IRC-Galleria

Pelkään että mun tunteita taas käytetaan hyväksi,
että oon taas yksin kun oon sulle sanonu mitä tunnen.
Kun oon sut lähelleni päästänyt satutat mua taas pahimmalla
tavalla.
Yritin suojautua, yritin pyritellä irti etten tuntisi näin paljon
sua kohtaan, etten sanoisi rakastavani sua taas jälleen.
Vaikka tiedän sinä sanoit sen ennen minua.
Mutta olen liian haavoittuvainen.
Mulla on vieläkin säröjä sydämessä.
Vaikka uskon sydämessäni ettet satuttaisi minua enää
silti joku takoo mulle ohimoon viestejä ettet olisikaan muuttunut.
Mulla on niin paha olla.
Itken.

P.s rakastan sinua.

Oot mulle kaikki kaikessa,
mun paras karkki kaupassa, ässä
hihassani, mun parasnamuikinä. <3



Oot mulle luottamus, turva syli
johon voin kaatua kun en jaksa kävellä.
Olet kaukana mutta silti niin lähellä, olet
aina se ihana tyttö jolla on ne kauneimmat silmät,
jonka hymy saa mut aina pyörryksiin.

Tyttö joka on kantanut mua vaikeiden asioiden yli,
yhdessä ollaan solvitty yhdessä tullaan selviämään.
parasrakasmuruihanatärkee ! rakastan sua ! <3

"pidin sinua kädestä läpi kaikkien näiden vuosien.
mutta sinulla yhä on, kaikki minusta....."
niin se vaan menee. ei ole unelmaa mihin uskoa,
tai toivoa. ei ole ketään kehen turvautua,
ketään jolle kertoa päivästään. ei ktn mistä
syytä iloita, mtn paitsi särkynyt kuollut sydän,
haavoja pitkin kehoa, veriset silmät, ja sielu myrkytetty.
mua pelottaa ja ahdistaa.

Anna anteeksi ;< <3

Kuin merisuola haavoissa,
ruosteinen tikari sydämessä
satuttaa yhtä paljon kuin
katkerimmat muistot.

[ kuljenko liian nopeasti
Ylitänkö liian korkeita esteitä,
liian lyhyillä jaloillani?

Tartunko vääriin oksiin,
kun putoan
Tiedänkö itsekään,
ketä todella välitän ? ]

_____________________


[ Käteni lepää kätesi
lämpöisessä
sylissä

Minä hymyilen
kun

sormesi piirtää
muotoja

sydämen ]

tunnetko mitään
mädäntyneessä, mustassa sydämessäsi?
esimerkiksi sitä,
kuinka satutit,
kuinka annoit kärsiä,
kuinka jätit kitumaan,
väänsit veitseä rakkaudenpunaisessa sydämessäni?

etpä tietenkään.
olethan

t u n n e v a m m a i n e n.

Mahdoitko koskaan miettiä,
miltä minusta tuntui.

Mahdoitko koskaan ajatella,
että minullakin on tunteet.

Vain sinun ajatuksillasi,
sinun tunteillasi
Oli merkitys.

Pimeässä, löytäisin aina valoon
jos minulla olisi sinut.

..näin minä luulin..

Revin muistoni
ja nauran päin naamaasi.

Paskiainen.

Aikaa se vei,
ennen kuin älysin.

Sinä, et ole mitään.
Meitä, ei koskaan ollut.
Minä, olen vahvempi.

Heikoksi itseäni luulin,
vaan olin väärässä.

Sinä, olet heikko. En minä.

Hyvästi

En kaipaa sinua, en nyt, en koskaan.

en tiedä mitä on meneillään. en tiedä mikä meni pieleen.
tuntuu kuin sata vuotta olisi menny. mutten silti voi uskoa sinun
olevan poissa..
joten pysyn valveilla koko yön näine verentahrimine silmineni.
kun nämä seinät ympyröivät minua elämämme tarinoilla.
ja itken taas. Ikävä painaa tänään vaan kovemmin.

ei mulla ole valoa millä nähdä tietä, ei suuta jolla hymyillä tai
nauraa.ei vapaata sydäntä, pelkkä murtunut, kaipaava lohkare.
koko ihminen täynnä tyhjyyttä.
en pysty pakenemaan tätä helvettiä niin monta kertaa olen
yrittänyt,
mutta olen yhä lukittuna sisään. voisiko joku johdattaa
minut läpi tämän painajaisen?

syksyisin ne tapaavat teloittaa elämäniloni

kuulin mitä halusinkin
ja luovutin viimein tavoitteluni

sehän on jo aivan sama

tänään tuntui hyvältä vain jäädä tähän maahan
antaa muiden astella huolettomina ylitseni
olen tässä teille toivottomalta vaikuttava pelto
villiintynyt ja itsepäinen, nokkosia täynnä

heitin kengät nurkkaan ja avaimet siinä perässä
yritin ymmärtää kymmenettä kertaa
vaikka muste ehtikin jo levitä pitkin paperia ja sormia
aivan kuin nämä ruostuvat haaveet mielessäni

ikävän riemuvoitto
hallusinaationi tyhjyydestä tyhjempään
kun minussa ei ole yhtään mitään kellekään