Tänään Mertzin hautajaiset. On ollu tuskaset pari viikkoo. Työt on jääny täysin, enkä sinne enää meekään. 'pääsen" kantamaa arkkuu. Kai se on kunnioitettava tehtävä. Saampahan laskea yhden parhaista kavereista maan multiin. Mertziä ja sen sähellyksiä jää ikuinen ikävä. Meillä oli kuitenki pitkä yhteinen taival. En vieläkään käsitä koko juttua, ootan että Mertzi kohta ilmestyy oven taakse tai soittaa; Moi! Mis oot? Voinko tulla? Voinko jäähä yöks, pliis?!