IRC-Galleria

Äiti kävi iltapäivällä, sanoi kalpeaksi.
Katson peilistä - silmät näyttävät tummemmilta kuin ennen. Joskus lapsuudessa naapurin mummo sanoi, että silmät tummenevat, kun ihminen tekee pahaa.
Kun ihminen tekee
pahaa.
Eteisessä on posti kahden viikon ajalta. Sitä ei viitsi selata läpi, ei mitään tärkeää, kuten ennenkään, ne metallinen luukku naarmuuntuneessa ovessa suoltaa yhä vain lähikaupan mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä, joissa ne toimittajat, joita ei hyväksytty oikeisiin sanomalehtiin, paasaavat asioista, jotka eivät kiinnosta enää. Kai ne on katkeria. Tahtovat äänensä kuuluviin ja käyttävät - raukat -, sivistyssanoja, vaikka eivät itsekään niitä ymmärrä. Maailmaasyleilevät tekopyhät. Mainokset ovat muuten vain lohduttomia kaiken muun harmaan keskellä punaisine kissankokoisine kirjaimineen. Kukaan ei tahdo niiden typeriä tarjouskaurahiutaleita, ketään ei kiinnosta typerä astiankeräys-kampanja! Ei ketään, ei ketään, ei ketään kiinnosta.
Minuakaan ei kiinnosta, vaikka en olekaan kukaan.
Olen seurannut keittiön ikkunasta ihmisiä. Alapuolella kulkee tie ja sen yli suojatie, se näyttää kahdeksannesta siltä, kuin joku olisi huvikseen sutaissut muutaman valkoisen viivan matkallaan maalaamaan vuoristoja lumisiksi. Ihmiset ovat muurahaisia.
Muurahaisia,
mutten enää osaa nauraa niille.
Kuvittelevat olevansa ahkeria, niillä on kiire joka paikkaan ja silti eivät koskaan saavu perille.
Matkalla ei-minnekään, tarjouskaurahiutaleet muka-kantaaottavissa tekopyhissä kangaskasseissaan. Joku niistä on varmasti sen lehden päätoimittaja.
- Tuo tuolla, tuo punatakkinen, olen varma, että tuo juuri kirjoitti sen artikkelin, jonka kiinnitin oveeni harjoitellakseni nauramaan. Mutta kun kuljen sen ohi, tekee mieli vain
itkeä.


Hiljaa olevalle puhelimelle huutaen:
"Kukaan ei kaipaa minua, niin, mutta en minäkään kaipaa ketään, ketään, kuuletko?! Ollaan sujut!''

Itselleen, kuiskaten:
''En ketään, helvetti, en ketään.''

anteeksi
mun on mentävä nyt
olisin kai tahtonut
saavuttaa enemmän
mutta hävisin

huono häviäjä

kello kahdelta iltapäivisin
yläkerran naapurini
juoksee ympyrää
se miettii kai missä pitää sen kameraa
yhdeksältä illalla keittää kahvia
öisin huutaa apua
ja kuuntelen miten aika ruoskii jälkensä
lattiaan seiniin kattoon
ja ranteisiin
ohut valkea iho ja verisuonet
älä kysy mistä tiedän tämän kaiken
ensilumi sataa silmäripsille
ja itken

Yhdentoista aikaan päivisin
postimies tuo valkeita kirjeitään
ne on laskuja tiedän vilkaisemattakin
kuulen se äänestä
ne huutaa ahneutta
vihreällä maalasin pöytälamppuni
kuvittelen eläväni niityllä
sähkömetsä ja betonikaupunki
tämä on pakkopaita
ja päättymätön katakombi
tämä on ansa
tämä on ansa

anna minun olla
anna minun tukehtua
tunteisiini

Monet kerrat bussipysäkillä
kaulahuivi ja kastuneet kengät
surullisuus tiivistyy sadepilvenriekaleiksi
minä olen jänis ja kettu
syön tällä vain itseäni
sisältäpäin
hapenpuute ja liian pieni ruukku
savupiiput antavat kuolettavan iskunsa
pyörätuolilla videovuokraamoon
rampa sydämestään

sataa päälleni enkä viitsi edes juosta
ansaitsen kai tämän

mun isobroidi on Robin Hood
Batman ja Spiderman
keijukainen ja
maailman vahvin mies
Lucia ja Lucifer
se on kaikki mitä sä et
ja se lyö sulta hampaat kurkkuun
jos sä satutat mua

ja mä rakastan mun isobroidia
mutta en sua
(tai ehkä vähän
tai en tiiä mutta
en mä silti
kerro sitä)

isoveli on mun idoli
tein sille pikkulettejä tukkaan
se osaa puhaltaa saippuakuplia
Ugandaan asti
ja sillä on kissa jonka nimi
on Tuplakupla-Ullis

mä tahtoisin olla vielä vähän pienempi

22.11.06 17:49 <Zofii> minulla on keinoni, sanoi milla magia ja posautti tajun kankaalle

22.11.06 17:54 <Rouzie> haha:D niinhän se sanoi, mut herra piipoo huusi hiihoo ja maata polkaisi ja huusi hiihoo ja jäi junan alle, herra piipoo huusi kuolen liian aikaisin hän huusii hiihoo ja kuoli myöhemmin!:'D[osa runosta puutuu];D

22.11.06 17:54 <Zofii> herra huu ja hiihoo poltti tupakkaa ja kumpikin jäi junan alle mutta molemmat selvis

22.11.06 18:01 <Zofii> nii vaiks kyl ne sit kuoli ku tupakka tappaa ja ne haudattiin sit mun takapihalle

sillä on maalitahroja käsissä
ja ihan kaikki mitä ihminen tarvitsee
toiset saa sadepäivinäkin hymyilemään
kulkemalla liukuportaissa väärään suuntaan
joskus silläkin on paha päivä
jotkut saa sen suuttumaan
sen tarvii saada silloin huutaa lujaa
juosta ja paiskoa tavaroitaan
se on vihainen ja vihainen
ja vihainen ja vihainen

kuinka monta kertaa mietin miten
saada tähtisädetikku syttymään
kuinka sadepilvet syntyy ja mistä
löytyy sateenkaaren pää
supermarketista ja pitsajonosta
se vastaa ja nauraa
ja se nauraa aina
se nauraa aina
nauraa aina

se sanoi "sun pitäis tehdä jotain
sä oot hyvä susta tulee tähti
kun sä vaan menet johonkin"
mulla oli raitasukat ja mekko ja hiukset takussa
"sä luulet että maailma on sulle liian iso
oikeesti sä ylettyisit käsilläs sen ympäri
jos haluisit vaan haluisit
ja haluathan sä"

joskus luulin että vaatii paljon
elää niin kuin haluaa
ja vielä enemmän

pidän huolta ettei isoveljeä tapeta ikinä
tai mä tapan itseni





-

<3

viisisataa savupiippua
mustaa taivasta vasten
tuhat ja kaksitoista sanaa
punaisella maalilla tiiliseinään
kuin verta
kellopeliappelsiini ja seitsemän
muuta menestystarinaa
kolme rappua
ja yhden pysäkin jäljessä aina
kalentereista marraskuu
repii sivujaan
poltat ne
älä silti unohda
sä meet suihkuun ja peset pois
jäljet jotka rakkaus suhun jätti

mitä sinä pelkäät
vai pelkäätkö mitään



-

'Cause the way I feel tonight
Everything will be alright
I will keep your candle burning
Oh yes the way I feel tonight
Everything will be alright
And the way I feel tonight - I love you

[bay city rollers]

I love you

Sinulla oli ruskea nahkasalkkusi ja minä tiesin heti sinusta kaiken. Kysyit tietä, et ollut ollut täällä aikaisemmin ja kevät oli kaunis. Neuvoin sinulle sekavasti, osittain tahattomasti, sillä sinä sekoitit pääni ja osittain tahallisesti ja sinä vain hymyilin. Sanoin tulevani oikeastaan samaa suuntaan, tiesin oikotienkin, vain kahdet liikennevalot kolmen sijasta. Kuljimme katua pitkin, katseesi harhaili, käännyimme varjoisalle kujalle ja juoksimme sen läpi. Vihreät valot, puraisit huultasi ja minä hymyilin ja sinäkin hymyilit ja käännyit ja minä kuulin miten askeleesi kaikuivat kiviportailla, ne eivät kopisseet, sinulla oli kumipohjaiset vihreät kangaskengät, mutta en nähnyt edessäni muuta kuin uuden auringon pilvisellä taivaalla ja sitten sinä olit jo kadonnut tammiovista sisään. Seisoin keskellä katua ja tuijotin ovenkahvaa, johon sinä olit koskenut ja tajusin unohtaneeni sateenvarjoni siihen penkille jossa istuessani ja piirtäessäni sitä ruohonleikkuria, joka oli unohtunut siihen puistotyöntekijöiltä, sinä koputit minua olalle ja hämmentyneenä kysyit neuvoa, mutta vaikka satoi en huomannut pisaroita ja tuijotin ovenkahvaa, se oli suuri ja painava ja messinkinen ja sinä olit koskenut siihen ja kaikki tämä oli minulle uutta.

Sinulla oli ruskea nahkasalkkusi ja kahviloissa sinikuvioiset kupit. Minä katselin kuinka sinä kirjoitit niitä kummallisia runojasi punaisista koiranpennuista ja umpeen muuratuista porteista ja minä ymmärsin vain koska minä halusin ymmärtää ja sinä katselit miten mitä piirsin postilaatikoita ja hattuja ja roskakoreja ja tunsin, että sinä ymmärsit koska halusit ymmärtää. Satoi vettä ja paistoi aurinko ja kesä oli sitä mitä pitikin, väitin että vesi oli lämmintä vaikka oikeasti se olikin kylmää ja sinä et halunnut uida vaan istuit rannalla ja kirjoitit minusta, niin sinä sanoit ja hautasit jalkani hiekkaan ja minä hymyilin ja silti erilainen, koska kaikki tämä oli minulle uutta.

Sinulla oli ruskea nahkasalkkusi ja joki virtasi hitaasti. Satoi vettä ja paistoi aurinko ja sinä väitit, että kävit maalaamassa puiden lehdet punaisella ja minä nauroin. Pysähdyimme kahvilaan ja kirjastoon ja lehdet putoilivat maahan ja sinä heittelit niitä ilmaan. Katselin kuinka kirjoitit niitä kummallisia runojasi ja minä melkein ymmärsin junaratojen aaltoja ja tuuliparvia ja sinä katselit kuinka minä piirsin sateenvarjoja ja kävelykeppejä. Aika kului ja melkein kaikki oli minulle uutta.

Sinulla oli ruskea nahkasalkkusi ja kirjaston ikkunasta näin ensimmäiset valkoiset hiutaleet, jotka putoilivat hiljalleen nurmikolle. Sinä kirjoitit niitä kummallisia runojasi ja minä yritin ymmärtää niitä ja minä luonnostelin mustakantiseen kirjaani kirjaston tuolin ja sinä jatkoit kirjoittamista. Aika kului ja joskus joku asia oli minulle uutta.

Sinulla oli ruskea nahkasalkkusi ja portailla oli lunta ja sinä kirjoitit edelleen ja minä en ymmärtänyt mitään eikä minulla ollut enää mitään piirrettävää. Aika kului ja mikään ei enää ollut minulle uutta.

Sinulla oli ruskea nahkasalkku ja aika kului ja revin luonnoskirjani ja kirjaston ikkunasta näin miten ruoho tuli lumen alta ja kuinka sinä kysyit neuvoa puistonpenkillä istuvalta.

Edward Scissorhands sanoo:
kuinkas aijot tappaa aikaa perjantai-iltana? 
Herra Heroiini | Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko sanoo:
Haha, arvaa!
Herra Heroiini | Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko sanoo:
wiiiiith myyyy oooooooonly loveeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
Edward Scissorhands sanoo:
?
Herra Heroiini | Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko sanoo:
;>
Edward Scissorhands sanoo:
ja kuka se on? tai mikä
Herra Heroiini | Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko sanoo:
Arvaa!
Edward Scissorhands sanoo:
öhh. tietokone ? se rautalanka-edward ? joku pillifarkku
miäs ? MINÄ :D
Edward Scissorhands sanoo:
mun arvaukset ovat hehkeitä. ja imartelevia
Herra Heroiini | Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko sanoo:
;D kieltämättä.
Edward Scissorhands sanoo:
nno...?
Herra Heroiini | Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko sanoo:
Hoho, ei sentäs.
Edward Scissorhands sanoo:
ihan tässä uteliaistun.
Herra Heroiini | Sinä olet ihminen muistatko, sinä olet aava ja rannikko sanoo:
Birgittaaaaa hei! : DDDDDDDDDDD