en tiedä kellosta, viisarit katkenneet
isoäiti pakkasi vuosia sitten
taikalaatikon ullakolle
tuuli tukahduttaa kuiskauksensa verhoihin
ja ikkunalla öisin
kun ei nukuta
huudan
huudan ja asvalttitien
valkoiset katkoviivat
kuljettavat ääntä
ensilumi tekee sen säröiseksi
kun valot jotka maalaavat
maailmasi neonreunaiseksi
sammuvat
suljet silmäsi
ja aamulla kun heräät et tarvitse radiotasi