IRC-Galleria

Lue huolellisesti läpi, tämä on tosi outo juttu!

1) Nimessä New York City on 11 kirjainta
2) Nimessä Afghanistan on 11 kirjainta
3) Ramsin Yuseb:in nimessä (Terroristi joka suunnitteli Twin Towers:in tuhoamisen 1993) on 11 kirjainta
4) George W Bush:in nimessä on 11 kirjainta
Tämä voisi tähän saakka olla pelkkä sattuma, mutta lue eteenpäin,
juttu muuttuu kiinnostavammaksi:
1. New York on 11. osavaltio
2. Lentokoneessa numero 11 oli 92 matkustajaa
( 9 2 = 11 )
3. Lentokoneessa numero 77, joka myös törmäsi Twin Towers:iin, oli 65 matkustajaa
( 6 5 = 11 )
4. Tragedia tapahtui 11 syyskuuta, myöskin tunnettuna 9/11
( 9 1 1 = 11 )
5. Niin kun varmaan myöskin tiedät, "US emergency services:in" puhelinnumero on 911
( 9 1 1 = 11 )
Edelleen vain pelkkiä sattumia? Jatka lukemista!
1) Yhteenlaskettu uhrimäärä molemmista lentokoneista jotka törmäsivät Twin Towers:iin oli 254
( 2 5 4 = 11 )
2) 11 Syyskuu on 254:s päivä vuodessa
( 2 5 4 = 11 )
3) Pommitus Madridissa tapahtui 3.11.2004
( 3 1 1 2 0 0 4 = 11 )
4) Tragedia Madridissa tapahtui 911 päivää Twin Towers tragedian jälkeen.
( 9 1 1 = 11 )
Nyt tulee jotain vielä oudompaa:
USA:n eniten tunnettu symboli, Stars & Stripes:in jälkeen, on kotka.
Seuraava säkeistö on otettu Islamin pyhästä kirjasta, Koraanista:

For it is written that a son of Arabia would awaken a fearsome Eagle.
The wrath of the Eagle would be felt throughout the lands of Allah
and while some of the people trembled in despair still more rejoiced:
For the wrath of the Eagle cleansed the lands of Allah and there was peace.
Tämä oli siis säkeistö numero 9.11 Koraanissa.
Luuletko edelleen että kaikki tämä on pelkkä yhteensattuma? Kokeile tätä:
Avaa Microsoft Word ja tee seuraava:
1. Kirjoita isoilla kirjaimilla: Q33 NY. Tämä on ensimmäisen lentokoneen numero joka törmäsi Twin Towers:iin.
2. "Mustaa" Q33 NY
3. Vaihda fontin koko numeroon 48
4. Vaihda fontti WINDINGS:iin (Esim. WINDINGS 1)
Pelottavaa! Eikö?

KAKSOSET

Rakkaus elämäsi kukoistaa.
Kokeilette rakkaasi kanssa SM leikkejä ja tukehtumis leikkejä.
Menette rakkaasi kanssa liian pitkälle ja hän tukehtuu.
Päätät alkaa käyttämään huumeita.
Vedät kolmen päivän putken metamfetamiinia jonka seurauksena sairastut paranoidiseen skitsofreniaan.
Vanhempasi eivät kestä sitä häpeää vaan muuttavat pois.
Joudut suljetulle osastolle.
Siellä sinut pumpataan täyteen lääkkeitä.
Elät loppu elämäsi zombiena.

Tänään Mertzin hautajaiset. On ollu tuskaset pari viikkoo. Työt on jääny täysin, enkä sinne enää meekään. 'pääsen" kantamaa arkkuu. Kai se on kunnioitettava tehtävä. Saampahan laskea yhden parhaista kavereista maan multiin. Mertziä ja sen sähellyksiä jää ikuinen ikävä. Meillä oli kuitenki pitkä yhteinen taival. En vieläkään käsitä koko juttua, ootan että Mertzi kohta ilmestyy oven taakse tai soittaa; Moi! Mis oot? Voinko tulla? Voinko jäähä yöks, pliis?!

Kolme viikkoo meni.

20. päivä. Ihan oK olo, muu lääkitys on niin kohillaan ettei tarvi ainakaa nyt tuskailla.
Oon aika ylpee itestäni. Vaikka on tapahtunu vähän kaikenlaista mistä en oo niin ylpee.
Eka viikko oli saat***sta henkisesti. Negatiiviset ajatukset vaa pyöri päässä.
Ja se palelu ja hitonmoinen kylmä hiki! Plus säryt ja hiton burana loppu.
Rauhotuksia ois tietty kaipaillu mutta kas ihmettä neki loppu vitun samalla kertaa.
No, huomen taitaa mun laskujen muka tulla tasan 3 (!) viikkoo täytee.
En pysty kieltää etteikö maistuis. Muutaman kerran on ollu todella lähellä.
Kännissä saa hyviä ideoita..
Vannottu on etten koske siihen substanssiin enää ikinä mut tää on prosessi joka kestää ja siihen kuuluu välillä notkahdukset. Mutta tällä erää mä juhlin ja leikin ainoastaan Mr. Chronikin kanssa. Se kaveri ei petä eikä ruoski.

Yea! Vapaapäivä. Taisin taas sammahtaa eilen. Nuokuissa on kivaa, mutta eihän se tietysti vieraille sovi. Satna ku potkivat joka nuoskun jälkee. No onhan se ehkä vähän vaarallista tipahella suu täynnä safkaa... %) Hitot, kyllä mä osaan syödä sillonkin, liuotan vaa vähän kauemmin suussa..

Mutta mutta, vihdoin oon löytäny sen M A X - ComBon -reseptin jolla tipahtaa vaikka härkä. Ulkona paistaa arska, lähen siis Matin kanssa ulos! %) Nythän on vapaataki! 8)

Turhaan te siel kyttäätte!!

Carlsberg pitkän ja raskaan työviikon jälkeen maistuu erityisen mahtavalta. VIelä kun on muita virvokkeita, tai oikeastaan päinvastoin vaikuttavia elementtejä tai jotain sinnepäin...! Niin on aika hurjan kipeetä tää meno. OOn just nyt "toxicated". Voi olla etten muista huomenna tätä. Tai paljon muutakaan. Mutta eipä sillä niin väliä, tuskin tänää tulee tapahtumaan mitään kovin erikoista. Tai normaalista poikkeavaa. Vittu ainahan niin käy! Jokin erikoinen tai ainakin erilainen hetki tulee tulee tapahtumaan. Hitto ainahan se niin on. Ei ole kahta samanlaista. Mutta hitosti niitä samalla kaavalla ja samoihin lopputuloksiin yltäviä tapahtumaketjuja ja retkiä on! Mutta, hitto toi Carlsberg on hyvää! %)

Ps. Nyt on kyllä ihan kivaa.... %)

My eyes just drink you in
And I always feel so much
I'm contemplating sin
And you know I'm losing touch
Everything is moving fast
I know that this must end
Like a drug that doesn't last
Let the hangover begin

There's pain that you left here
Though I don't know where you are
I always feel you there
Where I'm aching and I'm scarred

Can you see it in my eyes
Can you taste it in my tears
And I'm drowning every night
It's been going on for years
I keep calling out you name
I keep reaching out for you
In the sweetness and the pain
The scar becomes the truth

There's a clock right by my bed
It keeps blinking out the time
In a bloody shade of red
Just like what's on my mind
And the time passes slow
And this feeling never ends
And the darkness never goes
And the new day won't begin
There's a pain that you left here
Though I don't know where you are
I always feel you there
Where I aching and I'm scarred

Can you see it in my eyes
Can you taste it in my tears
And I'm drowning every night
It's been going on for years
I keep calling out you name
I keep reaching out for you
In the sweetness and the pain
The scar becomes the truth..

Rakas päiväkirja, tänään on ollut taas paljon mietittävää. Mitä sitä tuli eilen tehtyä, missä oltua, ketä tavattua? Muistikuvat ovat hataria, yksittäisiä välähdyksiä ajasta jonka juhlinnan sakea sumuverho on ansiokkaasti peittänyt. Nyt on turvauduttava ystävien kallisarvoiseen apuun. Toivon, uskon heidän kertovan tarinoita eilisestä, päivästä joka katkesi kuin hauras, kuivunut lepänoksa. Mutta turhaan, niin turhaan edes toivon heidän mitään muistavan. He olivat mukana. Samoissa paikoissa, samoilla tavoilla. Meillä kaikilla on joitakin välähdyksiä, paloja menneestä. Ehkä voimme yhdessä koota niistä yhtenäisen, kokonaisuuden. Mutta haluammeko edes muistaa? Tarvitseeko meidän muistaa? Olisiko aikamme sittenkin siirtyä seuraavaan, edellistä toistavaan, kauniin sumuiseen epätodellisuuteen...