Miten maailma voi ollakkaan näin hauras.
Se voi särkyä, viedä todellisuudesta kauas.
En oo rauhas, oon aina aineissa.
Psyyke hajonnut, vitun paineissa.
Aineista pääse ei irti.
Vaikka haluan niin silti, silti!
Pelkkä nisti, joka suoneen pisti.
Vikat rahat, ja tulessa palan.
Teen rikoksia, omalla hengellä leikin.
Hakkaan vaimoni, ja syötät sille sen meikit.
Vitun neidit, teist on vaan harmia.
Miten kehtaat sanoo et oon karmia.
Huvita ei enään kuunnella.
Siksi aion suonet huuhella.
Tinaa suoneen, huomenna kuulee.
Mitä tuli tehtyä, mihin mentyä.
Ja aijon jatkaa, vaikka pitäs tappaa.
Mut se mikä ei tapa vahvistaa ja se on faktaa.
Tää on paskaa mut vittua siitä.
Täysin tööt kiitos, kiitän.