IRC-Galleria

Onko Suomi turvallinen maa? Kysymys on kuin suoraan jostain vanhasta yhtiksen kokeesta.
Tänään Kauhajoella tapahtuneen välikohtauksen johdosta aloin oikein miettimään tarkemmin tuota kysymystä. Musta on aina tuntunut että Suomessa on suhteellisen turvallista ja mukava elää ja asua.

Ensin tuota uskoa horjutti hiukan Jokelan kouluammuskelu reilu vuosi sitten. No, se oli ja meni, elämä jatkui. Mutta nyt tänään, kun kesken koulutunnin joku pojista huusi että Kauhajoella on ammuskeltu koulussa ja ihmisiä on kuollut ajattelin että mitä vittuu..?

Puhuttiin kavereitten kanssa välkällä ja kotimatkalla asiasta. Aluksi kaikki vitsaili että josta kusta meistä tulisi varmasti seuraava kouluammuskelija ja että tästä lähin kaikille pitäis tehdä ruumiintarkastus aina ennenku astuu mihinkään luokkaan. Vähän niinku ne tekee tarkastuksia lentokentällä.

No, asiantuntijatkin kuittaa tuon vitsailun nuorten tavalla käsitellä pelottavaa ja järkyttävää aihetta. Mutta kotiin ku pääsin niin aloin oikeesti miettimään. Mikä saa ihmiset tekemään tuollaista? Millaisia ongelmia ihmisellä oikein on, jos kerran itsensä lisäksi pitää vahingoittaa täysin viattomia sivullisia? Miksi näin tapahtui?

Kaiken huipuksi mua vähän arveluttaa ja pelottaa. Milloin tapahtuu seuraava ammuntakohtaus? Edellisestä ei ole kuin vuosi. Alkaako täällä nyt lisääntyvä mielenterveydellisten nuorten massamurhaamis-buumi? Mitä jos seuraavaksi se osuu omaan tai kavereiden kouluun?

Kaikkiin noihin kysymyksiin tahtoo varmaan aika moni vastauksen. Ja mua oikeen vituttaa ja ihmetyttää että tän maan päättäjät ei tee mitään asian hyväksi! Toki, onhan niitä kriisikeskuksia ja puhelin linjoja joille soittaa, mutta ne eivät estä tulevia tapahtumia. Ne eivät saa ihmisiä lopettamaan tuollaista. Ne vain auttavat (?) eteenpäin.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että Suomen nuorten mielenterveys ja sen havaitseminen ja hoitaminen on pahasti rappiolla. Tätä menoa sama voi toistua vuoden päästä uudelleen, pahimmassa tapauksessa aikaisemmin.

Joten hyvät ihmiset, pitäkää huoli kavereistanne, perheenjäsenistänne ja ennen kaikkea itsestänne! Puhukaa ongelmistanne, aina on joku jolle puhua. Ketään ei jätetä (on muuten sodassakin todettu).

Lopuksi vielä, osanottoni kaikille jotka menettivät jotain tärkeää tänä päivänä. Tiedän että se ei ehkä kauheasti lohduta/ liikuta tuikituntemattoman ihmisen osanotto, mutta tarkoitan sitä koko pienestä sydämestäni.

Niin ja hyvää nuorten mielenterveyspäivää vaan kaikille... (on kyllä vasta huomenna mutta...)