Kylmä iskee ihon alle,sydäntäni paleltaa, mut maailma näyttää paremmalle, kun pimeydessä vaeltaa. Yksinäisyyttä nyt silti sydänrukka valittaa, ei yksin jaksa kulkeakaan pimeässä kuitenkaan. Tarvii jonkun toisen joka täällä kylmää karistaa, antamaan lämpöä rinnan alle, sydäntä kun aristaa. Tuomaan lämmön sisimpääni, yksin kun en jatkaa voi,vaientaa tuo sisäinen ääni, jakamaan kanssani aamunkoi.