Minä tulen aina muistamaan
illan jona sydämeni tippui alas.
ja kasvoni haalistuivat,
sen kirvelevän hetken.
Annoin itseni luulla että sinä
kirjoitit minulle unelmasta totta.
Ei.
Minä muistan illan viileyden
ja tuulen joka paiskoi
maassa olevaa sydäntäni
liiankin kovaa.
Tuhansina jäisinä pisteinä
minun itkuni tippui
asfaltille joka ei koskaan ennen
ollut nähnyt kuollutta.
Kaikuina aamuisessa porraskäytävässä
mustina aaltoina tuska löi ylitseni
ja kerta kerran jälkeen
löysin itseni elottomana.