Mä kai halusin liikaa, sai aivan liikaa.
Nyt murheet mua rassaa, elämä on ku veto siimaa.
Mikään ei auta, ei kevennä mun taakkaa.
Vaivun masennukseen, elämä on paskaa.
Koitin parantua vetämäl viinaa.
Mut elämä meni ohi pelkkän viivan.
Valkokankaalla jota kukaan ei katsonu.
Elokuvan jälkeen harvakaan ei muistanu.
Itselläkin oli vain jotain muistoja.
Muista en edes mopolla suistoa.
Joka sai mut siihen mitä oon tänään.
Se toi mut sun lua, sua en jätä.
Nyt on jo ikävä olo niin haikee.
Miks vitus tänki pitää olla vaikeet.
Mä haluaisin vaan viettää aikaa.
Se aika sinun kanssa on pelkää taikaa.
Sun kauneutus, sun hymy ja muu.
Ihosi tunne, huulet ja suu.
Ne saa mut muistaa että jatkuu elämä.
Elämää vaan eletään, eikä kukaan sitä selätä.
Se jatkuu aina, eikä tuu loppumaan.
Niinku ei sun rakkuteen pysty tottumaan.
Sun vieres olo lepää, saat mut rauhottuu.
Joku päivä sydämmemme yhteen raudottuu.