminen paheni, kunnes tajusin että matkaamme perä edellä kohti tuntematonta.

Sinä hetkenä ajatukset olivat lähinnä "voi vittu!" "mitä nyt tapahtuu" ja määrittelemättömän ajan (sekunti? Kaksi?) kuluttua kaikki alkoi lennellä, rymisi, koira paiskautui eteeni tuulilasiin ja Sinin päälle. Sitten tuli hiljaista.

Istuin jokusen sekunnin paikallani. Kädet tärisivät. Sini oli hengissä, koira oli hengissä, itseäni ei sattunut ja autokin tuntui olevan tukevasti paikoillaan. Käänsin virta-avaimesta sähköt pois ja sanoin että mennään ulos autosta.
Sinin puoleinen ovi ei auennet, mutta saimme kuskin puolen ovea senverran auki, että pääsimme kaikki kolme ujuttamaan itsemme siitä pihalle.

Ensimmäinen ajatukseni ulkona oli lohduton "Ei taideta ajaa tällä Loimaalle tänään".
Tuulilasi oli repsikan puolelta osittain irti ja murskana, konepelti ja etulokari rutussa ja katossa suuria lommoja ympärimenon johdosta.
Auto itse oli leveässä maantieojassa, vettä oli onneksi vain muutaman kymmentä senttiä. Olimme kuskista katsoen tien vasemmalla puolella mutta kuitenkin jälleen nokka menosuuntaan menossa.
Koska henkilövahinkoja ei tapahtunut, minua alkoi surettaa auton kohtalo jo heti alkuunsa kun kömmimme tielle ja pysäytimme ohiajavan auton että tämä soittaisi poliisit paikalle.

Forssan poliisit hommasivat traktorimiehen kiskomaan auton ylös, veivät kilvet samantien ja antoivat minulle varoituksen sakkorenkailla ajamisesta. Kesänakit olivat melkein sileät.
Isä tuli paikalle ja katsoin sydän syrjällään miten hän nuiji rautakangella autoni etulokaria irti renkaasta. Uskollinen autoni käynnistyi ja peruutimme sen erääseen tienhaaraan jossa kiinnitettiin hinausköysi ja auto kiskottiin Turenkiin kolarikorjaamolle. Köysi katkesi kolmesti matkan aikana.

Sinä syksynä asuin Tampereella, kävin hevoshierojakoulua ja ajoin Hondalla.
Myin hevoseni Säpsäyksen, että sain rahat mersun korjaamiseen ja maalaamiseen koska en olisi kuitenkaan pärjännyt ilman autoa. Remontti kustansi yhteensä yli 10 000 vanhaa markkaa. Mutta puolen vuoden kuluttua, helmikuun alussa kävin hakemassa Purppurani, joka loisti kuin uutena autona tuliterässä maalissa ja lommottomissa kilvissään.

Parisataa tuhatta kilometriä, kolhuja ja kiroiluja. Mutta koskaan ei ole minua tielle jättänyt silloin kun on päättänyt pihasta käynnistyä. Koskaan enää ei ole lähtenyt hallinnastani kun olen huolehtinut hyvät renkaat alle ja oppinut siihen mitä perseen alla tapahtuu.

Ja nyt kuuden vuoden jälkeen mietimme, viedäänkö 23-vuotias enää huoltoon ja kannattaako sitä koittaa katsastaa.
Aika varattiin, uusi takavetari odottaa peräkontissa ja jos vielä laittaisi isän vanhasta autosta plyyshipenkit kesäksi niin ei yhtään tarvitsisi hävetä uusien ja ilmeettömien romujen joukossa.

Johtis on toinen kotini (ja siltä se joskus näyttääkin), siellä on nukuttu, syöty, tapeltu ja rakasteltu. Juttuja riittäisi kerrottavaksi kommelluksineen vaikka kuinka, mutta luulen että lukijan kiinnostus autovanhusta kohtaan on rajallinen, joten lopetan tähän. - Tälläkertaa :)

...tänään alkoi taas uusi viikko jälleen kovien pakkasten merkeissä.
Kuitenkin koko viikonlopun ilma on kylmyydestä huolimatta ollut aivan ihana!
Aurinko paistaa, tammat lekottelevat takasiaan lepuuttaen sen hyväilevässä lämmössä ja tyyni sää saa tuntemaan niinkuin se -20 astetta olisi vain numeroita digitaalimittarissa.
Totuus selviää sitten kun menee siivoamaan karsinoita ;) Lantakasat saa hakata teräslapiolla irti kuivikepohjasta.

Olin eilen isän luona muutaman tunnin. Lauri meni töihin, joten ajattelin käyttää aikani mukavasti ja hurauttaa Solstrandiin. Toisin meinasi kuitenkin käydä, koska Eberspächer sanoi sopimuksen irti. Onneksi isä tuli sitten kuitenkin hakemaan minua ja kävimme perinteiseen tapaan kebabilla kuten silloin kun olin vielä pikkuinen ja asuin kotona.

Päivä oli mukava. Juttelimme niitä näitä isän siivotessa pakastintaan. Halla pyöri tohkeissaan mukana ja pureskeli pudonneita jääkokkareita.
Pakkasesta löytyi myös vuoden 98 puolukoita joita maistelimme.
Olin mennyt itse laittamaan pyykkejä ja isä lähti käymään toisessa huoneessa. Kun hän tuli takaisin, oli Halla seissyt PÖYDÄLLÄ ja ahtanut puolukoita purkista kitusiinsa!
Raivokkaan huudon saattelemana se oli sitten pinkaissut alas ja loppujenlopuksi nauroimme itsemme kipeäksi koiruuden uusimmasta tempauksesta. Halla oli tosin hiukan nolona ja puolukat menivät roskikseen.

Ennenkuin pakkaset hellittävät, olen kotini vanki.
Kirjastossa olisi tehnyt mieli kyädä. Palauttaa nuo kirjat ja lehdet ja lainata vähän parempia kaavalehtiä. Kaipailisin imetyspaidan kaavoja. Ja ohutta fleecekangasta tarvisi hankkia ja.

Tämä muistelo on ensikosketuksen Vihtiin. En olisi uskonut että jo vuoden kuluttua asumme siellä hevosten kanssa ja lämmitämme yli satavuotiasta hirsitaloa seinistä revityillä lastulevynpalasilla.

Oli sunnuntai-aamupäivä, Neukkulassa ei jaksanut venyä kun oli komea alkukevään ilma, joten päätimme lähteä Laurin kanssa ajelulle. Suuntasimme aluksi Johtotähden kohti Malminkartanoa ja kiipesimme jätemäelle tähyilemään talviunestaan heräävää Helsinkiä kohti.

Vanhempani olivat juuri ostaneet talon Lopelta, Pilpalasta, joten päätimme hiukan ajella sinnepäin vaikka talolla ei käytäisikään. Muuttokin tapahtuisi vasta vapun tietämillä. Niinpä Mercedes käännettiin ensi kertaa Vihdintielle ja annettiin mennä niin kauan kuin baanaa riittää pohjoiseen :)

Kuuntelimme levyjä, tähyilin tohkeissani maisemia ja juttelimme niitänäitä. Meillä molemmilla oli päällä valkoiset kauluspaidat ja siniset farkut, olo oli kuin vastarakastuneilla ja sellaisiahan toki olimmekin.

Kakkostien risteyksestä emme kuitenkaan kääntyneet Karkkilaan vaan lähdimme takaisin, Helsinginsuuntaan. Jo ennen kylän risteystä näin kirkontornin ja mainoksen Pyhän Birgitan raunioista ja tahdoin edottomasti poikeita sinne kun oli niin lähellä tietäkin.

Pieni unisen näköinen kylä keväisen sunnuntain kuulaassa paisteessa. Kuljimme rauniokirkon salissa, jossa oli taivas kattona ja vertailin sitä innoissani Pälkäneen ja Messukylän harmaakivisiin jotka olivat samalta aikakaudelta.

Päätimme vielä käydä mäen päällä katsomassa uuden kirkon kirkkomaata. Sitä ennen kuitenkin tutustuimme kyläkauppaan (Silloinen Vikseri) ja haimme molemmille Batterytölkit sekä yhteisen paketillisen kylmäsavulohta jotka söimme autossa kirkon kupeessa.
Kiertelimme katselemassa vanhoja paasia ja lukemassa nimiä, enkä olisi oikeastaan välittänyt edes lähteä pois.

Matkalla takaisin pyörähdimme vielä Nummelan keskustan kautta. Silloin oli uuden liittymän remontti meneillään. Vuoden kuluttua tästä Meritien ylikulku oli ollut jo hyvän aikaa valmis.
Sanoin Laurille että muutetaan jonain päivänä Vihtiin, mutta hän oli sitä mieltä että se on ehkä vähän liian kaukana pääkaupunkiseudusta. Tänä päivänä, kun asumme Vihdin pohjoisimmissa perukoissa, olen hetkittäinen samaa mieltä, mutta toisaalta meillä on täällä oma rauha ja kohtuumatka ihan minne vaan.

Päivän extrat olivat viellä Veikkola ja Bodom, jonka jälkeen palasimme Paloheinään ja jatkoimme elämää vastarakastuneina. Ei se ole tainnut loppua vieläkään ;)

Lueskelin kaimani päiväkirjaa ja se sai minut jokseenkin liikuttuneeseen tilaan. Samaan paatokseen en nyt kykene, mutta tuli tahto muistella menneitä. Taidan hypätä lähes kymmenen vuoden taakse.

Minulla oli monenlaisia odotuksia 96-vuoden Assemblyista. Kesä oli mennyt vähän toivottomissa merkeissä, olin mokannut pahasti parissa paikassa ja ylipäätään poika johon olin ollut ihastunut ei tuntunut piittaavan minusta (tai jopa useampi poika).
Lähdin kuitenkin mielelläni partyille. Olin juuri aloittanut 9. luokan toiseen kertaan enkä tuntenut oloani kovin kotoisaksi uusien ihmisten kanssa. Itseasiassa koulunkäynti ei kiinnostanut sen enempää kuin edellisvuonna.

Olin aamun koulussa jotta pääsin ruokailemaan ja sen jälkeen hipsin rautatieasemalle, ostin lipun (15v pääsin vielä lastenlipulla!) ja jäin odottamaan seuraavaa junaa.
Oli lämpöinen loppukesän päivä. Olin pukeutunut S-marketin muovikassiin (tuoreus, laatu, oikea hinta) ja hameeseen. Laittanut lyhyellä matkalla pomimiani kukkia hiuksiini.

Jonkin aikaa Messukeskuksen takana hortoiltuani löysinkin Topsyn ja tunnin-parin päästä Nosfen. Istuskelimme, jauhoimme kakkaa ja katselimme kun Damonesin pyörimistä alarinteessä. Siellä oli aloitettu jo aikaisin. En muista oliko meillä alkoholia, mutta fiilikset alkoivat nousta. Selvisi, että sinä vuonna sisäänkäynti oli toisella puolella, eli siellä missä Messuhallin pääsisäänkäynti on. 95 Assyille mentiin pohjoispäädyistä.

Illemmalla alettiin olla jo Tunnelmissa :) Xaztur oli jossain vaiheessa ilmaantunut paikalle, joten liimauduin hänen seuraansa ja tapasin muitakin VDC-membereitä. Mm. niitä jotka olin kuulemma tavannut Abduilla, mutta en kuollaksenikaan muistanut mitään. Eräs oli söpö "mantelisilmä" (vaikka hitto soikoon siniset ne silmät olivat!!) jonka kanssa oli ollut enemmänkin juttua aikaisemmin. Varmaan koko groupin turhin jäsen, Bishop.
Näillä Assyilla tapasin ensikertaa myös tulevan aviomieheni, vaikka en sitä silloin tiennytkään. Pieni farkkupaitainen poika, joka hoki kerta toisensa jälkeen "Buthros Buthros Ghali! Bueno Estente!" ja oli muutenkin aika omalaatuinen kaveri. Juu, olemme katsoneen Fast Show'ta jälkeenpäin ;)

Välillä pyörin myös Kakan ja Duncanin kanssa ja etsiskelin silmilläni tuttuja. Tulihan niitä siinä morjestettua. Jossain vaiheessa eksyin kuitenkin enemmän ja enemmän Bissen, Swagin ja Goozhin seuraan ja ilta päättyi sitten ensiksimainitun kainaloon nukkumahallissa. Mainittakoon että kiltisti nukuimme vaikka samassa makuupussissa oltiinkin. Mutta kyllä sellainen sekoittaa pienen tytön pään.

Seuraavana aamuna Bisse halusi suihkuun ja lähdimme käymään heillä jossain Espoonlahden suunnalla. Peseydyin itsekin ja sain puhtaan T-paidan lainaan. Voi kun muistaisin minne olen sen vuosien varrella hävittänyt. Koskaan en sitä hälle palauttanut, mutta ilmeisesti joku sitten nyysi sen. Prodigyn Hi-Voltage-Experiencepaita. Se oli minulla ainakin vielä joulukuun Pornopartyilla jossa levitin majoneesit lahjakkaasti ympäri valkoisia vaatteitani.

Siitä se kai sitten lähti. Yksi paskoista ajanjaksoista elämässäni.
Siltä loppuvuodelta on hyviä muistoja ja sitten myös niitä huonompia. Vitutusta ja katkeruutta. Muutamaan kuukauiteen mahtuu paljon ja myös minulla ne sisältävät tunteita joita en ole ihan kokonaan käynyt läpi vaikka tästä onkin jo paljon aikaa.

Viimeisen rakastelukerran jälkeen, joulukuussa, hän kysyi minulta: "itketkö sä?"
Valehtelin että en ja painauduin peiton alle. Nukuin siinä huonosti sen yön, koska jossain sisimmässäni tiesin etten tulisi sinne enää ikinä. Kumpikaan ei koskaan sanonut ettei tavattaisi enää, mutta niin ei vaan tapahtunut. En ole nähnyt kundia koskaan sen jälkeen kun hän jätti minut kevarin kyydista TKK:n graafisen tekniikan pihaan.

Lähdin kävelemään kohti uusia "seikkailuja"

Odotellaanpa inspiraatiota! Sain eilen hankittua hienoja neppareita oikein Nummelasta asti. *aplodeja kiitos*

Jos sitten vielä jaksaisi vähän tonkia noita äärettömän syviä kangaskasseja ja päättää mitä paskartelisi tämän päivän ratoksi. Aamu vaan ei ole alkanut kovin pirteissä merkeissä.
Tai alkanut ja alkanut.. nukuin ensimmäistä kertaa pirun huonosti silkkojen asentovaikeuksien vuoksi. Kun on tottunut nukkumaan kyljellään tai ns. lumbago-asennossa, niin selällään ollessa heräilee jatkuvasti. Selän hitpointsit laskivat aina kun koitin asettaa itse kyljen ja Laurin varaan sopivasti ettei vatsa ole liikaa sänkyä vasten ja loppujenlopuksi siitä ei sitten tullut mitään.

Aamuäreänä lähdin viemään hevoset pihalle ja nyt pitäisi saada kelkka liikkeelle. Parin tuntia olen yrittänyt.

Kahtena viime yönä olen nähnyt paljon unia. Viime yönä sitäkin hämärämpiä. En osaa laittaa niitä järjestykseen, mutta kirjoitan jokusen katkelman.

Eräässä kohdassa untani kävelemme Hallan kanssa rantaa pitkin jäällä. Halla näkee metsässä ihmisen ja minulla on täysi työ saada se seuraamaan minua ettei se lähde tyypin perään. Juoksemme rätisevän jään yli rantaan. Minua pelottaa ettei se kestä meitä, mutta kestää kuitenkin.

Toisessa kohtauksessa olen ex-työkavereita katsomassa Hesessä. Jutellaan niitä ja näitä. Eve kertoo että he joutuvat kiertävässä vuorossa siivoamaan vessat nykyisin ja siihen menee 2h kerrallaan. Olin ajatellut pyytää että Pia ottaisi minut vielä töihin, mutta luovun ajatuksesta koska se tuntuu epämiellyttävältä.

Olemme Laurin kanssa Hämeenlinnassa Aulangolla. Siellä on paikkoja joita olen nähnyt aijemmissa unissani vuosien varrella ja joita ei oikeasti ole olemassa.
Menemme katsomaan jotain nähtävyyksiä, joita varten meillä on myös kartta. Kartassa on alue "Näkymätön maa", jossa ei näy kartan kohdalla mitään. Oikeasti siellä on myyntikojuja joissa myydään mm. kuivattuja silokkeja. Lauri aikoo ostaa niitä ja minua harmittaa kun en raskauden aikana niitä kuitenkaan voi kokeilla. Osa alueen rakennuksista on vajonnut vuosien varrella osittain maan sisään ja ihmettelemme miten eräskin "ruusutaloksi" -nimetty hirsirakennus on selvinnyt ilman lahovaurioita. Johtuu varmasti kuivasta maaperästä.

Viimeinen uni ennen heräämistä sai minut miettimään mitä kuuluu vanhalle koulukaverilleni Riinalle. En ole nähnyt häntä vuoden 99 jälkeen jolloin olimme juhannusaattona Markon kanssa Hämeenlinnassa.

Tässä unessani Queen-yhtye oli tulossa Hämeenlinnaan ja menin myös paikalle katsomaan kun heidän piti kulkea erääseen levykauppaan. Siihen oli kokoontunut porukkaa ja havaitsin siellä Riinan pitkä nahkatakki päällä ja puolipitkät kiharat avoimina.
Juttelimme, kerroin hänelle Matleenasta ja sen varsoista ja Riina sanoi alkaneensa ratsastaa paikassa nimeltä "Leon Kolossi" (jopa on nimi!). En tiennyt paikkaa ja hän yritti selittää sitä minulle.
En muista mistä muusta juttelimme, mutta unessa hän asui edelleen Hämeenlinnassa.
Missähän hän oikeasti on?

Pienessä mökissä, aivan kaupungin laidalla eli pieni robotti parhaana ystävänään pikkuinen tietokone. Ne pelasivat päivät pitkät shakkia, tammea, ristinollaa ja kaikkea sellaista mitä pikkuiset robotit ja tietokoneet tykkäävät yhdessä tehdä.

Eräänä päivänä pieni robotti sanoi pienelle tietokoneelle. "Minä olen kyllästynyt ainaiseen pelaamiseen, tahtoisin nähdä mitä muuta tässä maailmassa on, kuin meidän pölyiset nurkkamme." Pieni tietokone printtasi syvän huokauksen ja naputti: "Ehkä sinä pääset toteuttamaan unelmiasi, minä tulen keräämään pölyä poweriini niin kauan että tuuletin leikkaa kiinni ja konkkani ylikuumenevat. Se on minun kohtaloni." Pienen robotin mielessä kuitenkin kuumotteli kovasti nähdä olisiko maailmalla sille jotain tarjottavaa ja se totesi: "Kuule! Minä tulen ehkä katsomaan sinua joskus, mutta maailmalla voi olla minulle jotain sellaista mitä sinä et pysty minulle tarjoamaan." Sitten pieni robotti raahusti toiseen huoneeseen boottaamaan itseään.

Sattuman sormet puuttuivat kuitenkin peliin. Pienen robotin ollessa tiedottomassa ja avuttomassa tilassa, sattui pari murtovarasta huomaamaan pimeänä olevan talon nurkassa hohtamassa pienen tietokoneen ledit. "Hahaa! Tuon rohjakkeen myynnistä voisimme saada huomisen ruokarahat!" totesi finninaamainen roisto veljelleen Keltakynnelle. "Ja täysin vartioimatta!", veli totesi, "sen me viemme Erkin Elektroniikkaan heti huomenaamulla!"


Kun pieni robotti oli saanu itsensä bootattua ja puhdistettua paineilmalla pahimmin pölyttyneet komponentit, se päätti mennä ehdottamaan pienelle tietokoneelle erää shakkia. Huoneeseen astuessaan sen oli ajettava kamera-ajurinsa uudelleen ennenkuin uskoi että siinä missä pieni tietokone oli vielä illalla maannut, oli nyt vain muutama pölypallo ja yksinäinen verkkokaapeli väkivalloin keskeltä revittynä. "Voi minua", nyyhki pieni robotti, "Minä se vain unelmoin maailmasta ulkopuolella ystäväni unohtaen. Nyt hän on lähtenyt ja se on oikein minulle!"
Pieni robotti avasi ulko-oven ja astui aamuhämärän tihkusateeseen. "Nyt minulla ei ole enää mitään joka estäisi minua etsimästä onnea..."

Mutta missä ikinä pieni robotti kulkikin, se tunsi olonsa yksinäiseksi. Sen diodit narisivat maanteiden hiekasta eikä kukaan antanut sille paineilmaa niiden puhdistamiseen. Ihmiset tönivät sitä ja pian se sai huomata toisten tietokoneiden ja robottien olevan ihmisten orjuuttamia, eikä niillä ollut aikaa edes jutella pienen robotin kanssa. Kerran se jo luuli löytäneensä ystävän eräästä rahapeliautomaatista, mutta syydettyään viimeisen kolikkonsa sen uumeniin, automaatti mykistyi eikä enää vastannut pienen robotin ystävällisistä jutteluyrityksistä huolimatta.

Eräänä päivänä pieni robotti sattui kulkemaan erään liikkeen ohitse ja sille tuli vastustamaton halu poiketa sisään. Tämä kyseinen liike oli, kuten varmaan jo arvaatkin, nimeltään "Erkin Elektroniikka" ja siellä pieni robotti näkikin pikkusen tietokoneen lepäävän hyllyssä niin seesteisen näköisenä että sen prosessori oli pakahtua. Pieni robotti käveli hyllyn luokse ja kosketti tietokoneen pintaa. Samalla sen kamerat kohdistuivat hintalappuun joka sanoi: "100 yksikköä".

"Minulla olisi ollut 100 yksikköä vielä pari päivää sitten", pieni robotti meinasi vajota epätoivoon, "mutta koitin ostaa sillä ystävyyttä ja löytää jotain parempaa kuin elämä on eteeni tuonut!"

Pitkään ei pieni robotti saanut seistä sammuksissa olevan ystävänsä rinnalla, kun Erkki saapasteli paikalle. "Jos sinulla ei ole varaa ostaa mitään, niin häivy täältä tai kutsun robottirankkurin viemään sinut romuttamolle!" Pieni robotti putosi polvilleen Erkin edessä ja rukoili tätä auttamaan jotta voisi pelastaa ystävänsä. Jopa Erkin alumiinisydän heltyi ja se sanoi, "Katsotaan mitä voin tehdä hyväksesi.. minulla on kyllä eräs ystävä joka kenties voi auttaa sinua!"
Tietenkin Erkin mielessä oli ensisijaisesti saada rahaa pienen tietokoneen myynnistä, koska niin antiikkista vehjetta olisi vaikea kaupitella ihmisille. Mutta kauppiaankin sydämessä elivät lapsuudenmuistot joissa hän kirmaili kedoilla oman pienen robottinsa kanssa ja juotti yhteen sen palaneita piirejä niin pitkään kuin hänen taitonsa riittivät pitämään robottia kunnossa.

Mikä voisi olla pienelle robotille kamalampi paikka kuin Rankka-Sakarin Suolakaivos?
Kuitenkaan hetkeäkään empimättä se marssi syvälle syövyttäviin höyryihin ja raatoi ruosteen vallatessa sen pinnat, kokonaista kaksi kuukautta tienatakseen 150 yksikköä.
Sen liikkeet kävivät hitaiksi ja kankeiksi, pari sormea lakkasi toimimasta ja sen ääni muuttui narisevaksi, mutta se ei hellittänyt ennenkuin oli valmis nostamaan ansionsa ja nousemaan punaruskeaksi muuttuneena takaisin aurinkoon.

Varmaan ihmettelet minkä vuoksi se teki ylimääräistä työtä? Eihän pienen tietokoneen hinnaksi oltu sovittu kuin 100 yksikköä, eikä edes Erkki ollut niin julma että olisi ottanut epätoivoiselta robotilta ylihintaa, niin helppoa kuin se olisi ollutkin.

Kotona pieni robotti asetti pienen tietokoneen pöydälle, avasi hellävaroen sen kotelon ja alkoi suolahuurujen korroosioimilla sormillaan tehdä toimenpiteitä koneen uumenissa. Se asetti uutuudenkarhean pumppuyksikön tietokoneen viereen, kaatoi jäähdytinnesteet putkiin ja ilmasi ne. Sen jälkeen se jännittyneenä painoi tietokoneen käynnistysnappulaa.

Tietokoneen bootatessa pieni robotti otti esiin Erkilta kaupanpäälisiksi saamansa öljykannun ja alkoi hieroa sitä itseensä, jotta pahimmat ruosteet lähtisivät pois. "Ne ovat kuin arpia, kunniakkaassa taistelussa ystävyyden puolesta", printtasi pieni tietokone kun se ensimmäisen kerran kuukausiin heräsi ja huomasi ajastimensa hypänneet ison loikan sitten viime käynnistyksen. Vielä iloisemmaksi se tuli havaitessaan siihen integroidun uutuudenkarhean vesijäähdyttimen ja sen tuoman viileyden pölyisten väsyneiden tuulettimien sijaan.

"Suuri maailma ei ole minua varten!" totesi pieni robotti, "Minä tyydyn siihen mitä minulla täällä kotona on, eikä se ole edes kovin vähäistä se! Minulla on ystävä jonka kanssa jokainen hetki on arvokas, sillä koskaan ei tiedä saako enää uutta tilaisuutta."

Ja niin pieni hieman ruosteinen robotti ja olonsa nyt kevyemmäksi tunteva pieni tietokone jatkoivat shakin, tammen ja ristinollan pelaamista tyytyväisenä eksistenssiinsä. Ja varmasti pelaavat siellä vielä tänäkin päivänä.