varjojen yli porraskäytävissä
monta askelmaa kerralla
harpoessaan lukot ovissa
kukaan ei avaa enää yöllä
sun on tultava kun on vielä
valot sammuttamatta
ne jotka jäävät ulkopuolelle
viitta peittää arvet käsivarsista
luo liian mustat varjot kasvoille
vain kilpaa tuuliajolla
vaaratonta leikkiä tulella
ei koskaan ollutkaan
se kruunu joka niille annettiin
hukuttaa ne vielä
se köysi joka niille annettiin
hirttääkin ne vielä
tullaanhan me vielä takaisin
niin ne sanoo päätyessään
vielä kerran vääriin raiteisiin
viisareihin upottaa kyntensä
turhaan luuli ajan pysäyttävänsä
ja niin ne jälleen kerran
kääntyy väärille raiteille
se peili joka niille annettiin
vastaa aina väärin