IRC-Galleria

Haltioituneena kuuntelen tasaista Tuhinaasi, vartioin Untasi varjon lailla. Ikävä on aikoja jolloin Sinut uneen lauloin, edessä ajat entistä ikävämmät. Suloisuus lapsen poistuu sisimmästä, Pojasta mies kun varttuu. Ei enää Isän polvi kutsuvana katso. Aika on lemmen ja aikuisuuden, mut lahjaks kai roolin, vaarin Sä suot <3

Rakkautta sieltä, rakkautta täältä, viedään kaikki, parhaat päältä.

-Nautitaan,
-Lupaillaan,
-petetään,
-paetaan,
-palataan,
-karataan.

Mut aina jostain uus varataan.

No ootko sä onnellinen? No en oo!
No teetkö sä ketään onnelliseks? No en tee!
No mee sit vittuun mun elämästä! No en mee!
Mä vaan tahdon et munkin mahas alkas perhosii lentelee!

-luvataan,
-jatketaan,
petetään, kun juomaan ratketaan,

Taas yksin. Lähtöpisteessä.
Ottasko joku vaarin mun vihjeestä? Jos Et pysty antamaan edes
niin paljoa kuin Tahdot ottaa, Älä ota.
Edes kesäkissaa.

Minua pelottaa tämä hetki. Minua pelottaa huominen. Minua pelottaa tulevaisuus. Mitä jos Jumalaa ei ole? Mitä jos taivas puuttuu? Minua pelottaa kuolla, mutta vielä enemmän minua pelottaa elää. Entä jos Läheisemme kuolevat ennen meitä? Entä jos lapsemme kuolevat ennen meitä? Miksi elää, ja olla näkemässä se, mitä eniten pelkää tapahtuvan? Olemme saaneet elämän lahjan, mutta pakettiin kuuluu myös se, että näemme Toisten kuolevan. Elämä on kovaa, sanotaan, mutta onko kuolema yhtä rankka kokemus? Eikö se olisi melkoinen armomurha, jos pyytäisi teloitettavan, koska ei halua olla todistamassa Rakkaimpiensa poislähtöä? Sillä taas aikaansaisi sen, että juuri ne Rakkaat, joiden puolesta kuolisit, joutuisivat samaan epäkiitolliseen tehtävään kuin mistä itse halusi kuolemallaan eroon. Tästä maailmasta erkautuminen ei ole mahdollista siten, Ettet onnistuisi pahoittamaan kenenkään mieltä. Aina löytyy Joku, joka välittää juuri Sinusta. Ihmisissä ja varsinkin Meissä useimmissa suomalaisissa on se pieni vika, että Me sanomme sen Toisillemme liian myöhään. Toivonkin, että tämän hajatelman lukijat toivottavat läheisilleen ja kanssaeläjilleen hyvää joulua sanoen. " Minä välitän Sinusta, tai Olet tärkeä. " Koska ikinä ei tiedä milloin on liian myöhäistä. Hyvää, lämpöistä ja rauhallista joulua. Nauttikaa Toisistanne! <3 <3 <3

Sulasointuja säätelin sulassa sovussa, pistelin päästelin pienellä polulla, vastaan väittelin varmana vääryydestä, tosin tietoinen täysin toisten tärkeydestä, mutta miimikot muita mielenköyhyydessä matkii, riimeillä ritarillisten runonsa ratkii, onneks on omia onnensa onkijoita, antamassa ain arpansa anteliaimmin.

Oh yesterday, I miss You so much, I miss Your smile and I miss Your touch. Remember how We walk together, You by my side, forever and ever. Now it's me who walks alone, and beside me there's no one. And laughter and joy changes to tears and sorrow, now when you're gone there is no tomorrow. And I don't have enough strength to last when you're away, the only question I come up, is do I see a beautiful day? Where all the troubles fade away and You are again by my side, now this very moment, I can only try to stop this hell of a ride.

Aloita itsesi tutkiminen, lopeta viinan litkiminen ja opettele jälleen itkemään, sillä itkemättä ei jaksa sitkeinkään.

Päästä irti viinasta, vuosia kestäneestä piinasta, ja nauti jälleen elämästä, selvinpäin, pelkäämättä. Ja pyydä anteeksi tehdyt ja teot tekemättömät, hulluudet, syrjähypyt päättömät. Elä niin kuin viimeistä päivää, mutta ilman viinaa, ja sen aiheuttamaa piinaa.

Mikä on, kun ei voimia löydy, että itsensä ehjäks sais. Selkä suoraks notkon sijaan, selvinpäin fiksusti hetken päästä, jälleen mua rakastaa alettais. Tuntuu vain että yksin ei jaksa, korsiaan kekoon paritta kantaa, kun olis Toinen, kuka kertos ja välittäs,se sekoilun lopettamiseen hyvän syyn antaa. Yksin oot kuin juureton puu, ei oikein ole otetta mistään. Ihanat silmät ja naurava suu, ajatukset tärkeysjärjestykseen pistää. Mutta silti polku sekavuudesta selvyyteen on kuljettava yksin. Kunhan olen matkan loppuun kulkenut, viinan pois mielestäni sulkenut, vastaa Seireenit kutsuviin katseisiini ihmetyksin.

Kadulla minua vastaan tuli, alkoholismista kärsivä yksinäinen Puli. Hetken aikaa katsoin, sydämeni suli, silmät kostui, sisälläni alkoi palaa tuli: Noin viisikymppinen mies, about, kenties. Homssuiset vaatteet, parta ajamatta, viinankatkuiset aatteet, pullo hakematta. Apteekkiin menos, pahal mielel, kova jano taas, vesi kielel. Ei kauan empinyt, ties mitä hakee, ei katellu kalliita, skumppaa tai sakee. Kahvilikööri, ja iso eurokossu,kaverilta jäi varmaan ostamatta possu. Joulu yksin, pullo ja mies, ei ollu omaisia kenties. Maksoi pullon, kiitti ja lähti, oli niin surkee et myyjäkin säikähti. Tuttua touhua, taas joulu yksin, tätä miestä ei jouluna yllätettäisi naurunhelähdyksin. Ymmärrämmekö miten vaarallista ainetta juomme, ennen kuin se vie kaiken, senkö Toisillemme suomme? Yksin viinankatkeraan loppuun asti, tarina on keksitty, mut oikeesti paha rasti.

Työtä pitäs tehdä, mut ei oo koulutusta, ja kun ei oo koulutusta, kukaan ei oo kiinnostunu susta. Työkkäris ravata et alkas päivärahat juoksee, en mä pelkää töitä mut ei ne tule mun luokse. Kurssia tarjotaan kurssin perään, valintapisteistä kaikki mä kerään, kurssin mä rimaa hipoen läpäsen, tuntuu niin turhalta, itteni mä häpäsen. Kurssi nyt loppu, työkkäris arvotaan, no mitä ne tekee, uutta sieltä tarjotaan. Entä jos lähtisit, entä jos EN? Työkkärin kanssa menetän viimeisen järjenhivenen. Mikä sit eteen, bisse alkaa maistuu, työkkärin alkuinfos otsalohko paistuu. Mites olis toi oppisopimus, no kun ei riitä varotus, hei nyt työkkäri tää on viimeinen varoitus! Voi kun voisi ihan oikeeta työtä koittaa, mut ku sulla ei oo ammattii sä et voi mitenkään voittaa. Minkäs teet ku et viihdy penkeillä koulun, voi vittu, mitenkähän sitä selvii tänkin joulun? Ennen sitä mentiin töihin ja tehtiin, nykyään tarviit koulutuksen että saat luvan tutustua alan lehtiin. Ennen oli ennen, nyt on nyt, en tiiä Teistä mut mä oon tähän touhuun aika, aika kypsynyt.