IRC-Galleria

Mä sen kuin peilistä nään, kun alas painan pään, ja jälleen murehtimaan jään. Jos mulla jotain ollut ois, se mennyt on jo pois, ei enää huonommin olla vois. Mut jälleen noustava on, on tää matka loputon, ja täysin koruton. Ei yhtään ystävää, ei tänne ketään jää, en lohtua missään nää. Mut pienen hetkisen, kun mietin hetkinen, mä periks anna en . Ja uuteen nousuun nyt, oon tähän kypsynyt, etten koskaan kypsynyt. On aika aikuistua, en viitsi masentua, ei mikään lannista mua. Kohti voittoo kuljen, pois menneisyyden suljen, voittanut oon luulen, mut se palaa lailla tuulen, sen äänen jälleen kuulen. Mut nyt en yksin jää, mä en jaksa enempää, on jo liikaa tää. Voin selvitä tällä tavoin, jos oon täysin avoin, vaikkakin vain vaivoin. Mut pystyyn nostan pään, ja pystyynhän mä jään, ei kukaan pysty pysäyttää.