Haltioituneena kuuntelen tasaista Tuhinaasi, vartioin Untasi varjon lailla. Ikävä on aikoja jolloin Sinut uneen lauloin, edessä ajat entistä ikävämmät. Suloisuus lapsen poistuu sisimmästä, Pojasta mies kun varttuu. Ei enää Isän polvi kutsuvana katso. Aika on lemmen ja aikuisuuden, mut lahjaks kai roolin, vaarin Sä suot <3