Joskus toivon olevani Pieni Mato, just sellanen mikä lapsena kaivettiin maasta ja kato Äiti kato! Ei huolta huomisesta vaikka olis vainaa, vaikka mistäpä sen tietää mikä Pikku Madon päätä painaa. No eipähän ainakaan olis niskat kipeet, sen kun möngerrät ja joka suuntaan lipeet. Vaan mistäpä tiiät kun ei oo Pienellä suuta millä valittaa, ei huulia, leukoja, hampaita millä kalittaa. No eipähän haittaisi ainakaan pieni sade, vaik siitä en kyllä oo Madolle kade, et kosteassa mullassa mudassa viihtyy, ja nauttii vaan, kun sateenropina kiihtyy. Vaan mistäpä tiiät et Mato siitä tykkää, pakon eessä kosteudella kuolemaa lykkää, eihän se pakolla nauti olostaan, kun joutuu sateeseen ryömimään kolostaan. Voi kun tietäisi kaiken mitä liikkuu Matosen päässä, vai liikkuuko mitään, onko järki jäässä? Mistäpä tiedät miettiikö Mato niitä ja näitä, vai onko ne lierot ihan pipopäitä?