IRC-Galleria

Ne on sitonut tuulikelloja
junavaunujen oviin
ratapalkkeihin maalataan numeroita
vihreitä muovikalvoja
taivaankannen eteen ne veti
peilipalloilla valaisi

Ne on siitä ihan hiljaa/
se kaappiin työnnetään/
kaikki naapurit sanoo/
että Jeppe juo/
mutta sitä ne ei sano/
miksi Jeppe juo/

Sanomalehdissä styroksinen maku
kaikki ne sodat ja tyhjästä melu
siellä missä oikeasti tapahtuu
aina ovet ensin sulkeutuu
ne lukitsivat sen kylpyhuoneeseen
itse pakeni välillä suihkuun naapuriin

Eihän ne koskaan siitä puhu/
lapsetkin tästä vaikenee/
kaikki naapurit sanoo/
että Jeppe juo/
mutta sitä ne ei kerro/
miksi Jeppe juo/

Kaikki naapurit sanoo/
että Jeppe juo/
mutta sitä ne ei tiedä/
miksi Jeppe juo

Mä olen niitä jotka/ helposti jäävät sohvan taakse/ mä olen niitä jotka/ ei tee numeroo mistään/ oon niitä joiden ois/ kai paljon parempi/ muuttaa jääkaappeihin/ joku soittaa mulle/ mut en mä tahdo vastata/ puhelimen hampaat liian terävät/ ja mä tiedän että se on/ se kassaneiti taas/ mä unohdin mun lompakon/ jälleen pakastealtaisiin


Ne tahtois nähdä sut/ ihan joka päivä/ oot niille pakkomielle/ ja ne tahtois kuulla sun äänes/ ihan joka hetki kun/ sekuntiviisarit soi/ ne tahtois sulle avata/ ihan kaikki ovensa/ eikä ne
ikinä/ ei koskaan ikinä/ löisi sulle luuria korvaan/ mä en tiedä mistä ne tuli/ ne vaan yhtäkkiä oli/ täällä enkä mä osaa/ ottaa niitä pois/ ne tuli tänne ja huutaa/ huutaa mulle/ mun pään sisällä/ huutaa lujaa/ mun korvat tukkoon/ ja tahtois saada sut/ enkä mä osaa/ en osaa en osaa/ ottaa niitä pois/

Tahtoi kuulla miten päiväsi meni mitä tänään teit missä olit ja kenen kanssa katsoo tiukasti silmiin älä hämmenny oikeasti hän välittää älä näytä siltä kuin olisit nähnyt jonkun kuolevan
älä kaada suolaa ja pippuria haavoihin

Iltaisin hän sytyttää pöytälamppunsa verhokankaaseen luo varjokuvia katso tässä susi tuossa koira päivää herra hiiri hyvää päivää neiti peura mitä kuuluu tänään kiva kun tulitte kylään olinkin vähän yksinäinen ihan pikkuisen vain

Päiväpeitosta majan pesän jonne käpertyä pois maailmasta joka niin kipästi puree kylmiä varpaita turvassa hetken kunnes koittaa aamu

Ei tiennyt poika kuinka monta askelta kestää vielä silta allaan pudotus

olin hyvä arvioimaan ja oi kyllä omistan elämän

yksi

Kultakirjaimilla kehyksiin kohtalo kirjataan sulkeutuvat ovet joita ei koskaan nähnytkään miekoin viedään sinne mihin kaltereilla suljetaan käsiraudoissa kulkusia jotta kuullaan missä kulkee missä kulkee missä kulkee milloinkin pyöreässä huoneessaan

Selattuaan lehti-ilmoitukset
joissakin kuva
eihän niistä silti näe
montako rappusta katolle
ja kuinka monta niistä puuttuu
istuu vihreässä nojatuolissa
Katoaa sinne mihin eivät ne
joille todellisuus on
yksipuolinen paperi
pääse
hän tahtoisi niin tahtoisi
niin tahtoisi
vain jäädä sinne
jäädä

Kalentereistaan ruksii
jo kadotetut päivät
nekin jotka vasta odottavat
hautansa kaivamista
Lajitellen haarukat ja lusikat
laatikoihin ilman vetimiä
jättäen veitset pöydälle


nojaten oviin jotka edestään lukittiin
katso katso katso katso katso katso
miten ne tukehdutettiin

Joskus vain on sellainen olo juostaan sakset kädessä junaradalla väärillä raiteilla



--


Lukot ei avautuneet
Ei vaikka mitä mä teen
Vaikka mä koitin jopa kirjoittautuu osastolle
Asiat on jo menneet
Yli sen kipupisteen
Jonka jälkeen alkaa niin arvaamaton alue et'

Nämä asiat minut idiootiksi tekee
Ihan okei, helvetin okei


[syöpä/@pis]

maailmasi lasipurkissa
sekoita, ravista

aiheutat maanjäristyksen
sille jota et tiennyt olevan
olemassakaan

katoan
- tuhkana tuulenhenkäykseen
poltettu ajatus
eikä mitään silti muutu



sinun lasipurkkimaailmassasi
kierrekorkitettu