IRC-Galleria

Heräsin noin tunti sitten. Taas vaihteeksi harmaa ankea ilma. Tosin vaihtelun vuoksi sataa luntakin.

Eilen, tai siis tänään, tuli hiukan valvottua. Koneen ääressä, kuinkas muutenkaan. Mutta mikäs siinä, netissä roikkuminen sitä tarkoita, että olisi yksin jossain pölyisessä huoneessa tuijottamassa näytön sinertävää valoa hypnotisoituneena. Voisin väittää, että tietokone on oikeastaan sosiaalisen elämän yksi välikappale. Onhan kaikenmaailman meset ja chätit ja sen sellaiset keksitty. Puhumattakaan nettiroolipeleistä, joita ainakin 11-vuotias pikkuveljeni paukuttaa ahkerasti kavereineen aina kun siihen vain on tilaisuus. Netissä on vain se erotus kasvokkain juttelemiseen, ettet välttämättä tiedä, kuka siellä toisessa päässä omaan näppäimistöään niin armottomasti kuluttaa.
. Ainahan varoitellaan niistä paljon puhutuista nettipedofiileista sun muista, enkä suinkaan tätä ongelmaa vähättele. Toisaalta asiaan on toinenkin näkökulma: ''omapahan on tyhmyytensä''. Jokainen on itse siitä vastuussa, mitä netissä oikein tekee ja kuinka paljon itsestään kertoo.
. Tulipahan eilen, siis tänään, todistettua [joskus yhden ja kahden välillä], että kyllä siinä kahdenkympin hujakoilla oleva tuleva metsänhoidon gurukin Savosta osaa keskustella [ainakin lähes] järkevistäkin aiheista itseään kymmenisen vuotta nuoremmankin kanssa, netin välityksellä tietenkin. Enhän minä nyt voi väittää, että keskustelukumppanini olisi juuri sellainen kuin kertoikin, mutta mitä väliä? Voisinhan hyvin itsekin väittää olevani 24-vuotias, humanitaarisia aineita opiskeleva, pitsinnypläystä ja moottoripyöriä harastava yksinhuoltajaäiti Kanta-Hämeestä. Ei siitä kukaan vahingoitu, jos ei sovita mitään tapaamisia tai vastaavia. Jos haluaa esittää jotain muuta kuin on, niin mitä siitä muut valittamaan. Jos siis ei lasketa mukaan näitä nettipedofiileja.
. Kukin taaplaa tyylillään, myös internetin loputtomassa gyberavaruudessa. Niin minkäkin teen.

Netti on apuväline tiedon saamiseen. Netti on apuväline sosiaaliseen kanssakäymiseen, jos ei ole siihen kasvokkain mahdollisuutta. En osaa kuvitellakaan enää, milaista oli kun ei meillä vielä ollut tietokonetta, eikä nettiäkään tietenkään!
Enkä siis ole edes mikään addikti. En.

ENHÄN?


Ai niín, muuten. Joulukalenterista tuli veturi. Olen aina ihmetellyt suklaakalenterien kuva-aiheita. No mitäpä siitä sen enemäpää pähkäilemään, kylle se suklaa vetureineen silti nopeasti suuhun sujahtaa. Näin.

Tyttö näki sillalta kuinka mustaa
vesi oli alhaalla jossakin
Äiti kysyi "Miksi tuo runoja rustaa?
Lapsi on kai päästänsä sekaisin"

Tyttö itki hetken ja katsoi taakseen
Villinä soi huokaus kaupungin
Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen?
Vesi oli mustaa kuin aikakin





Istun täällä ja syön minttukrokanttisuklaata. Katson ikkunasta, harmaa tylsä ilma. Harmaata, harmaata, harmaata. Lähes lumesta paljas maa, jäätä. Lehdettömät puut, pilvinen, harmaa taivas. Kerrostalot katsovat horisonttiin ankeina ja tylsinä, suorissa riveissä siellä täällä. Välissä ankea harmaa asfalttitie. Välillä siitä ajaa joku ankea harmaa auto. Yhden kerrostalon toisen kerroksen ankealla parvekkeella vilkkuu mauton, monivärinen valokaapeli.
. Masentaa. Ahdistaa.
Kai minulla on jonkinasteinen, ohimenevä kaamosmasennus. [onko nyt edes ylipäätänsä kaamosaika?] Tai ihan mikä vaan. Ei ole tullut tutkittua sen tarkemmin depressiokirjoja.
. Tekisi melkein mieli itkeä. Tai edes mennä nukkumaan. Vetää peitto korville ja nyhvätä yksin. Syödä mielinmäärin suklaata.

Ankeaa ja harmaata. Ei ole edes yhtään joulumieltä, niin kuin yleensä tähän aikaan jo. Ei se joulumieli siitä tule, että kuuntelee kaupan kovaäänisistä raikuvia rekiretkirallatuksia tai ties mitä. Sitä paitsi alan jo kuulostaa 70-vuotiaalta maalaismummolta.

Tein tänään havainnon [joidenkin] ihmisten tyhmyydestä.
Istuin bussissa matkalla kotiin ankeasta, harmaasta koulusta. Edessäni istui kaksi ikäistäni tyttöä. Ihan tavallisen näköisiä.
. Toinen heistä selitti toiselle kiihkeästi: ''Mähän oon jo viistoista, kyl mulla pitäis olla jo poikkis! Mä en oo koskaan seurustellu kenenkään kanssa! Siis tätä menoo mä oon oikeesti loppuelämäni yksin! Ei mua kukaan sit enää huoli kymmenen vuoden päästä!''
. Tämä toinen sitten nyökytteli olevansa samaa mieltä.

Ei hitto. Miksi ihmiset on noin pinnallisia?

Itsenäisyyspäivä.

Katsoin aamulla ulos ikkunasta ja näin ankean harmaan ilman ja tangossa liehuvan [tai roikkuvan, ihan miten vaan] siniristilipun. Kalenteristakin tuli lippu, mutta ei omasta suklaaakalenteristani tietenkään [missä lie Kiinassa tehty], vaan ihan sellaisesta perinteisemmästä paperisesta versiosta.

Osoitan tässä itsenäisyyttäni istumalla koneen äärellä ihan yksin. Itsenäisyyttä tuokin kai ilmentää. Ihan itsenäisyyspäivän kunniaksi minulla on päälläni siniset (olo)housut ja kaulassa sininen rusetti.

Itsenäisyyspäivänä ihmisistä tulee kovin arvostelunhaluisia. Kenellä onkaan kaunein iltapuku, tuliko Tanja Karpela yksin vai kaksin ja kuka suunnitteli tuon presidentin päällä olevan hirvityksen, siis eihän se sovi ollenkaan! Vuonna 2003 presidentinlinnan vastaanotto oli vuoden katsotuin, vai oliko se kukauden, tai viikon, ihan sama, ohjelma. Katsotaan kun presidentti puolisoineen kättelee loputonta mustapukuisten sotaveteraanien ja valtakunnan silmäätekevien joukkoa sekä lukuisia riikinkukoiksi pukeutuneita iltapukuprameilijoita, arvostellaan asuja ja bongataan julkkiksia. Samanaikaisesti kun linnan edessä poliisit pidättelevät mielenosoittajien massaa rauta-aidan takana.

Tunnustaudun kyllä itsekin toisinaan kuuluvani tuohon joukkoon.

Ikkunoissa alkaa illan mittaan näkyä niitä sinivalkoisia kynttilöitä, joita myydän kaikenmaailman tiimareissa ja megamarketeissa ja hiukan pienemmissäkin hehtaarihalleissa.

Ja tässä minä juhlistan 87-vuotiasta Isänmaatamme tuijottamalla irc-gallerian sinistä sävytystä ja keskustelemalla messengerin kautta muiden samanlaisten kanssa, toisin sanoen nördaamalla sininen rusetti kaulassani.

Hyvää Itsenäisyyspäivää, rakkaat sinivalkoiset ystäväni.

'' Sulla on kompleksi vähän kaikkeen. :'D''

Tällainen viesti löytyy puhelimeeni tallennetuista viesteistä. Pisti ajattelemaan.
Tosiaan, olen huomannut kiinnittäväni huomiota -ehkä liikaakin- ihmisten ulkonäköön. Tai siis, en nyt tarkoita, että luokittelisin koko ajan ihmisiä mielessäni eri genreihin ''ruma'' ja ''kaunis'' ja ''komea''. Ei niin.
_ Mutta huomaan ihmisistä kaikki näennäisen pieniltä asioilta vaikuttavat asiat. Jonkun kengännauhat, silmälasit(varsinkin!), nenän muoto jne. Vaikka en tuntisikaan ihmistä, saattaa minua ärsyttää suunnattomasti henkilön hiuksissa olevan ''vääränvärinen'' raita. Tiedän, olen ilkeä. Tiedän, tuomitsen ennen kuin tunnen.
_ Mutta kukaanhan ei ole täydellinen. Edes perfektionistit kuvaamataidon tunnilla. Varsinkaan siellä.
_ Ja eikä se tarkoita, että pitäisin henkilöä aina ärsyttävänä. Pidän ärsyttävänä vain sitä ''vääränväristä'' raitaa. En ihmistä, en henkilöä, en luonnetta. Jos tutustun ihmiseen myöhemmin, voin huomata henkilön olevan todella upea ja ihana ihminen, mutta SILTI, se kirottu raita hiuksissa ärsyttää.

''Et toki. ;D. Ethän SÄ koskaan. Kompleksis rokkaa. :DD.''

Yleensä kyllä huomaan ihmisistä ne positiiviset ulkonäköseikat. Hyvinsopivat silmälasit, juuri oikean väriset raidat, hienon paidan, upean väiset silmät. Että enhän minä ihan ilkeä olekaan?

Enhän? :>


Muuten, tänään avasin suklaakalenteristani neljännen luukun. Sieltä tuli apila. Tai kukka, en oikeen erota. Tai ehkä se olikin geenimanipuloitu apilankukka. Tiedä sitten.
Saiko joku saman?

YLIANNOSTUS KURAHOUSUJA.
YLIANNOSTUS LAPASTEN ETSIMISTÄ.
YLIANNOSTUS VAALEANPUNAISIA SEINIÄ.
YLIANNOSTUS HIHASSAROIKKUJIA.
YLIANNOSTUS VOHVELIRAUTOJA.
YLIANNOSTUS MINIMAALISEN KOKOISIA NUKKEKODINTUOLEJA.
YLIANNOSTUS HAALAREITA.
YLIANNOSTUS LASTENLORUJA.
YLIANNOSTUS TIP-TAP-TIP-TAP-TIPE-TIPE-TIP-TAPIA.
YLIANNOSTUS IPANOITA, JOTKA RIITELEVÄT TURHASTA.
YLIANNOSTUS JOULULAULUJA.
YLIANNOSTUS NIMIKOITUJA KUMISAAPPAITA.
YLIANNOSTUS RAKENNUSPALIKOITA.
YLIANNOSTUS POKEMONEJA.
YLIANNOSTUS KOTILEIKKEJÄ.
YLIANNOSTUS ARVAA KUKA?-PELIÄ.
YLIANNOSTUS YLIPÄÄTÄNSÄ KAIKKEEN MIHIN VOI TÖRMÄTÄ PÄIVÄKODISSA.


Se on muuten ohi nyt. Nyt alkaa palauttava jakso. Palauttava jakso kestää sellaiset 5 vuotta. Tai ehkä kuusikin.
Olihan siellä ihan hauskaakin. Vaihtelua. Tosiaan, vaihtelua.
Ei pitäisi valittaa. Sainhan sentään kolme [oikeasti neljä, mutta en minä sitä tässä kerro, vaikuttaisin kovin ahneelta. Mutta voin puolustautua sanomalla, että aamupala jäi väliin.] vohvelia.
:D

----Tämän viikon motto:---
Elämä on kovaa, hanki kypärä.
Päiväkodissa on vielä kovempaa, hanki haarniska.

~~5 hyvää neuvoa, joita ilman et tule toimeen~~

1. Varustaudu kunnolla. Parasta olisi pukeutua jätesäkkiin mahdollisten liima-, marjakiisseli-, ketsuppi-, sormiväri- ja mehutahroilta. Korvatulpatkaan eivät joissakin tilanteissa olisi pahitteeksi.

2. Älä ole liian lapsirakas. Kun kerran osoitat olevasi ihan oikeasti innostunut vetämään lapsia pulkassa, et enää koskaan pääse heidän käsistään. Minne ikinä menetkin, ipanoita on joka sormelle ja varpaalle roikkumassa hihoissa ja lahkeissa tai missä tahansa mihin he suinkin ylettyvät.

3. Älä missään nimessä anna lasten käsiin mitään, jolla he voisivat saada aikaan kaaoksen. [tähän gatekoriaan tosin kuuluvat lähes kaikki päiväkodin normivarustukseen sisältyvät välineet]

4. Älä KOSKAAN, ikinä, ikinä keiku lapsille mitoitetuissa tuoleissa, äläkä varsinkaan nojaa nukenrattaisiin. Ne eivät kenties ole valmistettu kestämään painoasi...

5. Lopuksi yksi tärkeimmistä: kun eteen tulee ylitsepääsemätön tilanne, älä jää aikailemaan, vaan ota jalat allesi ja vähän äkkiä!


Huomaa, ,että lastentarhassa ovat voimassa viidakon lait. Nopein ja vahvin voittakoon, muut jäävät epäilemättä tenavalaumojen jalkoihin.







[ja näitä ei sitten oteta liian vakavasti. ei siellä päiväkodissa nyt niin raakaa peliä ole... öh. ei ainakaan pitäisi olla. kai. ]

TET-jakso. Päiväkodissa.
Ensimmäinen toteamus tuohon eläintarhaan tullessa oli, että ''ihan varmana tää huone oli isompi, ihan varmana nää tuolit oli paaaljon korkeampia''. On siinä sen verran eroa, kun viimeksi ehkä noin 120-senttisenä nappulana on niitä (ihan varmasti kutistuneita)huoneita tuijotellut ja niillä (nukkekodin)tuoleilla istuskellut. Ja nyt kun tuota pituutta riittää sellaiset 173cm. Vähintäänkin.
''Sä oot ihan peikko'' totesi yksi niistä villipedoista liimaa sormissaan ja hilettä hiuksissaan askarrellessaan kehystä piirustukseen.
-Kiitoksia. Juuri tuon halusinkin kuulla. Lasten suustahan kuuluu aina totuus.
Siinä kuuden tunnin aikana alkoi kummasti antaa arvoa koulun ''hiljaisuudelle''(!). Ainakaan siellä ei kävellessään käytävillä roiku kuuttatoista kersaa käsipuolessa. Vain yksi lainehtiva sopulimaksamakkara, mutta ei siitä sitten sen enempää. (sarkku, sä tiiät että sä oot mun itoli<3)
Päiväohjelmakin päiväkodissa on suhteellisen yksinkertainen. Ensin kiukunpurkaminen(aamuhetki), sitten riehumista(leikitään!), liimasotaa ja massapallon murskaamista(luovaa askartelua). Tämän jälkeen harjoitetaan verbaalisia lahjakkuuksia(lounas. ''yök mä en syö tätä!''). Lisää riehumista, ''juokse- hoitotätiä-karkuun''-leikkiä ja mutapainia(ulkoilua). Sen jälkeen sitten toivutaan hetki aamupäivän rauhallisista(?!) leikeistä ja eikun menoksi taas. Tämä rumba jatkuu viisi kertaa viikossa, tietyin eroavaisuuksin (kenties Ville* loukkaa polvensa tai otsansa, Liisi* saa tavallista äänekkäämmän kiukkukohtauksen tai Jukka* keksii karata kesken mutapainin tiukimpien tilanteiden) , tietenkin.
Ja nämähän ovat niitä kuuluisia ''isoja yttöjä ja poikia'', eskarilaisia.

Ihan jeeshän tämä päivä oli, ei siinä mitään. Ja meni muuten taatusti nopeammin kuin yksikään bilsan kaksoiskärsimys ikinä!



ja lopuksi pieni p.s.
ei ne ipanat oikeesti niiiiin hirveitä ollu, ku tosta voisi luulla. älkää vetäkö vääriä johtopäätöksiä. :]

anteeksi että olen olemassa. menen viiltämään lusikalla ranteet auki -->

02:37 <Jans-> Tää nyt ei oo yhtään kivaa. I would like to be peacemaker. Shall I ? :>

02:38 <Zofii> eieiei. mä etin vielä sitä lusikkaa.

02:39 <Jans-> Lusikat on kielletty alle 17 vuotiailta. :<

02:41 <Zofii> ei multa. käyköhän teelusikka? kysy siniltä mielipiteitä.

02:43 <Jans-> Voi, tunnen itseni nyt kovin tärkeäksi. *krhm* Kantani tähän asiaan ei ole minulle itsellenikään kovin selkeä. Luulisin että teelusikoiden käyttö saattaisi olla väärin, suosittelen real lippuja. Vaikka tosin snobilippujen käyttö ei ole hyväksyttävää.

02:43 <Jans-> t.sini

02:44 <Zofii> kuulostaa kovin monimutkaiselta. harkitsen sittenkin kakkulapiota. chippendale-hopea voisi näyttää hienolta poliisin itsemurha-arkistokuvassa.

02:49 <Jans-> o__________________0 Excuse me while I kill myself (ettei tarvitse nähdä kun sinä teet sen, kuorimaveitsellä)

02:50 <Zofii> kuorimaveitsi vai kakkulapio? kas siinäpä pulma. ehkä mä päädyn kuitenkin raastimeen..

02:51 <Jans-> *Soittaa eläinsuojeluvalvojalle tai ihan mihin vaan*


Vuosisadan draama. Kyllä 15-vuotiaan elämä on rankkaa. Tämä tuli todettua viime yönä.