Mä sielun peilistä näin, nyt on aika mennä eteenpäin, vaikka vielä paleltaa, nyt on voimaa jatkaa matkaa. Vaikka välillä kone sakkaa, ei sydän vielä lyömästä lakkaa, vielä jotain lisää kaipaa, kun tuntuu et ei oo muuta ku aikaa. Ehkä toista rinnalle, kun on itse päässy pinnalle, ehkä vielä joskus vois, saada toisen ja onnellinen ois, ja ilman huolen häivää, vois elää tätä päivää. Vaan kun taas kone sakkaa, ei miettimästä lakkaa, kannattaako jatkaa, enää tätä matkaa. Mutta pilke silmäkulmassa, auttaa tässä pulmassa, sen avulla eteenpäin mä luistan, niin kauan kuin pitää sen mä muistan.