sä juokset liian lujaa joskus
puhut liian hiljaa toisinaan
sun ympäriltä tuolit viedään
ja kai ihan kaikki muukin
sä olet se joka aina haluaisi
valokeiloihin
kuitenkin hukutetaan varjoihin
älä mee
mä kuuntelen sua kyllä
suojatietä kuoleman juoksuradan yli
sä luulet että ne valkoiset viivat
sua varten maalattiin
liian usein ne haluavat sut hengiltä
tahdotko pitää kiinni kädestä
kuuntelisin sua kun asvalttituuli
saa karusellilapset maahan lakoamaan
viemäreihin toivon valumaan
kaataa hiilenmustat puut
kaataa hiilenmustat puut
joenpengertä pitkin harmaissa
kengät kuraisina mutta sä et kai välitä
enää
mietit miksi täällä olen ja mitä varten synnyin
mä tiedän
sä olet täällä jotta kaikki kulkee niin kuin pitääkin
sä olet täällä jotta ymmärtäisit
sen