IRC-Galleria

Kun mä pyydän, auta, vastaa mulle.
Tee se mitä mä tekisin sulle.
Kulje tää matka kanssani, silmäsi sulje.


Kun ajattelen sinnuu, minu tekis mieli itkee.
Nähdessäsi, mä yritän olla sitkee.
Joka päivä enemmä,
pelkään et menetän.
En oo tarpeeksi vahva, mun mieli on musta.
Eksynyt sielu, vailla itsekunniotusta.
Mä rakennan onneni,
ympärillesi.
Haluasin antaa sulle aivan kaiken täältä.
Jos pyytäisit antaisin vaik katon mun päältä.
Ei mikään muu merkkaa, oot sydämmessäni täällä.
En kuuntele järkee, vaan sydämmen ääntä.
Vaik en uskois onneen, mä uskon meihin.
Vaik en uskois jumalaan, uskon enkeleihin.
Sä olet yksi niistä,
mun kultani.

Se mitä sanottiin, se miten koskettiin
Toisiamme.
Se mitä luvattiin, se miten katsotiin
Tunnettiin rakastavamme.


Mä tunnen viel samoin, sua kohtaan.
Haluaisin nähdä mihin suhde tää johtaa.
Mä en voi mitää, se on ku kaks sydäntä kohtaa.
Enää jos en nää toista, se vetää mut pohjaan.
Me nähä ei usein, mä lähin sun luota.
Mä tuun sua kattoo, mun sanaani luota.
Ja säki tuut pääsee joskus pois tuolta.
Kulta pieni, haluun pitää sust huolta.
Mä rakastan sua, ja se ei tuu muuttuu.
Ilma sua mun elämästä jotain suurta puuttuu.
Joskus oon vihanen, mut en haluisi suuttuu.
Joka ilta voisin vieressäs nukkuu.

IcäWä :--/

Pimeässä huoneessa tuo poika nukkuu.
Yksin itkee, kyyneliin hukkuu.
Ei kukaan auta, ei kuuntele häntä.
Miksei kukaan kuule tuon hiljaista ääntä.


Katson ikkunasta, käteni ristiin laitan.
Huokasen, ikkunaa vasten pääni painan.
Toivon että kuulet vaikka pitkä on tää taival.
Kumpa katsoisit mua tuolt pilven takaata taivaalt.
Nousen ylös, mietin hiljaa mielessä.
Miten kaikki voi ollakkaan näin pielessä.
Nojaan seinään, ulko-oven vieressä.
Paljonko voi olla surua ihmisessä pienessä.
En vaivaudu ulos, lukittaudun sisään.
Olen aivan yksin, murheita tulee vain lisää.
Mun kultani on muualla, mulla ei ole mitään.
Millä voisin itseni pystyssä pitää.
Riisun ulkovaatteet, menen olohuoneeseen.
Käynnistä pleikkarin ja avaan tv:n
Istahdan alas, jään sitä katselee.
Mietin mielessäin "tässähän se päivä menee."
Kun ilta taas tulee menen yläkertaan.
Mun sydän on puuta ja se itkee verta.
Nukkuminen kiinnosta mua paskan vertaa.
Huomenna kun herään toivon et se ois viimeinen kerta.


Pimeässä huoneessa tuo poika nukkuu.
Yksin itkee, kyyneliin hukkuu.
Ei kukaan auta, ei kuuntele häntä.
Miksei kukaan kuule tuon hiljaista ääntä.

Niin monesti oon sanonu tää tule kestämään.
Me ollaan aina yhdes, sitä kukaan pysty estämään.
On sanottu rakkaus ei oo kestävää.
Mut mä lupaan, kestää tää.
Ei oo mitään, mikä mut sut jättää sais.
Mä rakastan sua, liikaa kai.
Ihastuin suhun, joku kysyis "why?"
Koska sä oot naisista parhain.

Oot naisista parhain, jota oon tavannu.
En toisenlaista oisi halunnu.
Ilman sua onneen uskoni ois karannu.
Mut nyt se usko on palannu.
Pidän susta huolta mä, lupaan sen.
Sun pyynnöille kieltäytyä osaa en.
Vaikka ehkä pitäs, mut mitäs siitä.
Kunhan saan olla kanssas, ni eiköhän se riitä.
Tahdon kiittää, et oot ollu kanssani.
Oot ollu mun elämän valoni.
Et oo mulle syönny sun sanaasi.
Rakastan sua armaani <3

Ku mä nään sun hymys, mul tulee hyvä fiilis.
Haluisin ottaa sinusta kiinni.
Sä oot vaan niin kaunis, mun prinsessa.
Oot tehny mun elämästä onnelista.
Mä kaipaan sua joka ainut hetki.
Kulje mun kanssa, kulta tämä retki.
Kohdataan ajat, hyvät kuin surullisetki.
Mä rakastan sua, ikuisesti.
Ethän koskaan lähe mun luota.
Sinu puolesta voisin vaikka kuolla.
Mut älä kanna huolta, kaikki menee hyvin.
Jos tulee riita niin sovintoon pyrin.
En koskaan voisi sua satuttaa.
Hädän tullen tahdon lohduttaa.
Ja jos joskus tuntuu et vajoat pohjaan.
Ota kädestä kiinni, mä aijon sut nostaa.


Rakastan sua, enemmän kuin mitään.
Susta aijon aina kiinni pitää.
Mä en päästä irti, en, en päästä irti.
Vaikka mikä tulis, mä rakastan sua silti.

Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.
Joku sua kusettaa, haluu sut syrjäyttää.
Tä on valheiden maa, valheet elämäs täyttää.
Enemmistö suo hyväkseen käyttää.
Osta tämä saat paremman elämän.
Sinä ostat, mut sun täytyy herätä.
Se ei oo totta, et siitä mitään saa.
Sä menetät ainoastaan rahaa.

Sulle halutaan pahaa, suo huijataan.
Sulta viedän kaikki minkä irti saat.
Sit sä riudut ruumiissasi.
Sen paskan kanssa joka oli muka parantajasi.
Joku sanoo että rakastaa.
Lopulta kuitenkin sulta omaisuutta vaan varastaa.
Tekee sut hulluks, tekee hullumaksi.
Olet avuton, niinkuin pikkuinen lapsi.

Otatko pankista lainaa, korkojen kanssa.
Pikavipit heikkoja vainaa, jos otat olet hukassa.
Sun ei kannata, jos haluat vapautta.
Pidä ite puoliasi, älä usko muita.
Ne tekee sulle pahaa, niinku muillekkin.
Katso slummien lapsia, haluutko samaa sullekkin.
Se ei oo oikein, se on valtaa.
Voimaa, pelkkää tuskaa.

Nuorena poikana opettajat moitti.
Joka keskiviikko jälki-istunto koitti.
Sanovat että oon ongelma nuori.
Mun isä kuoli ja tilal tuli isä puoli.
En piittannu säännöistä, tein tahallaan pahaa.
Kaljaan ja tupakkiin tuhlasin rahaa.
Ja sitä rataa jatku liian kauan.
Mä poltin oman isäni haudan.

Jouduin lastenkotiin, eristykseen.
Sain huomiota, olinhan erityinen.
En normaali, olin vahvempi.
Halusin, kokosin rikollis jengini.
Joka kasvo, valtani mukana.
Mä loistin olin kaikessa mukana.
Tein pahaa, muilla olo oli tukala.
En ollut edes lapselleni mukava.

Sossu siitä kuuli, ja vein mun kersan.
Mä näin viime vuonna sen viimesen kerran.
Ja sen verran sanoin että kostan sen.
Mä kidutan, mutta tapa en.
Vasikka vasikoi, kun hakkasin sossun.
Kielijälle kostin, mä paistoin se possun.
Tein siitä kinkkua, jota tarjosin jouluna.
Huoralle joka piti mua hulluna.

Aloin käyttää aineita, jotta pysyisin kasassa.
Oma kehoni oli rikki, olin paskaan hukkumassa.
Mä piikitin suoneen, toivoin itseni kuolleen.
Kovimmat kivut käänty laskujen puoleen.
Ei enään nousuja olin psykoosissa.
En tiennyt mikä oli valhetta, mikä todellista.
Olin maani myynnyt, toivoni menettänyt.
Lopulta yli annostukseen menehtynyt.

Maailma on paskana, se on matafaka.
Joka paikas mainostetaan tapa tai tapa.
Ei niin kuluis elää, se on väärä tapa.
Mut se jatkuu kunnes itses tapat.
Ainoo pelastus on itsemurha.
Ei selvitä, mein täytyy kuolla.
Ei haluta nähdä itsekuvaa.
Surkeempaa on elämä aidan toisella puolla.
Jos sä katsot peiliin, näät särkyneen miehen.
Jonka elämä on työnnetty väärälle tielle.
Älä kato, tee itellesi palvelus.
Jumala valehteli, ei ole olemassa armahdust.


Se on vaan paskaa, mutta sun täytyy kestää.
Et voi lopettaa, heikot jänistää.
Jänikset ammutaan, keitetään, ja syödää.
Et halua sitä, se täytyy estää.
Elämä on raakaa, sun täytyy raataa.
Jos haluut ruokaan pöytään saada.
Siitä tuski paljoo onnee voit saada.
Hallitus on väärää, mene ja kaada.
Vähemmistö nousee, me ollaan voimakkaita.
Me ollaan tulevia kuninkaita.
Sä et voi estää, oot heikoil poika.
Me ollaan Jumalia, sun täytyy meitä jumaloida.
Nyt rakennetaan uusi yhteiskunta.
Missä hyvyys on totta, rikollisuus pahaa unta.
Ja nää päättäjät voi painuu samantien alas.
Ne alas ketkä työnsi vähemmistön alemmas.

Nyt kun ajattelee, se pistää miettimään.
Kuka lohdutti, ku mulla teki kipeää.
Keneen turvauduin, nojasin, otin tukea.
Te olitte aina mun tukena.
Yksi perhe nosti mua pystyyn.
Samaan aikaan kun joku polki mua lyttyyn.
Ilman teitä tuskin oisin tässä.
Tuskin eläisin hyvässä elämässä.
Mä huojuin, mut ette antanu mun kaatuu.
Autoitte jaksamaan viel seuraavaan aamuun.
Annoitte voimia, ja tahtoa jatkaa.
Kuuntelitte vaikken tahtonu jaksaa.


Mä tuun muistaa teidät aina.
Joka päivä, myös maanantaina.
Te ootte mulle aina rakkaita.
Ystävistä parhaita.