Hurjat polut kuljettu on, mieli kun on aina ollut levoton. kaikkee on tehty, mut kaikest ei oo jääty kiinni, en oo ku muutaman kerran saanu raudat ranteisiini. Veitsen terällä oon eläny, hengenlähtö ollu lähellä, välillä oon pelänny, mut se ei tekojani vähennä. Mut teoistaan täytyy maksaa, sen oon oppinu kantapään kautta, kaikenlaista paskaa, ottanu niskaan kavereiden tautta. kortti palo, ja Nainenki jätti, ei pala valo, meinas nurkkaan lentää rätti. Mut täs viel ollaan, ja huipulla tuulee, enää en lähe joka jollaan, mut kenties ne viel musta kuulee ;)