Luomisen tuska, on kuin ruusupuska. Piikkejä se on puolillaan, runoniekka tipahtaa tuoliltaan. Muusaa kaipais tämä ukko, on runosuoneen tullut tukko. Millä suonet saisi kukkimaan jälleen, harvoin ovat tukkiutuneet tälleen. Auttaisiko Neito joka pauloihinsa houkuttelisi, kenties Äiti, kenties Isi? Jostain pitäisi pian apua saada, muuten turhaan yötä myöten raadan. Mut kuinka ollakaan, Huomasitko, värssyä vahingossa valmistui isokin pitko! Joten no panic, ei syytä huoleen, jos ei heti jousi jännity inspiraation nuoleen, huomaamattas Ootkin osunut runosuoneen!