Katselen syyssateiden raiskaamaa maata. Lakastuneet lehdet täyttävät teiden sivut, lintujen laulu on kaikonnut. Tuuli on vienyt mennessään viimeisenkin huokauksen kesästä. Mutta se värien maailma minkä ruska toi, humalluttaa minut. Juopuneena katselen kuinka aurinko nousee sateen keskeltä, enkä edes huomaa kastuvani. Hetken, sen pienen hetken, Me olemme yhtä. Minä, ja sairaan kaunis maailmani.