IRC-Galleria

Carlsberg pitkän ja raskaan työviikon jälkeen maistuu erityisen mahtavalta. VIelä kun on muita virvokkeita, tai oikeastaan päinvastoin vaikuttavia elementtejä tai jotain sinnepäin...! Niin on aika hurjan kipeetä tää meno. OOn just nyt "toxicated". Voi olla etten muista huomenna tätä. Tai paljon muutakaan. Mutta eipä sillä niin väliä, tuskin tänää tulee tapahtumaan mitään kovin erikoista. Tai normaalista poikkeavaa. Vittu ainahan niin käy! Jokin erikoinen tai ainakin erilainen hetki tulee tulee tapahtumaan. Hitto ainahan se niin on. Ei ole kahta samanlaista. Mutta hitosti niitä samalla kaavalla ja samoihin lopputuloksiin yltäviä tapahtumaketjuja ja retkiä on! Mutta, hitto toi Carlsberg on hyvää! %)

Ps. Nyt on kyllä ihan kivaa.... %)

My eyes just drink you in
And I always feel so much
I'm contemplating sin
And you know I'm losing touch
Everything is moving fast
I know that this must end
Like a drug that doesn't last
Let the hangover begin

There's pain that you left here
Though I don't know where you are
I always feel you there
Where I'm aching and I'm scarred

Can you see it in my eyes
Can you taste it in my tears
And I'm drowning every night
It's been going on for years
I keep calling out you name
I keep reaching out for you
In the sweetness and the pain
The scar becomes the truth

There's a clock right by my bed
It keeps blinking out the time
In a bloody shade of red
Just like what's on my mind
And the time passes slow
And this feeling never ends
And the darkness never goes
And the new day won't begin
There's a pain that you left here
Though I don't know where you are
I always feel you there
Where I aching and I'm scarred

Can you see it in my eyes
Can you taste it in my tears
And I'm drowning every night
It's been going on for years
I keep calling out you name
I keep reaching out for you
In the sweetness and the pain
The scar becomes the truth..

Rakas päiväkirja, tänään on ollut taas paljon mietittävää. Mitä sitä tuli eilen tehtyä, missä oltua, ketä tavattua? Muistikuvat ovat hataria, yksittäisiä välähdyksiä ajasta jonka juhlinnan sakea sumuverho on ansiokkaasti peittänyt. Nyt on turvauduttava ystävien kallisarvoiseen apuun. Toivon, uskon heidän kertovan tarinoita eilisestä, päivästä joka katkesi kuin hauras, kuivunut lepänoksa. Mutta turhaan, niin turhaan edes toivon heidän mitään muistavan. He olivat mukana. Samoissa paikoissa, samoilla tavoilla. Meillä kaikilla on joitakin välähdyksiä, paloja menneestä. Ehkä voimme yhdessä koota niistä yhtenäisen, kokonaisuuden. Mutta haluammeko edes muistaa? Tarvitseeko meidän muistaa? Olisiko aikamme sittenkin siirtyä seuraavaan, edellistä toistavaan, kauniin sumuiseen epätodellisuuteen...