Oon pelannu liikaa menettänyt kaiken,frendit lähtenyt, kaikonnut naiset.
Mun omaiset, tärkeet ihmiset, ne viimiset.
Jäänyt ei ketään, joka pitäs huolta.
Yksin pidän nyt itseni puolta.
Katson tuolta, ja ootan teitä.
Uusia tuulia, jumalan enkeleitä.
Mut tuuli ei puhalla, ku vastatuuleen.
Luullu oon jo kaiken kuulleen.
Puren huuleen, ja oven suljen.
maailmassa nyt yksin kuljen.
Ääntäsi kohti, yritän liikkua.
Liike on hiljasta, elämän mukana vaan kiikkua.
Voisinpa, mutta en voi.
Näin elämän koin.
mut enään näe mitään, sua en huomaa.
Huomaa en itseni luomaa.
Sisäistä vihaa jota mä suojaan.
Sisälläni kannan vaikket huomaa.
Mun on pakko mennä juomaa.
Vetää lääkkeitä niinku ruokaa.
Saada olla tööt, päästä täältä pois.
Näin parempi ois!