IRC-Galleria

Olin aika pieni, ehkä suurinpiirtein ala-asteen ensimmäisillä luokilla tai jopa nuorempi kun olimme äitini kanssa käymässä Hanna-tädin luona Tikkurilassa.
Kävimme kävelyllä ja minä näin suuren määrän lumoavia kiviä jonkun tien penkassa.

Keräsin kiviä talteen ja matkalla näin niitä lisää. Kauniita pieniä, kosteana kullanhohtoisinä kiiltäviä, valkoisia marmoripintaisia.. monenlaisia hienoja yksityiskohtia. Ja minun oli saatavana nuo kivet mukaani. Mitä tahansa kiveä katsoinkin, huomasin siinä upeita yksityiskohtia ja pian niitä olikin jo niin paljon etten jaksanut kantaa enempää.

Äiti oli sitä mieltä että ei ole mitään järkeä raahata isoa pussillista kiviä mukanani. Mutta kuinka olisin raaskinut jättää nuo luonnon upeat taideteokset makaamaan vailla huomiota jonnekin ojanpenkalle. Otin ne mukaani ja kannoin uskollisesti kerrostalojen luokse.

En muista tapahtuiko tämä jo kun olimme menossa sisään vai vasta sitten kun oli kotiinlähdön aikana. Nimittäin tässä kävi sitten kuitenkin niin että kivet jäivät Kuninkaalaan koristamaan parkkipaikanreunaa. Jos nyt koristamisesta voidaan puhua. Sillä kun katsoin upeaa kokoelmaani, en nähnytkään muuta kuin tavallista soraa. Sitä samaa mitä oli kaikkialla muuallakin. Sinne ne kivet hukkuivat kaltaistensa joukkoon, solahtivat samaksi harmaaksi massaksi muiden kanssa.

Sillä kivet ovat kuin ihmiset.

Kun tarkastelet niitä yksi kerrallaan, huomaat kauniit persoonalliset yksityiskohdat, kimaltavan särmän, kultahippuset harmaassa kyljessä. Oranssinkukertavan kuvion tai kellertävät seittimäiset piirrokset jotka risteilevät halkoen yksitoikkoista aavikkoa. Jokainen niistä on uniikki ja aito, omalla tavallaan hyvin kaunis ja arvokas.

Mutta kun katseesi liitää yli sorakentän et näe mitään erityistä.
Et näe, mitään erityistä.

Eksyin Ladymoon blogiin ja pakkohan tämä oli napsauttaa itselle ;)

Mene kännykkäsi nimilistalle!

Nimi 1:
Onko hän hauska?: onhan tuo hassunhauska ihminen
Oletko halannut häntä?: melko varmasti
Joku muisto hänestä?: viski-ilta!!
Kuka hän on?: Annahan siellä ensimmäisenä komeilee

Nimi 5:
Missä tapasitte ensimmäisen kerran?: Junassa matkalla Abduille 97
Onko hän sinulle tärkeä?: Ei mitenkään huipputärkeä mutta mukava tyyppi kyllä
Hänen nimensä viimeinen kirjain?: N
Kuka hän on?: Rauli aka Kepa aka Aropupu

Nimi 8:
Tyttö vai poika?: tyttö
Rakastatko häntä?: en
Oletko puhunut hänen kanssaan puhelimessa?: vuosia sitten
Kuka hän on?: Eräs toinen Anna Tampereelta jota en ole nähnyt since 03

Nimi 10:
Kuinka kauan olette tunteneet?: Vuoden verran
Oletko ikinä suudellut häntä? No en sentään ;)
Oletko kertonut hänelle salaisuuksiasi?: Tuskin mitään isompaa
Kuka hän on?: Sirja elikkästen Cloory

Nimi 16:
Onko hän kaunis/komee?: En tiedä
Tunnetko hänet hyvin?: En ollenkaan
Onko hän varattu?: En tiedä
Kuka hän on?: Eräs ihminen jonka piti tulla jeesaamaan Elsan ktk mutta ei päässyt

Nimi 18:
Onko hän sukua sinulle?: Ei
Millainen hän on luonteeltaan?: Iloinen ja hauska
Tunnetko hänet hyvin?: En erityisen hyvin
Kuka hän on?: Entinen duunikaverini Eve

Nimi 20:
Oletko lähettänyt hänelle tekstiviestejä?: En muista
Onko hän tyttö?: ei
Onko hän samassa koulussa kuin sinä?: Ei
Kuka hän on?: Geelus Gaybukkakaeus

Nimi 23:
Minkä ikäinen hän on?: En tiedä, varmaan jotain 50
Asuuko hän samalla paikkakunnalla kuin sinä?: Asuu
Vihaatko häntä?: En erityisesti pidäkkään
Kuka hän on?: Entinen heinänmyyjä jolla oli taipumusta ohareihin

Nimi 26:
Oletko käynyt hännen luonaan?: EN!
Onko hän hauska?: EI!
Millä kirjaimella hänen nimensä alkaa?: H
Kuka hän on?: Kännykässä nimellä Hevosukko. Pidän numeroa siellä siksi että tiedän olla vastaamatta kun soittaa

Nimi 27:
Oletko halannut häntä?: Olen
Oletko nähnyt hänet humalassa?: Tottahan toki, useasti
Onko hän sinua vanhempi?: Hieman
Kuka hän on?: Lauri

Nimi 29:
Onko hän kaunis?: Ei erityisemmin
Joku muisto hänestä?: Joimme teetä hänen kämpillään
Onko sinulla hänen mese?: No jaa-a
Kuka hän on?: ex-tuttuni Iina

Nimi 32:
Onko hän läheinen sinulle?: Ei erityisemmin
Oletko koskaan halannut häntä?: En
Oletko ollut ihastunut häneen?: Nope
Kuka hän on?: Jaana joka kävi Elsalla muutaman kerran ratsastamassa

Nimi 37:
Yksi sana, joka kuvaa hänen luonnettaan?: Persoonallinen
Asuuko hän pääkaupunkiseudulla?: Kyllä vain!
Oletko nähnyt hänestä unta?: En muista mitään erityistä kertaa mutta mahdollista kyllä
Kuka hän on?: serkkuni JLM!

Nimi 40:
Kuinka vanha hän on?: Varmaan jotain 30 (???)
Vihaatko häntä?: No en!
Pidätkö hänestä?: Toki
Kuka hän on?: Joonas eli Synteesi

Sitten mene saapuneisiin viesteihin.

EKA VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Minä vuonna tämä henkilö on syntynyt?: -78 (?? tai sinnepäin)
Onko hänellä ollut jo syntymäpäivä tänä vuonna?: En tiedä
Onko kyseinen henkilö enemmän komea vai kaunis?: Kaunis :)
Kuka hän on?: Bisneskumppanini Minna Jet Citystä

NELJÄNNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Ovatko hänen vanhempansa eronneet?: En tiedä (muistelisin että aiheesta on juteltu joskus mutten sano varmaksi)
Entä mitä he tekevät työkseen? En kyllä tiedä sitäkään!
Tunnistavatko hänen vanhempansa sinut kun tulet heitä vastaan?: Tuskin
Kuka hän on?: Anne eli Hetan omistaja

VIIDENNEN VIESTIN LÄHETTÄJÄSTÄ.
Voiko hän luottaa sinuun?: Miksipä ei
Oletko seurustellut kyseisen henkilön kanssa?: En tod!
Tietääkö hän viimeisen seurustelukumppanisi (jos sellaista on)?: Eiköhän sen arvanne
Kuka hän on?: Mirkka joka omistaa orin Millin Nokinen (eli Matleenan varsan isän)

Mitämitä, eihän mulla ole koskaan kiire ;)

Huomenna ollaankin sitten kirkonkylällä lastenmarkkinoilla koko päivä, pitäisi jollain tavalla valmistautua koitokseen, mutta minä vaan istun koneella ja kirjoitan tähän onnettomaan blogiin ;)

Hintatiedot pitäisi ottaa ylös ja vähän miettiä mitä kaikkea otan mukaan ja mitä en, joku pöytäliina vissiin ja sitten printata hinnastoja ja kunhan mersu tulee kotiin, katsoa onko mun rekki ok kun messujen jälkeen piti ruuvailla se palasiksi. En edes tiedä missä ne ruuvit on, toivottavasti löytyy.

Mulla on ollut aika hyvä ja tasapainoinen olo koko viikon. Nyt tietty väsyttää vieläkin tuo toissaöinen varsavalvominen. Nukuin viimeyönä yli 10h mutta tuntuu että tarttisin vielä vähän lisää extraa. On ollut vaan sellainen olo että just nyt tarvitse tilaa itselleni, ajatusprosessi on vielä kesken. Nämä markkinat tuli hyvään aikaan ja sunnuntaina pitää tehdä taas reilusti päivityksiä.

Elsa ja Giitta pitäisi viedä alalaitumelle vielä viikoksi, mutta sen jälkeen saavat jäädä pysyvästi pihaan kunnes Elsa on varsonut. Sen tissit ovat vieläkin kuin nahkarukkaset, mutta ei sitä ensikertalaisesta toisaalta tiedä kuinka nopsaan maidon nostaa sitten kun on aikeissa pukata vauvaa pihalle. Harmittaa kyllä kovasti etten löytänyt Giittalle laidunkaveria siksi aikaa. Pitää toivoa ettei se revi tyystin verkkareitaan kun joutuu olemaan ilman Elsaa viikon tai pari. Näköyhteys hevosilla sentään on.

Kuten eilisestä päiväkirjamerkinnästä käy ilmi, oli Tammelassa hyvissä ajoin - ennen klo 14. Tamma piehtaroi juuri sopivasti pienessä varsomistarhassa kun ajoin pihaan ja oltiin ihan fiiliksissä että kyllä se kohta sieltä tulee. Muutenkin välillä kulki rauhattomasti ja ja tömisteli. Kävi pieharoimassa.

Aika vaan kului ja olisi tullut aika lähteä nukuttamaan lasta joten päätin jäädä Juliuksen kanssa Suvin luo yöksi. Lauri käväisi tervehtimässä tammaa ja toi Batterya minulle. Klo 22 alkoi jo hämärtää. Ja Matleena jatkoi samaa rataa. Se käveli tarhassa ympäri, vaikutti levottomalta ja muutenkin hermostuneelta. Välillä se kävi ikkunan takana katsomassa syyttävästi meitä - en tiedä huomasiko se että katselemme.

Puolen yön jälkeen alkoi olla jo tosi pimeää ja nökötimme nenät lasissa kiinni tuijottaen ikkunan alla olevaan tarhaan. Tamma muuttui aina vaan levottomammaksi, kävi maaten, nousi ja kiersi tarhassaan. 1:05 se maatessaa yhtäkkiä ähkäisi ja noustessaan ylös huomasimme että vedet olivat tulleet. Tamma hörisi ja haisteli, alkoi olla jo ihan fiiliksissä varsan vuoksi.
Muutamassa minuutissa se ponnisteli etujalat ja pään näkyviin, pimeässä tosin erottui vain jotain valkoista mustan hahmon hännän alla.

Odottavan aika on pitkä, mutta ponnisteluista huolimatta tuntui että varsa tule ulos enempää. Suvi kävi hieman auttamassa ja varsa luiskahti maailmaan. Hän repäisi nopeasti kalvot ja kipitti takaisin sisälle - jätettiin tamma huolehtimaan kun varsa kerran oli ollut hyvissä voimissa. Hetken hevoset makasivat. Sitten Matleena nousi ylös kiivaasti höristen ja alkoi nuolemaan varsaa. Kaikki sujui aivan kuten aina ennenkin.

Tämä oli tosi reipas varsa, alle puolessa tunnissa nousi tukevasti jaloilleen ja jos sattuikin kaatumaan, pääsi heti ylös. Varsa oli heti tosi "vanhan" oloinen. Ei ollenkaan sellainen jolla luut kolisee vaan suht täydet kupeet, varmat askeleet ja "asiantuntijan" elkeet. Se juoksi ja taaperteli määrätietoisesti emänsä ympärillä joka kieppui höristen ja koitti vähemmän hellästi tuuppia pikkuista imemään. Jälkeisetkin putosivat ennenpitkään ja olivat täydelliset.

Imemisessä oli vähän hankaluuksia aluksi kun varsa oli niin korkea eikä tajunnut kumartua nisän perässä. Varmistimme kuitenkin että se sai imettyä jonkinverran maitoa parin tunnin sisään. Sitten oli pakko otta pienet torkut.
Jostain syystä Matleena oli tosi huolestuneena kokoajan tuossa varsomistarhassa ja varsa sai levätä hyvin vähän. Tamma ajoi sen aina ylös etusella tai puremalla ja taas ne kiersivät kehää. Varsa kuitenkin sai syödäkseen, kakkasi ja pissasi ja ne pääsivät ennen lähtöäni tutumpien hevosten pariin.

Voi olla että outo tarha ja tutun johtajatamman puuttuminen vaikutti Matleenan synnytykseen niin että se pitkittyi ja tamman supistukset olivat siksi heikot. Sen kuulemma tunsi kun auttoi varsaa maailmaan. Matleena oli kuitenkin kipuillut jo pitkin päivää ja valuttanut maitoa eli olisi laittanut varsan ehkä jo aikaisemmin jos olisi tuntenut olonsa turvallisemmaksi.
Tämä on kuitenkin ihan vaan spekulaatiota, ihan mahdollista sekin että varsa olisi syntynyt itsekin. Nyt katsottiin vaan parhaaksi auttaa hieman.

Tässä on se tammavarsa jota olen odottanut vuodesta 2002.. joten nyt pidetään peukkuja että homma lähtee alun jälkeen sujumaankin yhtä hyvin. Mikäli en itse pitäisi varsaa niin Suvi haluaisi sen itselleen ;) Joten tämä ei ole myynnissä.

Matleenan ensimmäinen tammavarsa syntyi viime yönä noin 1:20.
Todella vahva ja valmis varsa, iso tähtipäinen ruunikko.
Viihdytän yksityiskohdilla myöhemmin, nyt järki ei riitä kun olen valvonut lähes koko yön. Kerrotakoon kuitenkin että kaikki osapuolet voivat hyvin ja Matleena on jälleen kerran äärimmäisen ylpeä kauniista varsastaan.

Kuvia:
http://s18.photobucket.com/albums/b150/Zelex/Matleenan07/

Matleena oli tehnyt vahatipat, toinen oli tullut jo eilen!
Meikäläinen hyppää autoon heti kun poika herää päikkäreiltä ja suuntaa johtotähden kohti Tammelaa.. pitäkää peukkuja etten tule takaisin ilman hyviä uutisia :D

Halla lähti eilen koeajalle uuteen kotiin.
Toivon koko sydämestäni että se löytäisi sieltä rakastavan perheen loppuiäkseen melkein aikuisikäisen tyttären ja tämän isän koirana. Tekstiviestin mukaan koira oli edelleen ollut illalla rauhaton mutta muutoin oli mennyt ihan hyvin. Lupasin ottaa koiran heti takaisin jos tuntuu ettei homma toimi, kiertoon en missään nimessä sitä tahdo.

En tiedä mitä olen taas tehnyt väärin. Ja jos en tiedä sitä, on aika vaikea korjata asiaa.
Minun on kuitenkin jaksettava itseni ja pojan vuoksi, joten en viitsi alkaa väkisin hautomaan. Pitää olla vahva, omaa mielenterveyttäni en tahdo likoon, sen olen tehnyt monta kertaa. Seurauksena on vieläkin arpia ja ikäviä muistoja. Olen alentanut itseni ja syönyt lääkkeitä.
Sinne en enää lähde. Ei ole varaa siihen. Minulla on maailman hienoin asia jonka puolesta elää ja olla positiivisella mielellä. Se kiipesi juuri syliin suukottamaan joten nyt huomio sinne

Makaan hiljaa aloillani. On vähän vaikea olla. Olen juuri vuodattanut muutaman kyyneleen, tuntenut olevani tyhjä ja yksin.
Päätä särkee vasemmalta puolelta. Mieleni huutaa, älä mene.

Sitten tunnen kosketuksen korvani takana, vasemmalla. Juuri siellä missä kipu on. Hengitän syvään ja rakkaus leviää kehooni, kipu väistyy.
Hän painaa hartioitani alaspäin, tarttuu niihin kiinni ja lämpö leviää käsistä rentouttaen. Kaunis, turvallinen, minulla ei ole hätää.

Hoidon jälkeen vien hänet bussille. "Sinä rakastat liikaa kaikkia muita ja kannat heidän huolensa", hän sanoo minulle. Tiedän.

Tiedättekö tunteen, halaa jotakuta. On pakko sanoa miltä tuntuu. "Olet ihana". Eikä se tarkoita mitään muuta kuin sitä että arvostaa sitä ihmistä aivan suunnattomasti. Hän on juuri koskettanut minua todella syvältä ja kertonut minulle sellaisia asioita jotka olen unohtanut... tai hetkinen, hän ei ole niitä minulle kertonut. Vain antanut minulle voimia penkoa itseäni.

Omat sanat ovat olleet vähän riittämättömiä viimepäivinä

"Though I cannot change the world were living in
I can always change myself"

Näin.

Pistin tänään hameen päälle pitkästä aikaa koska itse tykkään käyttää niitä.
Paskat muista tälläisessä pikkuasiassa. Ja viihdyin - olo oli paljon parempi kuin pitkään aikaan.

Hei, vtustako minä tiedän ;)
Laitetaan pieni hymy kuitenkin mukaan.