Olen tullut siihen tulokseen että *piip* on AIVAN liian pieni paikka.
Tarvitsen uusia kavereita, uusia ihmisiä joiden kanssa jakaa ajatuksia ja hengata. Elämäni on aika tylsää, kieltämättä se johtuu siitä että ainoat naapurit täällä jumalan seläntakana ovat pieniä, mustia ja sanovat titityy....
Koulussa "kaverit" ei ole kiinnostuneet mun ajatuksista, seurasta, tai ylipäätään mistään, mitä ajattelen. Ihan tylsiä kaikki.... Ja sitte ne murehtii ihan turhanpäiväisiä juttuja! Joskus palaa naama niitten kanssa, mutta en voi tietenkään näyttää sitä, koska se olisi tosi "epäkypsää" ja "typerää käytöstä"....
Eli lyhyesti: En saa näyttää kun olen turhautunut, vihainen tai muuta sellaista, koska silloin saan koko porukan vastaani. Jos yritän ilmaista oman mielipiteeni, en saa suunvuoroa. Jos sanon jotain hauskaa, kukaan ei naura ja jos joku muu sanoo jotain samankaltaista, kaikki hajoaa.
Onko minussa jotain vikaa???
Oikein odotan että pääsen yliopistoon tai jonnekin vastaavaan isompaan kouluun. Ehkä siellä voin aloittaa alusta ja olla aidosti se, joka olen.
Mut enivei, en mä sentään ihan yksin oo. Kiitos teille jotka oikeesti tajuutte (?) ja kestätte mua sellasena ku olen. Ootte parhaita oikeesti!